New Love

1. Haastava aamu

Aleksi

Kello on puoli kahdeksan ja istun eteisen lattialla viisivuotiaan tyttäreni Nellen kanssa. Olen ollut yksinhuoltaja tytön syntymästä asti, sillä hänen äitinsä lähti lätkimään melkein heti synnytyksen jälkeen. Ei suhde koskaan toiminut hyvin, mutta olin silti yllättynyt ettei hän halunnut olla missään tekemisissä yhteisen tyttäremme kanssa. Joka tapauksessa olemme pärjänneet Nellen kanssa oikein hyvin. Tai no, lukuunottamatta tällaisia hetkiä kuten nyt.

"Rakas meijän on pakko laittaa hanskat käteen ettei tuu paleltumia", yritän selittää Nellelle joka tuijottaa minua tuimasti. "En halua", tuo marisee ja istuu lattialle. Nellellä on menossa melkoinen uhmaikä ja välillä minulla meinaa jaksaminen loppua, vaikka rakastankin häntä enemmän kuin mitään. "Me ei voida lähtee päiväkotiin jos et nyt suostu pukee päälle", yritän vähän kiristää tuota, sillä Nelle rakastaa olla päiväkodissa.

"Haluaa päiväkotiin", Nelle katsoo minua järkyttyneenä ja ojentaa kätensä äkkiä jotta voin laittaa hanskat tuon käteen. "Noni, eiköhän me lähetä päiksyyn", hymyilen ja nostan tytön syliini. Nelle kiljahtaa innoissaan. Nappaan tuon repun vielä vapaaseen käteeni ja lähden kämpästä sulkien oven perässämme. Laitan Nelle turvaistuimeen ja lähden ajamaan kohti päiväkotia.

Pääsemme päiväkodin pihaan ja lähdemme Nellen kanssa kohti ovea. Sisällä meitä odottaa Nellen lempihoitaja Helena. "No huomenta Nelle", Helena hymyilee tytölle ja Nelle hymyilee tuolle leveästi takaisin. "Ootko sä jo syönyt aamupalaa?", Helena kysyy Nelleltä ja tyttö pudistelee päätään todenmukaisesti. "No lähdetäämpä me sitten aamupalalle", Helena hymyilee ja nostaa Nellen syliinsä.
"Sä voit viedä Nellen repun Ollille, hän on tuossa viereisessä huoneessa muutaman lapsen kanssa", Helena sanoo ja osoittaa leikkihuoneeseen.

Nyökkään ja kurtistan kulmiani hämilläni. En muista nähneeni aiemmin täällä yhtäkään miespuolista hoitajaa. Kävelen leikkihuoneen ovelle ja pysähdyn kynnykselle nähdessäni edessäni upeimman miehen, mitä olen ikinä nähnyt. Miehen brunet hiukset kehystävät tuon kasvoja kauniisti. Hän leikkii lasten kanssa ja juttelee noille eläväisesti. Katson tuota hetken lumoutuneena, kunnes tajuan jääneeni kiinni tuijottamisesta.

"Ai moi, voinko auttaa jotenki?", oletettavasti Olli kysyy ja nousee lattialta. "Öääh mä tota....mä öö... Mä toin Nellen repun. Helena sano et sä voit ottaa sen", takeltelen. "Joo totta kai. Me ei ollakkaa tavattu. Mä oon Olli, alotin tääl vasta. Sä oot varmaa Nellen isä?", Olli esittäytyy ja ojentaa kätensä kätelläkseen. "Joo mä oon Nellen isä, Aleksi", esittäydyn ja kättelen tuota. "Mut mun pitää alkaa lähtee töihin, tuun hakee Nellen siin neljän jälkee", hymyilen pienesti ja pistän kädet taskuihini. "No nähään sitten sillon", Olli hymyilee ja heilauttaa kättään hyvästeiksi.

Huikkaan moikat ja lähden sitten ajamaan kohti studiota. Teen siis musiikkia muille artisteille ja vapaa ajalla välillä itsellenikin. Rahaa saan kuitenkin vain muille tekemästäni musiikista. Tänään vietän studiopäivän ihan itsekseen, mikä mahdollistaa sen että saan viettää illan Nellen kanssa. Usein jos joku artisti on studiolla kanssani, päivät venyvät ja joudun pyytämään  vanhempiani hakemaan Nellen hoitoon. Pääsen nopeasti studiolle ja alan availemaan koneita päivän töitä varten.

Time skip iltaan

Ajan kevyttä ylinopeutta kohti päiväkotia. Olen jälleen kerran vähän myöhässä, mutta lupasin Nellelle että vietämme kivan leffa illan. Muutenkin tunnen jo valmiiksi syyllisyyttä siitä kuinka poissaoleva isä olen ollut tuolle, enkä halua pahentaa tilannetta yhtään enempää.

Käännyn päiväkodin pihaan ja nousen autosta pikaisesti. Pikakävelen oville ja astelen sisään. "Itkäää", kuulen heti Nellen äänen huutavan ja pian tyttö onkin jo sylissäni. "No moi, miten sun päivä on menny?" kysyn ja silitän tuon hiuksia. "Toti hyvin! Me leikittii Olli tätin kantta balbeilla", tyttö kertoo innoissaan ja osoittaa ovelle tullutta Ollia. Nyökkään miehelle tervehdykseksi.

"Vai leikit sä Olli 'tädin' kanssa", naurahdan. "Joo. Mut Olli täti ei otannu", Nelle mutristan huuliaan. Naurahdan ja lasken tytön sylistäni. "Menisiks sä hakee sun repun ni lähetää kotii?" ehdotan ja tyttö juoksee etsimään reppuaan. "Meniks päivä iha hyvin?" kysyn ja nostan katseeni Olliin. "Mun mielestä ei ollu mitää ongelmia. Nelle söi tosi hyvin ja tosiaa leikittiin sen kaa barbeilla. Sen mielestä tosin Kenillä ei voi olla poikaystävää", tuo naurahtaa.

"Vai niin. Pitää varmaa jutella aiheesta sen kanssa", huokaan ja etsin  katseellani tytön kenkiä. "Joo sori, ollaan yritetty tääl edistää lasten ymmärrystä aiheesta. Ku osalla on kumminki useempi äiti tai useempi isä ni me ei haluta et ketään ruvetaan kiusaamaan", Olli selittää vähän nolona. "Hei ei se mitää, ymmärrän kyl täysin. Nellen äiti vaa lähti heti sen syntymän jälkeen lätkimää ja mun on ollu vaikee puhuu Nellelle oikee mistää siihen liittyvästä", alan jostain syystä avautumaan tuolle. "Ymmärrän, se on aina vaikeeta jos toinen vanhemmista ei oo maisemissa. Mun oma isä lähti toisen naisen matkaa ku olin seitsemän ja se oli mulle tosi kova paikka. Nellellä on hyvä tilanne siinä, et sil on noin huolehtiva isä. Se vaikuttaa tosi onnelliselta", Olli kertoo ja laskee kätensä olalleni.

"Kiitos", hymyilen ja punastun vähän, vaikka tuo varmastikin tarkoitti vain olla ystävällinen. "Ja oon pahoillani sun isästä", pahoittelen ja hymyilen myötätuntoisesti. "Ei me olla enää missään tekemisissä. Pärjättiin äidin kaa hyvin ilmanki", Olli hymyilee ja katselee lattiaan. Nyökyttelen ja nappaan Nellen saappaat käteeni. Pian tyttö juokseekin reppunsa kanssa luoksemme ja alkaa pukea kenkiä jalkaan. "Noni eiköhän lähteä pitää sitä leffailtaa", sanon Nellelle ja tuo hymyilee innoissaan leveää hammashymyä. "Kivaa leffailtaa teille ja huomiseen", Olli vielä vilkuttaa meille lähtiessämme kohti autoa. Hymyilen itsekseni ja lähdemme ajamaan Nellen kanssa kohti kotia.

Sanoja:826

Tosiaan jotkut on saattanu lukee nää 5 ekaa osaa mun oneshoteista ku siirsin tän suoraa sieltä mut siitä eteenpäin on sit uutta. Kivoi lukuhetkiä 🫶🏻