𝑶𝒍𝒆𝒏𝒌𝒐 𝒗𝒂𝒍𝒎𝒊𝒔 𝒕𝒂̈𝒉𝒂̈𝒏 // 𝑲𝒂𝒖𝒔𝒊 𝟐

🩵1. Pikkuveli🩵

𝑨𝒍𝒆𝒌𝒔𝒊
Mun ja Joelin elämä on ollut aika myllerrystä viime aikoina. Meidän perheeseen syntyi pieni poika noin 3 kuukautta sitten. Myöhemmin sain kuulla mun äidiltä et mulle oli tulossa pikkuveli. Äiti on nyt viimeisillään raskaana ja me ollaan odotettu Joelin kanssa innostuineina äidiltäni viestiä. Pelottaa ajatus siitä jos en osaa olla sille pienelle hyvä isoveli, Joel toki lohdutti ja kertoi että kaikki tulisi menemään hyvin. Me ollaan mietitty mun miehen kanssa meidän pojalle nimet valmiiksi ja nyt vain aloitetaan suunnittelemaan ristiäisiä jotka on 3 viikon päästä. Joel leikki pojan kanssa leikkimatolla ja mä askartelin kutsukortit ristiäisiin, olin jopa innoissani, sillä pääsisimme itse valitsemaan mieluisen kakun ja muut tarjoiltavat. Mun ja Joelin päätös kakusta sai pienen riidan aikaiseksi. Yhteinen päätös oli se että kakusta tulee sininen, koristeeksi sinisiä marsipaani ruusuja ja sitten jotain hopeita strösselipalloja. Ristiäiset olisivat 3 viikon päästä. Siitä tulisi ikimuistoinen päivä, meidän valokuvaajana toimii silloin Olli, koska meidän kiertueen aikana Olli otti kuvia ja Joonas kuvasi videoita. Puhelimeeni kilahtaa viesti ja hyppään innoissani ylös. "Mitä nyt rakas?" Joel kysyy katsoessaan minu. "Äiti synnyttää!! Kohta se pieni on maailmassa!!!" Iloitsen ja juoksen ympäri taloa. "Ihanaa! Kohta sä näet sun sisaruksen ekaa kertaa." Joel huuhdahtaa olohuoneesta. "Niin nään!!" Huudan.

Hetken päästä olemme päässeet sairaalaan, Joel työntää Minin vaunuja ja mä pidin Joelia kädestä. "Hei miten voin auttaa?" Lääkäri kysyy. "Mä etsin mun äitiä Maria Kaunisvettä." Kerron lääkärille. "Hän on huoneessa 826." Lääkäri kertoo, kiitämme ja lähdemme etsimään huonetta. Mini höpötteli vaunuissaan ja tutki kädessään olevaa ampiaista. Etsimme oikean huoneen ja koputan oveen. "Tulkaa vaan." Äitini sanoo ja avaan oven. "Aleksi ja Joel ihana nähdä teitä." Äitini iloitsee. "Moii! Miten mun pikkuveli voi?" Kyselen äidiltäni. "Tosi hyvin, se synty tosi nopeasti ja kaikki meni muutenkin tosi hyvin." Se kertoi. Nyökyttelen ja hymyilen. Mini alkaa itkeä jolloin myös veljeni alkaa itkeä. Joel nostaa lapsemme syliin ja mä taas otin veljeni syliin ja keinuttelin sitä. "Moi pieni, mä oon Aleksi sun isoveli. Tervetuloa maailmaan." Höpisen pienelle. Veljeni hymyilee ja katselee mua. Sillä oli siniset silmät ja vaalea tukka aivan niikun mulla pienenä. Me jopa omistettiin samanlaiset nenät. "Sun pikkuveli on jollain tapaa samannäköinen kun sä pienenä." Äitini kertoo. Nyökyttelen hymyillen ja katselen tuota ihmettä. Äitin mies Jarmo saapuu paikalle, hiljenen välittömästi ja pidän katseen veljessäni. "Ai katos me ollaan saatu vieraita." Jarmo toteaa. No vittu aijaa tottakai me tullaan kattoo mun veljeä. Mietin hiljaa päässäni ja pussaan tuota pientä ihmettä nenään.

Annan vauvan Joelille ja mä otin Minin, Mini ihmettelee vauvaa. "Se on sun leikkikaveri tulevaisuudessa." Kerron Minille. Tuo heiluttelee käsiään ja jalkojaan. Veljeni parkaisee joten Joel antaa hänet äidilleni joka alkaa syöttää vauvaa. Minä puolestani aloin syöttää Miniä sillä hänellä oli myös kova nälkä. Hymyilen onnellisena, olin aina toivonut pikkusisarusta ja vihdoin tänään se tapahtui. Nyt mulla ja Joelilla on hyvä syy käydä vanhemmillani useammin kun kerran vuodessa. Meillä on ollut todella paljon opittavaa vauva-arjesta vielä joten emme siksi ole liikkuneet kotoa kauemmas ainoastaan kauppaan ja lenkille Rillan kanssa. Näimme muut kuukausi sitten joten päätimme että tänään me näemme myös heidät. Olli ehdotti näkemistä koska halusi nähdä meidät näin pitkän tauon jälkeen. "Mitä teillä on vielä tänään sunnitelmissa?" Äitini kysyy. "Me meinattiin käydä näkee poikia tänään kun ollaan nähty viimeks kuukaus sitten niitten kanssa." Selitän ja silitän Minin poskea samalla. "Kuulostaa kivalle, mä oon tosi ylpee teistä että uskalsitte perustaa perheen ja mennä naimisiin." Äitini hymyilee. Nyökkään hymyillen. Äitini ei ole naimisissa Jarmon kanssa ja ehkä hyvä vaan koska en halunnut Jarmosta lopullisesti isäpuolta. Mini alkaa itkeä ja nostan hänet rintakehääni vasten ja keinuttelin tuota. "Ei hätää isin pieni rakas." Höpisen lapselleni. Mini alkaa rauhoittua ja Joel istuu viereeni.

𝑱𝒐𝒆𝒍
Lähdimme sairaalasta ja otimme suunnaksi studion, koska pojat odottivat meitä siellä. Enemmän Niko ja Tommi odottavat kummipoikansa näkemistä. Pääsemme studiolle ja menemme sisälle. "Mooii!" Huudahdan eteisestä samassa jokainen seisoo ovella ja ryntäävät sitten halaamaan meitä. Halimme poikia takaisin. "Oli ikävä teitä kolmea, miten te voitte onhan kaikki kunnossa?" Pojat kyselevät, naurahdan. "Joo kaikki on kunnossa ja hyvin voidaam, meilläkin on ollut ikävä teitä ja tässä me nyt ollaan." Aleksi kertoilee. "Ainiin onnea tuoreelle isovelille." Joonas halaa Aleksia, sitten Niko, Olli ja Tommi. "Kiitos paljon." Aleksi hymyilee ja ojentaa turvakaukalon Tommille joka katoaa sitten Nikon kanssa olkkariin ihastelemaan kunmipoikaa. Naurahdamme mieheni kanssa ja menemme peremmälle. "Oho täällä on muutettu järjestystä." Ihmettelen ja katselen ympärilleni. Aleksi tulee viereeni ja katsoo ympärilleen. "Mitä helvettiä täällä on tapahtunut?" Tuo miettii ääneen. "Me saatiin Ollin kanssa idea ja päätettiin sisustaa tää uusiks." Joonas selittää. "Noni hyvä pojat tiiättekö." Pudistelen päätäni ja vedän Aleksin perässäni makoilemaan sohvalle. Vedän tuon pienen miehen päälleni ja alan hipsuttaa hänen hiuksia. "Voi että kun Niko ja Tommi sedällä on ollut niin kova ikävä sinua." Niko höpöttää pojallemme. Hymyilen ja pusuttelen mieheni hiuksia. "Ainiin 3 viikon päästä sit on pojan nimiäiset niin pääseekö kaikki tuleen?" Aleksi kysyy ja kääntää katseen.

"Joo kyllä me päästään tulemaan, haluutteko te jotain biisi toiveita etät soitetaan siellä vai riittääkö joku söpö baby soittolista?" Olli kyselee. "Noo voitteks te soittaa siellä jotain saatte ite päättää kunhan se ei oo semmosta jäätävää rokkia mistä vauva säikkyy." Naurahdan. "Okei mä voin hoitaa sen, me aateltiin vetää Jonskun kanssa jotain kitaroilla." Olli kertoo. "Okei kuulostaa hyvälle no jos te keksitte jotain niin se sopii hyvin." Aleksi vastaa ja painaa päänsä takaisin rintakehälleni. Hymyilen ja jatkan hipsuttelua.
"Söpöö kun Allu ja Jollu saa nyt laatuaikaa tuossa sohvalla." Niko hymyilee. "No jepp." Tommi vastaa. Aleksi alkaa kikattaa ja mönkii päälläni sen minkä kerkeää. Alan nauramaan. "Rakas mikäs nyt on kun oot matonen?" Kysyn Allulta. "Eeii mikään." Aleksi kikattaa. Samassa tajuan tilanteen. "Ei helvetti Aleksi mitä oot menny tekemään." Nauran ja vedän viltin päällemme. "En mitääännn." Tuo sanoo ja pojat katsovat meitä ihmeissään. "Mitäs vittua te duunatte?" Joonas nauraa. "Eeii me mitään." Sanon punastuneena. Aleksi katoaa viltin alle. "Ette ala sit harrastelemaan." Tommi sanoo. "Njaah eihän me semmosia." Aleksi toteaa viltin alta. "Ettepä mites se kerta kun aloitte seurustella ja panitte meiän kuullen." Tommi muistuttelee. "Ei puhuta siitä jooko." Hymyilen ja pörrötän Aleksin hiuksia.
"Älä saakeli sotke niitä nytten." Aleksi katsoo mua murhaavasti.

🪐Pieni smuutti kohtaus🪐

Naurahdan ja vedän Aleksin perässäni studion äänieristettyyn huoneeseen. Suljen oven ja Aleksi tuuppaa mut seinään. Hän suutelee mua ja mä vastaan suudelmaan. Aleksi availee housujani samalla kun jatkaa suuteluani. Jatkan vastaamista ja tuo etenee kaulalleni.
Päästän nautinnollisen huokaisun suustani kun tuo imee herkkää kohtaa kaulastani. Se jatkoi, veti mun housut alas, Aleksi kävi polvilleen ja otti muhun katsekontaktin. Katson tuota kun se otti mun kalun suuhun ja leikki kielellään. Suljin silmät ja nautin siitä. Pian se alkoi liikuttaa päätään ja mä upotin käden tuon hiuksiin ja tukistin hieman. "Mmhh Alluuhh!" Huokaisen nautinnosta ja se jatkoi nopeammin. Tunsin olevani taivaassa, jalkani eivät kantaneet mua enää kauaa joten Aleksi asetti mut äänieristetyn huoneen sängylle ja jatkoi hommiaan. Huokailin kovempaa kuin koskaan, kyllä tuo poika hommansa osaa. "Ah säh ooth ihanah." Huokailen ja tunnen pian kehossani lämpimän aallon joka virtaa kehoni läpi ja tulen Aleksin suuhun. Aleksi nielee kaiken ja katsoo sitten mua. "Helpottiko?" Se kysyy pieni virne naamallaan. "Helpotti ja sä oot taitavin tässä hommassa." Kehun häntä.
"Kiitos mä tiedän, oon taitava monessa muussakin." Se virnisti ja ojenti mulle mun housut. Hymyilen ja puen päälleni. Poistumme huoneesta ja naurahdan sillä mieheni hiukset oli aivan sekaisin. Suoristan ne ja hymyilen.
~~~~~~~~~
Noni tässä olis nyt Joleksin eka luku uudesta kaudesta🫶🏻

Mä suunnittelin tätä kirjaa toooosi tarkasti ja liian kauan mutta mä en malttanu venaa jouluun että saan tän kirjan pihalle joten saatte sen nytten😍

Toivottavasti tykkäätte ja toivottavasti saan myös paljon inspiraatiota tän kirjottamiseen.

𝐒𝐚𝐧𝐨𝐣𝐚 𝟏𝟐𝟒𝟓