**Tässä kappaleessa mä kirjotan eri aikamuodolla (tulevissa myös). Mulle helpompaa :D**
-Laulut mitä kuuntelin ku kirjotin :P-
Great big world: say something
The pretty reckless: you
~Glorian näkökulma~
"Vaikka siitä, että kootaan kaikki mahdolliset tuntomerkit ja pikkujutut mitkä auttaa meitä tunnistamaan sen enkelin" Nathan sanoo pyöräyttäen silmiään.
"Umm, se oli vaaleahiuksinen. Eli se on taisteluenkeli", Tessa sanoo ja ottaa laukustaan paperin ja kynän kirjoittaen paperille 'taisteluenkeli'.
Muistelen illan tapahtumia. "Mä en tiiä onko tästä hyötyä, mutta sillä oli vaalean siniset silmät?"sanoin epäröiden.
"Eli se on alle 25- vuotias. Toi karsii aika monta vaihtoehtoa pois," Nathan sanoi ja hymyili katsoen minua silmiin.
Hymyilen hänelle pienesti takaisin. Sam joka istuu vieressäni, huomaa hymynvaihtomme ja laittaa kätensä vyötärölleni vetäen minua lähemmäs. Katson häntä siristäen silmiäni ja hän pussaa minua otsaan. tunnen veren humahtavan kasvoihini .
"Siipien suuruudesta päätellen se oli tason kolme enkeli", Tessa mutisee ja kirjoittaa sen paperille.
Miten he tietävät näin paljon enkeleistä. Minähän olen puoliksi enkeli, eikä minulla ole hajuakaan mihin itse pystyn. Ehkä jos olisin saanut tietää vähän aikaisemmin, tai en olisi koulussa jossa on vain täysiverisiä vampyyrejä.
"Gloria? Niin mitä mieltä sä oot?" Siri kysyy herättäen minut ajatuksistani.
"Öh mistä?" kysyn katsoen alas kynsiini. Yllättäen ne ovat todella mielenkiintoiset.
"Käyttikö se sun mielestä muita kun enkeleiden voimia?"
En muista mitä voimia enkeli käytti. Olin liian keskittynyt Neaan, tai Nemiaan. Kylmät väreet liikkuvat selkääni alas ja vastaan: "Mä en muista mitään selvästi siitä illasta".
"Musta tuntuu, että se on ihan täysverinen enkeli", Nathan sanoo.
"Okei riittää tältä päivältä", Sam sanoo huomatessaan Nathanin tuijottavan minua taas. Nousen ylös, mutta Sam vetää minut takaisin istumaan ja kuiskaa korvaani: "Jää tänne, mulla on sulle asiaa".
Muut kävelevät hiljalleen pois kirjastosta, ja lopulta vain minä ja Sam olemme siellä.
"Nii mitä asiaa sulla...", sanon, mutta hän keskeyttää minut painamalla suunsa väkivaltaisesti omaani vasten.
Yritän nauttia suudelmasta, mutta se ei tunnu samalta kuin ennen. "Gloria. Sä oot mun. Sä et saa edes ajatella muita poikia. Se on käsky", Sam sanoo keskeyttäen suudelman vähän väliä.
Mitä? Ei hän omista minua. Ennen kuin tajuan, vetäydyn irti ja läppäisen Samia naamaan niin lujaa kun pystyn.
"Mitä helvettiä? Sä et omista mua!"huudahdan ja hän katsoo minuun virnistäen ilkeästi. En ole ikinä nähnyt Samia tuollaisena. Mihin se suloinen ujo poika katosi? Joka vei minut lammelle treffeille ja suuteli minua lempeästi.
"Gloria, kyllä mä omistan sut. Ja sä teet kaiken mitä mä käsken, vai haluutko, että Nemiaan sattuu?"
Hän tietää Nemiasta?
Enkeli sydämmeni alkaa lyömään lujaa. Sam uhkasi minua juuri Nemian kustannuksella. En halua, että hän satuttaa siskoani.
Kyynel vierähtää poskelleni.
"Shhh. Älä itke. Nemia on turvassa jos sä tottelet mua"
Nytten molemmat poskeni ovat kyynelten peitossa.
"Ota sun paita pois", Sam sanoo uhkaavalla äänellä virnistäen ilkeästi.
"En. Mä en oo mikään huora!"huudahdan, sylkäisen hänen päällen ja yritän juosta pois.
Sam on kuitenkin nopeampi. Miten? Eikö minun pitänyt olla nopeampi kuin kenenkään muun?
Hän ottaa minut kiinni ja kuiskaa korvaani: "Kukaan ei kuule jos sä kiljut, ja sä et pääse mua pakoon".
Nyt paniikki iskee ylitseni järkyttävänä aaltona. En saa enää kunnolla henkeä ja ajatukseni sumenevat.
Sam repii paidan pois päältäni ja heittää minut sohvalle vain rintaliivit päällä.
"Arvaa kuka sen edellisen jätkän sun kimppuun lähetti, mä. Se kusipää kuitenki epäonnistu, joten näköjään mun pitää tehä tää ite"
Yritän hypätä pois, mutta Sam ottaa minusta kiinni ja pitää paikallaan.
"Kato nyt ittees huora. Avuttomana siinä mun edessä tärisemässä. Sä voit syyttää vaan sun äitiäs tästä. Mutta ku se kuoli, nii sä saat maksaa sun rakkaan äitikultas velat", Sam kuiskaa kiivaasti.
Hän painaa suunsa takaisin omalleni väkivaltaisesti. Toinen hänen käsistään pitää minua paikoillaan ja toinen vaeltaa housujeni vetoketjulle.
Pahoinvoinnin tunne hukuttaa minut ja tunnen hänen vetävän housuni alas. Miksi tämän pitää tapahtua minulle. Mielummin kuolisin!
Jäädyn ja suljen silmäni. Kumpa tämä olisi vain paha uni. Lopetan vastaan taostelun. Pelko ja paniikki vetävät minut pinnan alle. Haluan pois täältä.
Kuulen raivostuneen karjaisun, kun joku heittää minut päin yhtä isoista kirjahyllyistä.
Erotan sumealta katseeltani valkoisen hohtavan hahmon. Hahmo on enkeli, mies enkeli. Enkeli kuristaa Samia vasten seinää.
Sam lösähtää lattialle äänekkäästi. Enkeli kääntyy minuun päin. Yhtäkkiä tunnistan enkelin. Hän on Michael.
"M-Michael!"henkäisen. Mutta tuo sama enkeli, siis Michael. On se joka melkein tappoi Nemian. Vaan ilman huivia.
Petetyksi tullun, surun ja vihan tunne valtasi minut.
Michael tuli luokseni: "Ootko sä okei?".
"Pysy musta kaukana!"huudan hänen naamaansa.
Michael ei liikahda ollenkaan, vaan tuijottaa edelleen huolestuneen vakavana silmiini: "Gloria. Kerro tarkalleen mitä Sam teki sulle".
"Sä melkein tapoit Nemian! Mä kostan tän sulle!"kiljun ja kyyneleet virtaavat taas poskiani alas. Olen niin kyllästynyt itkemiseen.
"Nemia?" Michael kurtisti kulmiaan.
"Nea! Nean oikee nimi on Nemia. Mun sisko. Sä tapoit melkein mun siskon !"huudan kun vähitellen Michaelin valtaa jokin. Hän päästää olkapäästäni irti. Missävaiheessa hän edes laittoi kätensä siihen? Hän nousee ylös ja astuu pari askelta taakseppäin mumisten sanaa ei. Hän törmää seinää ja lysähtää maahan haudaten päänsä käsiinsä.
~Michaelin näkökulma~
Hiljalleen Glorian puhuessa, tajuan mitä olen tehnyt. Melkein tapoin tiettyni siskon.
Sanoinkuvaamaton kipu raastaa minut sisältä. Nyt joudun tuntemaan tuskan jonka Gloria koki. Lisäksi vielä tuska siitä, että ylipäätänsä satutin Gloriaa niin pahasti.
Rakastan Gloriaa. Se on kohtaloni.
Kipu raatelee minua. Nostan pääni käsistäni ja näen itkuisen Glorian katsovan minuun hämmentyneenä. Hän nousee seisomaan, katsoen edelleen hämmentyneenä. Yhtäkkiä hän kääntyy ja juoksee pois kirjastosta.
Jään istumaan tähän lattialle,ja odotan kivun menevän pois.
"Gloria. Mä oon pahoillani", kyynel vierähtää poskelleni, mutta pyyhkäisen sen pois.
****So...Guess who's back :D rupeen taas kirjottamaan WOOHOO viimein mulla on aikaa :p ja netti...halleluja. Tää kappale on vähän lyhyt..sori x) kesällä luin yhtä tarinaa ja sanotaan vaikka, et paras tarina mitä oon lukenu..se on AFTER ja oon rakastunu..luin sen jo mut suosittelen ♥♡ Mä tuun julkasemaan vähintään yhen kappaleen viikossa...koska koulu alkaa ja stuff
Kommentoi
Seuraa
Äänestä
ILYASM♥♡
****
