~Nean näkökulma~
Seisoin metsän reunassa, Michaelin takana. Hän katsoi kateellisella ja vihaisella ilmeellä Samia ja Gloriaa. Hänkin näköjään välitti Gloriasta.
Gloria tuli tähän kouluun vasta viikon alussa, ja kaikki ovat täysin rakastuneita häneen. En ole kateellinen, pelkään vain. Pelkään, että Gloriaa satutetaan. Fyysisesti tai henkisesti.
Gloria ja Sam suutelivat, sillä hetkellä Michael juoksi suoraan metsään. Niin nopeasti, että tönäisi minut maahan. "Auts", mumisin ja hieroin takaraivoani.
"Sattuko?" Tobias ilmestyi takaani huolestunut ja välittävä ilme kasvoillaan.
"Vähän, koska Michael tönäisee vähän vahvemmin kuin ihmiset", sanoin sarkastisesti ja hymyilin.
"Mikä sille tuli?" Tobias kysyi ja nosti minut seisomaan.
"Varmaan kateellinen. Gloriasta ja Samista", tuhahdin ja katsoin kahteen kauempana seisovaan henkilöön.
"Mä ajattelin nyt kun paljastu, että John on sellanen kusipää. Nii haluisiksä tulla mun kanssa sinne tanssiaisiin huomenna?" Tobias hymyili.
"Joo, kyllä mä voin", sanoin virnistäen.
"Vaikka sulla onki vihreet hiukset", naurahdin ja tökkäsin sormella hänen otsaansa.
"Kosto elää", Hän kuiskasi.
"Woah, eks kosto tullu jo?"yllätyin ja naurahdin.
"Joo, mutta te selvisitte siitä liian hyvin", Tobias sanoi ja esitti loukkaantunutta.
Yhtäkkiä hän painoi huulensa omiini. En vastannut suudelmaan alussa, mutta hetken päästä vastasin pienesti irrottautuen heti sen jälkeen.
Tobias hymyili kysyvästi ja pudistin päätäni hädissäni. Ei ei tuo voinut juuri tapahtua. Välitän kyllä Tobiaksesta, mutta sen jälkeen kun jouduimme eroamaan. Tunteeni ovat kai pienentyneet.
Puraisin huultani. Tuo suudelma ei tuntunut oikealta. Ennen tunsin ilotulitteita sisälläni. Nyt en tuntenut mitään.
"Nea, mä tykkään susta edelleen",Tobias hymyili.
Voi ei ei ei. Minun oli pakko sanoa se. "Mutta Tobias, sä oot mulle vaan hyvä kaveri", päästin suustani.
Hänen hymynsä vaihtui sekunnissa suruksi. "Mu-mutta Nea sä sanoit sillon, e-että sä rakastit mua", Tobias kuiskasi haavoittuneena ja katsoi maahan. Hän otti käsistäni kiinni ja katsoi syvälle silmiini.
Kyynel tipahti poskelleni, pyyhkäisin sen äkkiä pois. En kestänyt nähdä häntä tuon näköisenä.
"Se oli silloin", kuiskasin. Päästin hänen käsistään irti ja juoksin sisälle kouluun vampyyrin nopeudella.
Kun pääsin huoneeseeni. Heittäydyin sängylleni ja purskahdin itkuun.
Mikä minua vaivaa? En itkenyt melkein ikinä. Toivon vaan, että Tobias tulisi silti kanssani tanssiaisiin. En halua menettää häntä ystävänä.
~Glorian näkökulma~
Huomasin Nean juoksevan ohitseni sisälle. "Mä käyn katsomassa onks se ok", sanoin ja annoin vielä nopean pusun Samin huulille.
Juoksin vampyyrinnopeudella huoneellemme. Avasin oven ja näin Nean itkemässä sängyllään.
"Mitä nyt?"kysyin ja istuin hänen viereensä.
"T-Tobias tykkää musta j-ja se on mulle vaan h-hyvä ystävä. Joten m-mä loukkasin sitä", Nea nikotteli.
"Okei, hengitä syvään ja kerro mulle koko juttu", rauhoittelin parasta kaveriani.
"Siis se tuli pyytämään mua sen deitiks tanssiaisiin. Sit me puhuttiin siinä jotain, ja se suuteli mua. Tottakai mä vaan päästin mun suusta, että se on nykyään vaan kaveri. Se loukkantu ja juoksin pois. Pelkään, että se ei voi olla enään mun kaveri", Nea kertoi.
