[sanat: 570]
"Hyvää huomenta Regulus!" Euphemia hymyili minulle kun astuin alakertaan. "Huomenta Mia! Miten nukuit?" kysyin, hymyillen yhtä lailla. "Oikein hyvin kiitos, entä sinä?" Euphemia kysyi. "Hyvin" sanoin, "Mitä meillä on aamiaiseksi?" "En ole vielä päättänyt. Ajattelin hedelmäsalaattia, mutta en ole varma, sopisiko se tälle aamulle" Euphemia sanoi. "Minusta se sopisi" sanoin. "Hmm, sitä kai sitten" Euphemia sanoi ja häipyi keittiöön.
"Reggie! Miksi sinä menit herättämättä minua?" juurikin paikalle saapunut James kysyi. "Luulin, että haluat nukkua pitkään" sanoin hieman hämmentyneenä. "Niin haluankin, mutta sinun kanssasi. Tule nyt niin saan vähän lisää unta" James sanoi ja ojensi kättään. "Ei kiitos. Olen jo ihan hereillä" sanoin, mutta otin hänen kädestään kiinni. "Tule sen sijaan pihalle. Siellä on kaunis ilma ja kaikki on entistäkin vihreämpää sateen ansiosta!" kehotin. "Mikä vain saa sinut iloisesti" James sanoi pyöräyttäen silmiään muka ärtyneesti, mutta näin huvittuneisuuden pilkeen hänen silmäkulmassaan. "Loistavaa! Mennään! Laitetaan vain kengät päälle" sanoin ja juoksin eteiseen hakemaan kenkiämme ja vahingossa roikottaen Jamesia perässä. "Merlin Reg! Hidasta nyt edes sen verran, että saan paremman asennon" James pyysi.
"Oho, hupsis" kikatin ja pysähdyin. Sillä ei ollut kuitenkaan väliä, koska olimme jo eteisessä. Otimme kenkämme ja menimme toiselle puolelle taloa takapihan ovelle. Laitoimme kenkämme jalkaan ja kävelimme ovesta ulos. Taivas oli pilvetön ja Aurinko paistoi kirkkaasti. Oli lämmin ja nurmikko oli jo lähes kuiva. Pihan nurkassa oleva vaja seisoi ylpeästi tutulla paikallaan rutikuivana. Talon seinän viereen oli asetettu pöytä, jonka ympärille oli laitettu muutama tuoli.
"Katso nyt! Eikö olekkin nättiä?" kysyin. "Kyllä, olet nätti. Ja söpö, kun olet noin innoissasi" James sanoi hymyillen. Punastuin, "En minä hupsu! Ympäristö!" sanoin. "Sekin on varmasti nätti, mutta en voi katsoa, kosken saa silmiäni pois sinusta" James sanoi. Punastuin entisestään ja katsoin häntä. "Aww, minun pikku tomattini" James sanoi.
"Suutele jo senkin urpo" sanoin. Hän veti minua kädestä lähemmäs ja asetti huulensa hellästi omilleni. Laitoin käteni hänen niskalleen ja nousin varpailleni. Hän laittoi kätensä vyötärölleni.
"Äiti käski tulla hakemaan teidät aamiaisel- EDES YKSI HETKI ILMAN! AHHH!"
Käännyimme katsomaan. Sirius seisoi oven suussa peitelleen silmiään käsillään ja huutaen kuin hullu. Naurahdin ja irtauduimme. Menimme takaisin sisään riisuen kenkämme samalla ja menimme ruokapöytään yli dramaattisen Siriuksen kanssa.
"Voi ei, voi ei, voi ei" Fleamont päivitteli. Hän istui ruokapöydässä nenä kiinni päivän profeetassa. "Mitä nyt?" kysyin. Fleamont katsoi minua, Siriusta, Jamesia ja vaimoaan vuoron perään tietämättä ilmeisesti mitä hänen piti tehdä. "Näytä se vain pojalle, hän saa tietää joka tapauksessa" Euphemia huokaisi. Fleamont laski lehden pöydälle ja käänsi sen minua päin.
NUOREN TOIMITTAJAN RITA LUODIKON UUSI KIRJA JULKAISTAAN ENSI VIIKOLLA
Rita Luodiko oli meillä eilen haastattelussa. Hänen esikoistietokirjansa Mustan perhe, aukkoja täydellisyydessä, julkaistaan ensi viikolla. Kuten Rita itse sanoo, luvassa on huippu tuotos. Kuulemamme mukaan se käsittelee Mustan perheen salaisuuksia. Mitä oikeasti tapahtui niin kumman kuuluisassa oikeudenkäynnissä? Mikä on Regulus Mustan salaisuus, mitä hän ei halua julkisuuden tietävän? Miten perhe on onnistunut pitämään heidän niin ikään sanottua "täydellistä" kuvaansa yllä? Näihin kysymyksiin vastataan tulevassa tietokirjassa!
Nostin katseeni nopeasti seinään. En voinut lukea enempää. Yht äkkiä Auringon paiste tuntui pilkkaavalta. Se tuntui nauravan minulle. Se oli kuin joku olisi heittänyt minua märällä rätillä naamaan. "Tarkoittaako se, että koko maailma saa tietää meidän suhteestamme?" kuiskasin. "Todennäköisesti" Fleamont vastasi. Olin hiljaa.
James laski kätensä olkapäilleni ja veti minut halaukseen. "Kaikki kääntyy parhain päin" hän kuiskasi. "Mutta kun elämässä ei ikinä käy niin" kuiskasin takaisin. "Me olemme yhdessä ja minusta se on paras mahdollinen tilanne. Pitää vain uskoa" James kuiskasi.
Uskoa.
Oi, jos se vain olisi niin helppoa.
YOU ARE READING
Kelmien aikakausi II: 15-vuotiaana
Fanfiction[TÄMÄ ON KELMIEN AIKAKAUSI-SARJAN TOINEN OSA! ON TÄRKEÄÄ, ETTÄ LUET ENSIMMÄISEN OSAN ELI VIIDENNEN KELMIN, KOSKA TÄMÄ KIRJA SISÄLTÄÄ VIITTAUKSIA SIIHEN JA JUONI ON JATKOA EDELLISEEN KIRJAAN!] Regulus viettää kesää Pottereilla ja palaa viimein takais...
