Exit emotions - Blind Channel imagines/oneshots

👑🥀 | Oleksi

•
"Mitä ikinä tapahtuukaan, missä ikinä oletkaan ja milloin kohtaammekaan, rakastan sinua siitä huolimatta"
•

Olli POV

Hänen viaton naamansa oli syöpynyt verkkokalvoilleni ikiajoiksi. Minä tahdoin hänet. Hän käveli edestakaisin ulkoolta keittiöön maitokannujen kanssa, hän oli ihan tavallinen kyläläinen. Hänellä oli lyhyet blondit hiukset ja siniset silmät. Hän oli hyvännäköisin mies kenet olin koskaan nähnyt. Istuin isäni vieressä tuolilla kun hän istui valtaistuimellaan, olin Oulun kruunuprinssi. Vartija käveli isäni luokse katsoen meitä suoraan silmiin.

- Teidän korkeutenne, olemmeko valmiita päästämään kaikki kruunuprinssi Ollin puolisoehdokkaat sisään? Vartija kysyi.

Isäni nyökkäsi vain vastaukseksi jonka jälkeen vartija lähti kävelemään linnan pääoville. Vilkuilin välillä sitä miestä joka vei maitokannuja keittiöön. Hetken päästä salille ryntäsi monta naispuolista kyläläistä, kaikki huutelivat perääni mutta keskityin vain siihen yhteen mieheen.

- Olli, keskity! Kuulin isäni kuiskaavan minulle.

Huomasin hetken päästä sen saman miehen saapuvan isäni luokse. Isäni katse kääntyi häntä kohti.

- Teidän korkeutenne, mies sanoi kumartuen isäni vieressä.

- Niin? Mitä asiaa? Isäni kysyi.

- Maidot on toimitettu nyt teidän pääkeittiöönne, onko teillä muita toiveita mitä tähän iltaan menneessä pitäisi vielä saada niin toimitan, mies kysyi.

Isäni pudisti päätä hänelle kunnes äitini puuttui asiaan ja minä jäin vain tuijottamaan miestä.

- Maitokärryn kuljettaja Aleksi, tälläisistä asioista sinun pitäisi kysyä keittiöemännältä? Äitini sanoi tuolle.

Nyt miehen nimikin selvisi, Aleksi.

- Aivan, anteeksi, Aleksi pahoitteli ja puki paksua karvatakkiaan päälle.

Aleksi huomasi minun vilkuilevan häntä, hän naurahti minulle.

- Olli, keskity niihin naisiin nyt! Isäni kuiskasi minulle kääntäen katseensa minua päin taas.

Käänsin katseeni nopeasti sitä naislaumaa päin. En voinut olla vilkuilematta Aleksia, tunsin kuinka perhosia lenteli vatsassani. Katsoin kun Aleksi kumarsi vielä kerran vanhemmilleni jonka jälkeen hän vilkaisi nopeasti minua sekä iski silmää.

————————————————————————

Valinnat olivat ohi ja lähdin salilta linnan käytävälle. Kuulin parin metrin päästä tappelua, tunnistin vain keittiöemännän sekä isäni äänet mutta kolmatta ääntä en tunnistanut. Kävelin lähemmäs heitä ja piilouduin patsaan taakse kuuntelemaan tappelua.

- MITÄ SINUN PÄÄSSÄSI OIKEIN LIIKKUI?! ET SINÄ VOI VILKUILLA POIKAANI SILLÄ TAVALLA, Isäni huusi.

Nostin päätäni että näkisin tarkemmin ketä siellä oli isäni ja keittiöemännän lisäksi. Tunnistin kolmannen henkilön maitokärryn kuljettajaksi, tai no, en tiedä voiko häntä kutsua maitokärryn kuljettejaksi sillä hän on tenhyt täällä muitakin töitä kun tuonut maitokannuja keittiöemännälle. Tajusin heti mistä oli kyse, isäni oli huomannut minun sekä Aleksin vilkuilut eikä hän näytä tykkäävän siitä.

- TIEDÄTKÖ MITÄ, TÄMÄ EI VAIN KÄY PÄINSÄ, SAAT POTKUT! EN HALUA MÄHDÄ NAAMAASI TÄÄLLÄ ENÄÄN! SINUN JA POIKANI VÄLILLÄ EI TULE TAPAHTUMAAN MITÄÄN! Isäni jatkoi huutamista.

Aleksi katsoi isää sanattomana, häneltä oltiin otettu karvatakki pois sillä se oli linnan työntekijöille tarkoitettu ja hänhän oli juuri saanut potkut. Minusta siinä ei ollut mitään järkeä, ei hän tule tarkenemaan tuolla pakkasella, ja en halua sen takia myöskään menettää häntä vaikka olemme tuskin jutelleet. Ulkonahan oli pakkasta sekä lunta. Katsoin kun Aleksi meni ulos linnasta pidättäen itkua.

—————————————————————————

Oli hiljaista, puin päälleni takkini ja ulko kenkäni ja lähdin ulos. Halusin nähdä Aleksin vielä kerran. Kävelin ulkona portaita alas asti, huomasin parin metrin päästä Aleksin maitokannu vaunun tai mikä lie. Hänen hevosensa oli varmaan joku tallityöntekijä vienyt lämpimään sillä hän oli meillä aika myöhään töissä. Aleksi ei siis ollut vielä lähtenyt, outoa. Katsoin ympärilleni ja huomasin lumikasan jossa lojui nahkahanska. Menin katsomaan lähemmäs ja otin hanskan käteeni ja aloin tutkimaan sitä. Se näytti Aleksin hanskalta. Katselin hetken aikaa lumikasaa jonka jälkeen aloin tyhmänä potkimaan sitä. Hetken potkittuani tunsin jalassa jotain pehmeää, kyykistyin ja aloin kaivamaan lumikasaa ja löysin jotain mitä en todellakaan olisi tällä tavalla halunnut löytää. Lumikasan alla makasi Aleksi. Koitin pidättää kyyneliä mutta turhaan. Lunta oli varmaankin pudonnut katolta runsaasti Aleksin päälle. Tuijotin häntä hetken kunnes päätin kumartua suutelemaan häntä, mutta hän oli kylmä ja kyyneleet hänen poskillaan olivat jäätyneet. En tajunnut kunnes vasta nyt että hän oli menehtynyt.

—————————————————————

Täs ois eka ficci nyt valmiina! Laittakaa toki mielipiteitä sekä ideoita seuraavaa ficcii kommentteihi! Tarviin niitä..

- anonyyminikonlapsi