~Samin näkökulma~
Avaan silmäni räpytellen. Kurkkuni tuntuu karhealta. Haukon pari kertaa syvään happea ja nousen ylös. Kestää hetki ennen kuin tajuan tarkalleen missä olen. Huomaan kaatuneen kirjahyllyn ja jonkin mytyn lattialla.
Kävelen mytyn luokse ja nostan sen ylös. Se on paita, Glorian paita. Nyt muistan mitä tapahtui. Olin menettänyt malttini enkä ollut noudattanut suunnitelmaa.
Kiroan itseni ääneen ja heitän mytyn takaisin lattialle vihaisena itselleni.
Nostan kirjahyllyn ylös, mutta jätän kirjat lattialle. Turhautuneena kävelen ulos kirjastosta.
Poistun koko koulurakennuksesta, mitä järkeä minun on siellä nyt olla kun se enkeli on suojelemassa Gloriaa.
Kaikki se teeskentely on valunut hukkaan. Kaikki ne kerrat kun olen joutun kestämään sen puolivampyyrin seuraa. Gloria on syy siihen miksi isäni on kuollut ja äitini vihaa minua.
Kävelen metsään ja lyön yhtä puista käyttämättä erikoisvoimiani ja jatkan lyömistä kunnes rystyseni ovat veressä. Saan kostoni vielä.
Hejssan te ihanat ihmiset jotka lukee mun tarinaa. Eli tää on nyt lyhyt pieni palanen siitä mitä mä oon ajatellu, että miten mä lähtisin nyt taas jatkamaan tätä tarinaa(ei siis kunnon kappale). Mä tiedän, mä en oo kirjottanu niinku ikuisuuksiin, mutta mulla oli ensinnäki ollu totaalinen inspis/idea katko (btw jos jollain on ideoita tai toiveita mihin suuntaan tää tarina jatkuis nii ;;;) ) Ja mulla on ollu muutaki menoa koulun ja kavereiden takia ja yhen vähän krhm... erilaisen ihmisen takia oon ollu aika down..... :((
Käykää lukemassa mun hyvän ystävän SweetSweetAngels :sin tarinat. Se, toisinku mä, on saanu pidettyy kiinni inspiksestään ja kirjottanu tarinoitaan. Ja käykää myös kattoo mun uus kirja Faking it.
Bye te ihanat :)))
