𝑶𝒍𝒆𝒏𝒌𝒐 𝒗𝒂𝒍𝒎𝒊𝒔 𝒕𝒂̈𝒉𝒂̈𝒏 // 𝑲𝒂𝒖𝒔𝒊 𝟐

🩵6. Herääminen ja kuntoutus🩵

Skip seuraavaan päivään ja Aleksin heräämiseen.

𝑱𝒐𝒆𝒍
Heräilin uuteen aamuun, olin herännyt yöllä 3 kertaa koska meidän pieni oli flunssainen ja hän itki tukkoisuuden takia tosi paljon. Vihdoin hän rauhottui mun viereen. Nousen ylös sängystä ja otan Minin syliin joka on herännyt. "Huomenta pieni rakas, nukuttiko sua hyvin?" kysyn lapseltamme. Mini hymyilee ja pärskii, hänen nenänsä vuotaa, pyyhin Minin nenän ja alan sitten syöttämään tuota. Tänään on päivä milloin mieheni pitäisi herätä, okei yöllä tuli soitto sairaalasta, en kyllä ollut perillä mitä sieltä selitettiin, mutta jotain Aleksin tilasta sanottiin että Aleksin tila on stabiili ja että hänet herätellään tänään mut todennäköisesti joskus iltapäivällä vasta. Menin vaihtamaan Minille vaipan ja päivävaatteet. "Sä oot iskän ja isin pieni täydellisyys, tänään sä näät sun isin, se herää tänään toivottavasti." Selitän Minille. Mini innostuu ja heiluttaa käsiään sekä jalkojaan.
"Voi pieni sä oot innoissas." Naurahdan ja vien Minin sitteriin ja lasken Rillan takapihalle juoksentelemaan ja tekemään tarpeensa. Valmistan itselleni aamupalan ja nautin sen sitten. Mini jokelti vieressäni ja ihasteli leluaan jonka hän sai tutkittavaksi siksi aikaa kun mä söin ja nautin aamukahvin, Rilla tepastelee ulkoa sisälle ja käpertyy pedilleen nukkumaan. Hymyilen ja käyn sulkemassa takapihan oven. Mun suunnitelma oli et me käydään Minin kanssa moikkaamassa poikia.

Puin päälleni mustat farkut, Aleksin hupparin ja mustat sukat, laitan hiukset nutturalle ja puen sitten Minille söpön nalle asun ja lämpimät sukat. Nostan Minin turvakaukaloon ja laitan hänelle vielä viltin päälle, vaikka olikin kesä niin silti oli pakko pukea Minille enemmän päälle kun hän on hieman flunssainen veikkaan että joku pöpö on tarttunut sairaalasta. Otan vielä Minin hoitolaukun mukaan sekä avaimet ja puhelimen, suuntaan autolle lapsemme kanssa. Laitoin Minin takapenkille, laitoin turvavyön ja menin sitten itse kuskin paikalle. Laitoin turvavyön ja lähdin ajamaan studiolle, kyselin aamulla ryhmässä ketkä pääsee studiolle ja ainakin Tommi ja Niko olivat siellä, Ollista ja Joonaksesta ei ollut tietoa missä he liikkuvat saatika onko he enää elossa okei tottakai he ovat mutta haluaisin silti että kaikki olisivat studiolla koska mulla oli paljon ideoita. Saavuimme studiolle hetken päästä ja menin sisälle Minin kanssa. "Mooi onko täällä ketään?" Huhuilen. "Joo täällä olkkarissa ollaan." Niko vastaa, suuntaan sinne ja annan Minin Tommin syliin. "No kuka söpöläinen se siihen tupsahti?" Tommi hymyilee ja silittelee Miniä. "Se on vähän flunssainen, se on ollu 3 yöllä hereillä." Kerron noille. "Voi pientä, mites onko Aleksin tilasta kuulunu mitään?" Niko kysyy multa. "Noh sairaalasta soitettiin yöllä ja kerrottiin että Alen tila on stabiili." Kerron noille.

Tommi laittoi Minin nukkumaan ja aloimme sitten suunnitella settilistaa ja harjoittelimme hieman biisejä, tuntui silti väärältä tehdä näin ilman Aleksia, meillä kaikille oli aivan järkyttävä ikävä sitä söpöläistä. "Joel mikä on hätänä?" Niko kysyy multa. Hetken päästä ovi aukeaa ja kuulemme puheen sorinaa. "Nii mut mieti oikeesti et meiän häätki on pian." Joonas kertoilee kihlatulleen. Naurahdan ja pudistelen päätäni, tämä oli todella hupaisaa kuunneltavaa. "Noni kulta rauhoitu me saadaan kyllä häät järkeiltyä niin että kaikki pääsee tulemaan." Olli vastaa tuolle ja pian he tulevat luoksemme. "Mihis sä pienen oot laittanu hoitoon?" Joonas kysyy. "Se on nukkumassa tuol huoneessa, me lähetään sairaalalle heti kun saadaan soitto et Allu on heränny, mä oikeesti oon oottanu kun kuuta nousevaa et mun mies herää koomasta." Selitän pojille, he nyökkäävät ymmärtäväisinä. Pian puhelimeni alkaa soida ja vastaan siihen. "Joel Hokka puhelimessa." Odotan hetken tuleeko vastausta. "Hei Aleksin hoitava lääkäri Mattila täällä hei, meillä on hyviä uutisia." Lääkäri aloittaa, siinä vaiheessa mä katsoin poikia ja aloin itkeä. "Teidän miehenne on herännyt juuri äsken ja kaikki näyttää todella hyvältä toki murtumat on edelleenja muisti on mennyt mutta se palaa kyllä." Mattila selittää. "Kiitos tuhannesti me tullaan sinne pian." Selitän itkien. "Nähdään pian." Lääkäri sanoo ja lopettaa.

𝑨𝒍𝒆𝒌𝒔𝒊
Heräsin hieman paniikissa sillä en tiennyt missä olin tai mitä oli tapahtunut. "Hei Aleksi sä olet sairaalassa, sä oot ollut koomassa useamman viikon kolarin takia, mutta ei hätää sun mies on tulossa tänne pian, muistatko yhtään mitä on tapahtunut?" Lääkäri katsoo mua. Pudistan päätäni ja katson ympärilleni. "M Miks mua sattuu selkään, niskaan ja jalkoihin?" Kysyn lääkäriltä varovasti. "Sun selkä, niska ja jalat murtui joten sun liikkuminen on todella hankalaa aluksi. Toki sut vielä kuvataan mutta mä uskon että sun jalat on kunnossa. Sä et pysty selkäsi takia istumaan tai makaamaan pitkiä aikoja joten siksi me joudumme antamaan sulle vahvat kipulääkkeet ja tulevaisuudessa raskaus on haastavampi jos te siis meinaatte hankkia perheenlisäystä." Lääkäri selittää, pian ovi aukeaa ja näen tutu kasvot sekä meidän rakkaan pienen Minin. "Kulta miten sä voit, mä olin super huolissani susta." Joel sanoo ja tulee istumaan viereeni. "Sattuu joka paikkaan, ihanaa että te tulitte." Hymyilen ja katson Miniä. Joel laskee Minin viereeni ja alan hymyillä. "Hei kultapieni, isillä on ollut super kova ikävä sua." Sanon Minille. "I iii" Mini koittaa sanoa. Herkistyn ja silitän Minin poskea. "Joo isi on tässä, ei oo enää mitään hätää." Kuiskaan Minille. "Söpöä se sano isi." Joel hymyilee ja suutelee mua. Vastaan suudelmaan.

Huoneeseen saapuu neljä miestä joita en tunnista. "K Keitä te ootte?" Kysyn noilta miehiltä. "Aleksi sä et nyt muista mut mä oon Joonas, tuo on Olli, tuo on Tommi ja tuo on Niko, me ollaan sun ystäviä." Blondi tukkainen mies kertoo. "M Miks mä en muista teitä, m missä me ollaan nähty?" Kysyn heiltä. "Aleksi me ollaan nähty meiän työpaikassa studiolla muistatko?" Brune kiharatukkainen mies kysyy multa hän taisi olla Olli. Nyökkään pienesti ja otan puhelimen johon on tullut ilmoituksia, avaan galleriani ja huomaan samat miehet kuvassa kanssani. Katson heitä totisesti ja vilkaisen sitten kuvaa uudelleen. "Aleksilla on muistinmenetys mutta se tulee ennalleen parissa päivässä tai viikossa." Lääkäri kertoo meille kaikille. Kaikki muut nyökkää paitsi mä joka oli edelleen pihalla kaikesta. Miten olin päässyt tähän tilaan ja mitä oli tapahtunut. "Mitä mulle tapahtu ja miksi mä olen sairaalassa?" Kysyn vaikka lääkäri kyllä taisi selittää sen jo. "Sä olit kolarissa, ja siksi olet sairaalassa. Sä oot ollu leikkauksessa ja se meni hyvin, oot ollut viikkoja koomassa ja sulla on hetkellinen muistinmenetys." Lääkäri selittää mulle, tyydyin nyökkäämään ja katson taas noita. "Me tuotiin sulle lahja." Niko kertoo ja ojentaa mulle lahjakassin. Pidän Miniä sylissäni samalla ja katson sisälle.

Lahjakassin sisällä oli lempi suklaatani ja lämpimät sukat sekä söpö viltti. "Kiitos tää oli ihana piristys." Kiitän noita ja he hymyilevät. "Parasta vaan meiän Allulle." Olli toteaa ja pian kaikki tulevat halaamaan mua. Halaan heitä takaisin ja pussaan Miniä otsalle. "Aleksi sun kuntoutus alkaa huomenna niin ole kello 10 valmiina." Lääkäri sanoo ja lähtee sitten. Huomisesta tulee tosi huono sillä en ole vielä valmis pelkään että mun selkä pettää tai niskakivut jatkuu vielä voimakkaina. "Mä en oo vielä valmis kuntoutukseen huomenna, mä pelkään et selkä pettää kerta se on murtunu ja se vaikeuttaa kuulema raskautta jos halutaan vielä lapsia." Nyyhkäisen, miks mulle käy näin en halunnut olla puoli rampa ihminen. "Kulta shh keskity nyt paranemaan mietitään sit tulevaisuutta myöhemmin." Joel silittää hiuksiani, ja rauhoittelee mua. Mini pitää mua sormesta kiinni ja maistelee sitä, naurahdan ja hymyilen. "Kiitos että ootte siinä." Kerron ja meinaan nukahtaa sillä mulla oli todella voimakas lääkitys kipujen vuoksi. "Tottakai me ollaan mut lepää sä vaan me mennään kotiin, tullaan taas huomenna moikkaa." Tommi sanoo ja vilkuttaa. Vilkutan takaisin ja nukahdan, Joel ja Mini jäi seurakseni vielä mikä oli söpöä. Joel on varmasti viettänyt kaikki päivät luonani. Tunnen Joelin silityksen ja Minin läsnäolon. Nuo ovat kaivanneet mua viikko tolkulla.
~~~~~~~~~
Tällänen luku tällä kertaa, käytän ekaa kertaa konetta kirjoittamiseen joten pahoittelen jos löydätte tekstit eri riviltä tai sanat ties mistä :)
Ensluvussa päästään takaisin Aleksin, Joelin ja Minin arkeen.

𝐒𝐚𝐧𝐨𝐣𝐚 𝟏𝟐𝟑𝟑