**Lisäsin kuvan Neasta ja haluutteko Neankin näkökulmaa?**
Nea rupesi penkomaan kaappiani. Mitä, oliko minulla noin paljon vaatteita? Kaikki vaatteeni olivat sinimustia. Lopulta Nea vetäisee mustat korkeavyötäröiset farkkushortsit ja sinisen topin sekä mustan jakun. Katsoin vaatteita epäröiden ja sanoin: "umm ooksä varma että ne hyväksyy tällaset vaatteet koulussa?". "Joo, rehtori on ite hyväksyny nää kaikki vaatteet ja sä oot zefy. Vähä löysemmät säännöt",Nea sanoi kuin se olisi itsestäänselvyys.
Puin vaatteet päälle ja kävelin peilin eteen. Wow mä näytin todella hyvältä. Tungin vielä topin korkeavyötäröisten shortsien alle. "Ja viimeinen silaus!" Nea hihkaisee ja tuo mustat piikkikorot. Laitan korot jalkaan ja avaan hiukseni. Kiharani läsähtävät olkapäilleni, pörrötän niitä vähän ja laitan meikit. Täydellistä!
Kävellessämme käytävällä kaikki kääntyivät katsomaan minuun. Se oli ahdistavaa, mutta kyllä siihen luultavasti tottuu.
Lopulta Nea pysähtyi jonkin luokan eteen. "Täällä on sun eka tunti ja se on taistelulajien teoriaa, lyhennettynä T.T", Nea selitti. Vedin syvään henkeä ja menin sisään. Kaikki kuusi(Sam, Dan, Leo, Sandra, Emily ja opettaja). "Hei! Sinä olet varmaan Gloria?"opettaja kysyi.
"Umm joo", vastasin.
"No menisitkö Emilyn viereen istumaan",opettaja sanoi ja osoitti pulpettia kauniin bruneten vieressä. Kävelin koroissani sinne ja istuin. Opettaja rupesi selittämään jotain karatesta ja judosta. No tuopa oli lämmin vastaanotto.
Kaivoin laukustani jonka Nea oli tunkenut käteeni vihon jossa luki T.T ja rupesin kirjoittamaan muistiinpanoja. Vieressäni istuva Emily tunki pulpetilleni lapun kun opettaja ei katsonut.
Siinä luki:
-siis omg huomasiksä miten kaikki pojat katto sua ja btw ihanat vaatteet ;)
-Em
Katsoin Emilyyn ja liikutin huuliani muodostaen sanan: oikeasti?
Emily nyökytti ja hymyilin hänelle.
Lopputunnin tein muistiinpanoja ja kun kello viimein soi ja menin ulos luokasta Emily tuli luokseni. "Hei nyt on ruokailu joten haluuks tulla meidän pöytään?"Emily kysyi.
"Umm joo, mutta voiks yks toinenki tulla?"hymyilin Emilylle kysyvästi.
"Joo tottakai", Emily sanoi hymyillen takaisin.
Kävelimme yhdessä ruokalaan. Missäköhän muodossa meille tarjoiltaisiin veri. Olen yrittänyt totutella ajatukseen, että joutuisin juomaan verta. Mutta se silti ällötti minua vähän jossain mieleni perukoilla.
Kun olimme ruokalassa kävelimme korkealle tasanteelle jossa oli vain yksi pöytä. Pöydän päällä, jokaisen istumapaikan edessä oli veripankki. Nea juoksi jostain viereeni ja sanoin hänelle ennen kuin hän ehti sanomaan mitään: "Pääset meidän kanssa samaan pöytään", huutokuiskasin hänen korvaansa innostuneena ja juoksin Emilyn kiinni.
Pöytään istui kaikki zefyt ja Nea. "Eli sä oot se uus zefy tyttö josta kaikki on puhunu", Leo sanoi virnistäen. "Öh joo", mitä?! Onks kaikki puhunu musta?
"Oot tosi sulonen ku punastut", Sam möläytti ääneen ja punastui heti sen jälkeen itsekkin. Kaikki me tytöt hihitimme.
"Mikä on sun erityistaito?" Sandra kysyi. "Mä en tiiä, se mun merkki on koko mun yläselässä ja niskassa ja kaikilla muilla se on vaan sormenpään kokone, joten Nea ei osannu tulkita sitä", sanoin kuin se ei olisi mikään iso asia ja avasin veripankin ruveten hiljallen imemään verta. Kaikkien paitsi Nean leuat loksahtivat auki."Mitä?"kysyin ihmetellen. "Meille kerrottiin tosta yhellä tunnilla ja se tarkottaa sitä, että pystyy harjoittamaan kaikkia mahdollisia vampyyritaitoja. Ja sellaisen omistavia vampyyreita on maksimissaan kolme ja sä oot nytten toinen!" Sandra selitti innoissaan. Mitä?! Oonko minä nyt sitten jokin super hyper harvinainen vampyyri? Hullua. Olimme loput ruokailusta ihan hiljaa ja kaikki pöydässä vilkuilivat minuun vähän väliä.
Ruokailun jälkeen meillä oli eritystaidon harjoitusta. Kävelimme porukassa koulun yhteen suurista saleista. Opettaja jakoi meidät pareihin ja sain parikseni Samin.
"Ensin yritätte kaikki luke ajatuksia. Yrittäkää aistia parinne energia ja jos teillä on ajatusten luvun lahja niin kuulette parin ajatukset!"opettaja huusi meille kuudelle salin toiselta puolelta.
Käännyin Samiin päin ja hän virnisti. Yriin aistia Samin energiaa. Yhtäkkiä aistin sen ja ikään kuin kuulin:*Gloria näyttää niin hyvältä ja hän on niin mukava*. "Kiitos", sanoin ääneen ja katsoin punastuneena maahan. Kun kaikki tuijottivat minuun tajusin, että kukaan ei SANONUT mitään vaan kuulin Samin ajatuksen. "Umm ei mitään eheh", sönkötin kaikille.
Sen jälkeen en enään uskaltanut lukea Samin ajatuksia. "Toinen taito mitä testaamme on ylimaallinen nopeus. Jos teillä on se taito, niin jos kuvittelette juoksevanne valon nopeutta niin onnistutte siinä", opettaja huusi meille taas.
Kuvittelin päässäni liikkuvani yhtä nopeasti kun valo ja sekunnin tuhannesosassa oli toisella puolella salia. Kaikki katsoivat minuun hämmentyneinä. Yhtäkkiä Sam tekee saman ja pysähtyy viereeni hymyillen täysillä. *haluaisin vain halata Gloriaa*,kuulin Samin ajatuksen ja halasin häntä hetken mielijohteesta. *lukiko hän juuri ajatukseni?*,Sam ajatteli. Nyökytin päätäni ja hän katsoi minuun äimistyneenä.
Loput tunneista olivat tylsiä teoriatunteja kaikkien muidenkin kanssa. Kulutin aikani lueskelemalla ihmisten ajatuksia, se oli mielenkiintoista ja tiesin nyt paljon salaisuuksia ja ihastuksia. Kun tulin luokasta ulos Leo seisoi odottamassa oven vieressä hymyillen."Sun pitää seurata mua", Leo sanoi ja lähti kävelemään ennen kuin ehdin vastata. Seurasin häntä ihmishälinässä, koska olen utelias ja halusin tietää mihin ja miksi hän vie minut. Kun Leo lopulta pysähtyi olimme pitkän käytävän alussa ja sen päädyssä oli iso ikkuna. Ikkuna oli syävällä seinäm sisällä ja se kaarsi ulospäin, niim että siinä pystyi istumaan.
Käännyin katsomaan Leoon päin, mutta hän ei ollut enää siinä. Vilkuilin ympärilleni, mutta hän oli poissa.
Kävelin ikkunalle ja istuuduin ikkunalaudalle. Kaivoin muuntautumis teorian kirjan esille ja rupesin tekemään läksyjä.
Hetken kuluttua huomasin Nean, joka veti perässään Samia?! "Sanoinhan,että hän on täällä. Noniin mene, sulata ja kysy",Nea kuiskasi Samin korvaan epätietoisena hyvästä kuuloaististani. Nea tönäisi Samia tänneppäin ja juoksi pois.
"Umm moi", hymyilin. En halunnut lukea hänen ajatuksiaan, se tuntuu yksityisyyden rikkomiselta.
"Moi", Sam vastasi suuri hymy naamallaan.
Tuijottelimme jonkin aikaa ikkunasta ulos kunnes Sam kysyi: "Hei ootko sä kuullut niistä joulutanssiaisista?".
"En? Järjestääkö tää koulu tanssiaisia?" Vastasin ihmetellen.
"Nii sua ei siis varmaan ole kysytty?" Sam mumisi. Mitä?! Oliko hän kysymässä. Sydämmeni rupesi hakkaamaan rinnassani tuhatta ja sataa, enkä edes tiedä miksi. Olinhan tuntenut hänet vasta muutaman tunnin. Sam oli juuri sanomassa jotain kun Sandra ja Emily huusivat yhteen ääneen: "Kidnappaus!".
He ottivat minut ja laukkuni ja raahasivat minut pois. Sam jäi katsomaan peräämme hämmentyneenä.
"Omg Gloria! Se oli niin pyytämäs sua joulutanssiaisiin!"Sandra huusi innostuneena.
"Miks te sitte veitte mut pois?"ihmettelin.
"Koska te ette oo vielä ees tutustunu ja sun pitää olla vaikee saalis", Emily sanoi vinkaten lopussa.
Rupesin nauramaan ja sanoin:"Me tullaan olee hyvii kavereita".
Hekin rupesivat nauramaan kanssani. Wow miten elämäni onkaan muuttunut vain yhdessä päivässä, monet pitävät minusta omana itsenäni ja se on ihanaa.
**** MÄ TIIÄN!! Eteni vähän liian nopeesti, muttah kannatatteko Samiraa?? Dariaa?? Vai Leriaa?? ;)))
Kommentoikaa-Seuratkaa-äänestäkää****
