10. Iloisia uutisia

76 11 3
                                    

[sanat: 211]

"Regulus! Sirius! Tulkaa tänne" Euphemia huusi. Menin ulos Jamesin huoneesta. James seurasi perässä, koska ei halunnut jäädä paitsi mistään. Käytävällä tapasimme Siriuksen. Hän näytti pieneltä lapselta, joka olisi jäännyt kiinni rahan varastamisesta äitinsä lompakosta.

"Itse olet lapsi" Sirius sanoi näyttäen kieltä ja meni sitten alakertaan. "Täh?" kysyin. "Ajattelit kai ääneen" James sanoi, "En ole varma tarkoititko sanoa tuota ääneen." James sanoi ja käveli Siriuksen perään. Seurasin heitä olohuoneeseen, jossa Fleamont istui sohvalla ja Euphemia seisoi pidellen kirjettä. Istuimme alas sohvalle.

"Te saitte kirjeen Ministeriöstä" Euphemia sanoi. Kukaan ei sanonut mitään. Euphemia kosketti kirjettä sauvallaan. Kirje nousi leijumaan ilmaan ja avautui.

"Hyvät herrat Sirius ja Regulus Musta,"

Se oli kuin räyhääjä; se puhui itse tekstinsä ääneen, mutta se ei ollut punainen eikä se huutanut.

"Pahoittelemme hidasta postin kulkua. Tämä johtuu siitä, että Azkabaniin kulkee posti hitaasti ja sieltä pois yhtä hitaasti. Meidän on valitettavasti ilmoitettava, että vanhempanne Orion ja Walburga Musta, ovat molemmat menehtyneet Azkabanin velhovankilassa-"

Aloimme hurraamaan Siriuksen kanssa, mutta Euhpemia hyssytteli meitä, jotta kirje voisi jatkaa.

"-Teidän pitäisi tulla ensimmäinen päivä Heinäkuuta Ministeriöön, jotta voimme jakaa teille perintönne. Autamme myös hautajaisten järjestämisessä, josta puhukaamme lisää myöhemmin. Osanottomme, Taikaministeriön perintövirasto, Amelie Chanpentier."

Hymyilimme kaikki, mutta kukaan ei sanonut mitään. Ainoa ääni oli, kun kirje putosi lähes äänettömästi maahan, lähes.

Kelmien aikakausi II: 15-vuotiaanaWhere stories live. Discover now