𝑶𝒍𝒆𝒏𝒌𝒐 𝒗𝒂𝒍𝒎𝒊𝒔 𝒕𝒂̈𝒉𝒂̈𝒏 // 𝑲𝒂𝒖𝒔𝒊 𝟐

🩵10. Yö ilman Joelia🩵

Jees vihdoin 10 luku eikä olla ees puolessa välissä😋 Tähän alkuun haluun sanoa että testaan nyt uutta kirjotustyyliä joten saatte päättää että oliks se entinen parempi vai tää nykyinen.

𝑱𝒐𝒆𝒍
Sain Aleksin rauhoittumaan illalla, se vaati aikaa sillä tuo oli jonkun näköisessä šhokissa, koska ei olisi koskaan voinut uskoa että tämä todella tapahtuisi. Eilen saimme myös tietää ettei Aleksin biologista isää ole nähty kuukausiin.

Epäilen että hän on lähtenyt ulkomaille jossa saisi elää vapaasti. "Toivottavasti mun isä on elossa mä en kestä sitä ajatusta et se on tiiäks poissa" Aleksi pohtii ääneen. "Kyllä se on varmasti kunnossa ei hätää murunen." Silitän Aleksin hiuksia. Olimme juuri heränneet yöunilta ja makoilimme sängyssä.

Leo alkoi itkeä joten nousin ylös ja nostin pienokaisen syliini. Istuunnun sängylle ja katselen poikaa. "Iskän ja isin pikkunen söpöläinen" lepertelen tuolle pienelle. Leo vain hymyilee ja nappaa mua sormesta kiinni jonka laittaa sitten suuhunsa.

"Sillä taitaa olla kova nälkä ku tolleen sun sormee syö" Aleksi toteaa katsoessaan meitä. "Siks se varmaan heräsi, voisiks sä sit vaihtaa Minin vaipan ja päivävaatteet kun mun pitää hoitaa viel pari työjuttuu?" Kysyn Aleksilta. Hän nyökkää hymyillen.

"Kiitos rakas oot ihana" hymyilen ja suukotan tuota. Aleksi vastaa suukkooni ja ottaa sitten Leon syliinsä. Hän alkaa syöttää poikaamme ja mä nousin ylös pukemaan rennot vaatteet ylleni. Rentoihin vaateisiini kuului huppari ja collegehousut sekä aamutossut. Aleksi jäi sängylle syöttämään Miniä.

Laskin Rillan takapihalle ulkoilemaan, sillä se on kokonaan aidattu onneksi, käyn keittämässä kahvia ja laitan aamupalaa. Aamupalaksi tuli Aleksin lempparia, se oli lettuja ja mansikoita.
Hyräilen meidän biisejä ja puolen tunnin päästä sain letut valmiiksi. Katan pöydän valmiiksi.

Aleksi tulee Leo sylissä keittiöön ja istuu alas. "Oii onpa ihanan näköstä" Aleksi hymyilee enemmän. "Mä tein tämmösen ihanan hemmottelu aamupalan mun ihanalle miehelle" hymyilen ja painan suukon tuon otsalle. "Aawww kiitos tää on maailman ihanin aamupala" Aleksi hymyilee.

"Ihana kuulla" hymyilen ja katson tuota. Aleksi hymyilee enemmän ja alkaa syödä. Leo kikattelee ja katsoo ympärilleen. "Hei nyt Leo rakas oikeesti varovasti sitten" Aleksi toteaa ja pitää tuosta kiinni. "Mä voin ottaa sen pienen syliin ku sä syöt" Sanon miehelleni johon hän nyökkää vastaukseksi.

Menen leikkimatolle leikkimään Leon kanssa kunnes Rilla tepsuttelee ulkoa. Tuo toi mukanaan pallon ja laskee sen Leon viereen.
"Rilla, mini ei voi vielä leikkiä sun kanssa kun se on pieni" Totean tuolle koiralle. Rilla kääntää päänsä sivulle ja katsoo mua hölmistyneenä.

Naurahdan ja jatkan leikkiä poikamme kanssa, Rilla tepsutteli Aleksin luo. "No moi, missä sä olit?" Aleksi puhelee koiralleen ja nostaa hänet syliinsä. "Voi sua hassua" Mieheni naurahtaa ja rapsuttelee Rillaa. Hymyilen noille ja nostan Leon syliini. "Iskän iso poika oot jo" höpisen Leolle ja menen Aleksin luokse. "Voi että kun sö oot ihan uninen vielä" Mieheni lepertelee lapsemmelle joka rakastaa hymyillä meille.

——

𝑨𝒍𝒆𝒌𝒔𝒊
Joel lähti tänään viettämään Tommin ja Nikon kanssa yökylää, eli se meinaa sitä että jäin kotiin Leon ja Rillan kanssa. Tämä on ensimmäinen yö ilman miestäni, ollaan oltu paljon perheenä kotona, mutta nyt tuntuu hassulta ja liian hiljaiselta ilman Joelia.

Siivoan hoidan Leoa samalla. Lasken Leon sitteriin, mutta tuo pieni alkaa itkeä välittömästi. Keskeytän siivoukset ja otan minin syliini. "Shh shh ei oo hätää isi on tässä, eikö se sitteri oo sun lempi paikka?" höpisen tuolle.

Laitan Leon kantoliinaan ja jatkan siivoamista, onneksi meillä oli kantoliina sillä muuten joutuisin pitämään Leoa toisella kädellä ja toisella siivoamaan. "Sä oot niin kiintyny isiin" höpisen hänelle ja tuo vain katselee mua söpöillä sinisillä silmillään.

Saan siivottua ja istun sohvalle Mini kantoliinassa, hän nukahti joten en uskaltanut lähteä siirtämään pientä omaan sänkyyn joten annoin hänen nukkua lähelläni. Toisaalta Minin läheisyys toi turvaa sekä Rilla myös. Tuo pieni karvakamu makasi mun ja Leon vieressä ihan kokoajan.

Leo alkaa heräillä parin tunnin päästä. "Hei rakas sä oot heränny ihanaa" hymyilen tuolle ja silittelen poikani poskea. Puhelimeni keskeyttää sen ja vastaan siihen. "Aleksi Kaunisvesi puhelimessa" aloitan. "Hei täällä lääkäri Blomberg, onko Maria Kaunisvesi tuttusi?" tuo kysyy. Silloin tiesin että jotain oli tapahtunut.

"Kyllä, hän on mun äiti mitä on tapahtunut?" kyselen tuolta. "Hänet tuotiin eilen tänne todella huonossa kunnossa, Marialla on paljon mustelmia kyljissä, pari luuta murtunut ja haavojakin on" Lääkäri selittää.
"Onko se pahoinpidelty?" vastaan tuolle. "Kyllä on, sun pikkuveljesi on tädilläsi joten hän on turvassa." Lääkäri kertoo jolloin helpotun. "Hyvä milloin äitiä päässe katsomaan?" kyselen ja silittelen Leoa. "Huomenna pääsee" Blomberg vastaa.

Puhelun loputtua alan miettiä kuka ja miksi? Vastaus tulee päähäni ja yhdistän kaiken Jarmoon, olen ihan varma että hän on syyllinen kaikkeen. Toki en voi vielä tietää onko Jarmo kaiken tämän takana, mutta aoin selvittää asian yksin vaikka poliisit tekevät sen ensin.

Soitan Joelille, vaikka tiedän että hän on joko nukkumassa tai sitten nauttimassa ihanasta huurteisesta. Yllättävän nopeasti tuo vastaa puheluun. "Moi rakas tota nyt on semmonen tilanne, et mun äiti on sairaalassa ja kysynki et pääsetkö huomenna mun mukaan sinne kun en välittäs mennä yksin" Kerron Joelille. "Tottakai mä voin tulla mukaan mut mitä on tapahtunut ja miks se on siellä?" Joel tiedustelee. "No äiti on pahoinpidelty mä epäilen että se on Jarmo" kerron tuolle epäilyistäni. "Oikeesti??" Joel kysyy. "Ehkäpä" vastaan.

"Okei haluutko että tuun kotiin heti?" mieheni kysyy huolissaan. "Rakas ei tarvii sä voit nauttii nyt omasta ajasta kyl me täällä selvitään" totean miehelleni, kunnes kuulen ovelta kolahduksen, Rilla alkaa haukkua ja murista. "Rakas tota voitko tulla sittenki tääl talossa on joku" Kuiskaan puhelussa Joelille.
"Tuun heti, rakas älä sulje puheluu" tuo kertoo ja pidän puhelun päällä. Olin jopa hieman peloissani sillä tämä oli ensimmäinen kerta kun kuulen jonkun tulevan kotiimme.

Katson makkarin ovea visusti, pelkäsin että kohta se ovi aukeaa ja mut murhataan. Silittelen Leoa ja mietin jo hetken kerkeäisikö Joel paikalle entä mitä jos oikeasti tapahtuu jotain karmivaa. Rilla haukkuu kovaa ja päätän mennä katsomaan. "Rilla tuu pois sieltä" kuiskaan koiralleni joka tulee luokseni. "Iskä tulee ihan kohta kotiin pelastamaan meiät" kuiskaan Leolle ja Rillalle. Kuulen ovelta uudelleen rapinaa ja pian ovi aukaistaan. Menen pahaan paniikkiin ja menemme makkariin. "Rakas?! ootko sä täällä??" Joel huhuilee. "Joo oon, onks siel ketään?" kyselen tuolta. "Ei tääl näy ketään paitsi ehkä kellari tai yläkerta on ainoot missä se voi olla" Joel huudahtaa eteisestä.

~~~~~~~~~
Kertokaa toki mitä piditte ja kannattaako tätä jännittävää kohtausta jatkaa ensluvussa, mä todella toivon että te ette ota nyt mitään valituksen aihetta tästä kirjoitustyylistä sillä tää on vaan kokeilu ja katon vähän et miltä nää kirjoitustyylit näyttää :)

Kysymys:

Haluatteko te että tähän lisätään vähän enemmän sivuhenkilöitä?

Haluatteko te myös muiden jäsenien/perheen jäsenten näkökulmasta tätä vai pelkästään vain Aleksin ja Joelin?

Jos teillä on ideoita niin kertokaa ne tähän :)

Kiitos että ootte lukenu tätä, arvostan todella paljon <3

𝐒𝐚𝐧𝐨𝐣𝐚 𝟏𝟎𝟖𝟏