New Love

5. "Sun Puoliso?"

Aleksi

Istun sairaalan käytävällä Joonas vieressäni. Nojaan päätäni käsiini ja yritän peittää käsieni tärinän. Nellen leikkaus ei vieläkään ole ohi, mutta lääkäri kävi vähän aikaa sitten kertomassa, että kaikki on hyvin ja tyttö siirretään pian heräämöön. "Mun pitäs kohta lähtee. Pitäskö sun kumminki pyytää se Olli tänne sun seuraks", Joonas ehdottaa ja silittää selkääni. "No en mä kehtaa. Ei sil oo mitää velvollisuutta tulla tänne. Sil on varmasti muutaki tekemistä", huokaan ja nousen pystympään. "Voi kuule, sil ei oo mitää elämää sen töitten ulkopuolella. Paitsi tulla mun kaa studiolle valittaa siitä, kui ihastunu se on", Joonas kohauttaa olkiaan hymyillen.

"Aijaa, onks sil joku?", kysyn uteliaana. "Ei vielä, mut oon kyl patistanut sitä kertoo sille sen ihastukselle", Joonas kertoo ja nyökkäilen vastaukseksi vähän pettyneenä. "No mut sitä paremmalla syyllä en mä kehtaa sitä pyytää tänne", hymähdän. "No eikä ku pyydät nyt vaa, tai sit mä pyydän. Se tulee varmasti mielellää", Joonas patistaa ja kaivaa jo puhelinta taskustaan. "No okei okei", huokaan ja kaivan puhelimen esiin. Tallennan Ollin numeron puhelimeeni ja alan miettiä päässäni viestiä. Lopulta päädyn kirjoittamaan vain : "Moikka, Aleksi tässä. Mietin et jos siit ei oo vaivaa, niin voisiks tulla sairaalalle ku pääset töistä? Joonas lähtee kohta ja musta tuntuu et en välttämättä pärjää yksin".

"Mistä te siis Ollin kaa tarkalleen tunnette?" kysyn Joonakselta ja lasken puhelimeni viereeni pöydälle. "No me ollaan oltu parhaita kavereita hiekkalaatikolta asti ja sit vaa päädyttiin monien mutkien kautta samaan bändiin", Joonas kohauttaa olkiaan. "Aika söpöö", hymyilen ja näperrän kädessäni olevaa ponnaria. "No kai sitä niinki voi sanoo", Joonas naurahtaa ja pudistelee päätänsä selkeästi jollekin muistolle. "Entä sä ja Joel?" kysyn seuraavaksi, sillä hekin vaikuttivat läheisiltä. "Me tutustuttiin lukiossa ja perustettiin aika nopeesti yhteinen bändi. Ja no sit asiat on siit vieriny eteenpäin", Joonas menee vähän vaikeaksi ja välttelee katsekontaktia.

"Onks teijän välillä jotai enemmänki?" kysyn uteliaana ja otan ryhdikkäämmän asennon tuolissani. "No siis... Ei varsinaisesti. Joskus bändin alkuajoilla me päädyttiin pari kertaa samaan sänkyyn, mut ei siit ois tullu mitää. Pysyttiin vaa toistemme satunnaisina panoina", Joonas selittää haikeana. "Ja nyt sä oot taas menossa sen luo?" kallistan päätäni muistaen aikaisemman keskustelun. "Nii...",hän mutisee.

"Tykkääks sä siitä?" kysyn hetken hiljaisuuden jälkeen. Ja Joonas kohauttaa olkiaan. "Ehkä vähän, mut en mä tiiä haluunko pilata tätä", hän huokaa ja nousee ylös saadessaan jonkun viestin. "Mun pitää mennä, mut Olli varmaa tulee ihan kohta", hän hymyilee pienesti. Nyökkään ja pysäytän vielä Joonaksen ennen kun tuo ehtii lähteä. "Joonas kerro Joelille. Se oikeesti varmasti arvostaa sitä et oot rehellinen ja oon melko varma et tunteet on molemminpuoliset", kehotan ja hymyilen pienesti. Joonas nyökyttelee vastaukseksi ja hymyilee itsekin. "Ja kiitos viel et jäit mun seuraks." "Eipä mitään, pitäähän ystävää auttaa hädässä. Ja toivottavasti meki tavataan vielä", hän hymyilee ja tulee vielä yllättäen halaamaan minua. Halaan tuota vielä takaisin, ennen kuin hyvästelemme.

Olli

Pääsen vihdoin töitä ja suuntaan vielä hakemaan takkini ja muut tavarani päiväkodin toimistosta. Avaan heti puhelimeni ja huomaan Aleksilta tulleen viestin, joka kaikesta huolimatta saa hymyn kasvoilleni. Naputtelen siihen nopeasti vastaukseksi: "Joo tottakai mä tuun, ei siit oo mitää vaivaa. Menee kymmenen minuuttia". Vedän takin päälleni ja lähden autolla kohti sairaalaa. Naputtelen rattia vähän hermostuneena ja yritän tolkuttaa itselleni että olen menossa Aleksin tueksi pelkästään ystävänä. En halua että tuo kuvittelee minun jotenkin hyväksikäyttävän hänen heikkoa hetkeään.

Kaarran auton sairaalan pihaan ja lähden suuntaamaan kohti osastoa mistä muutama tunti sitten lähdin. Pian näänkin käytävällä tutun miehen liikuskelemassa levottomasti. Minut huomatessaan pieni hymy käväisee hänen kasvoillaan ja hän tulee halaamaan minua tiukasti. Yllätyn vähän mutta kiedon käteni mukisematta tuon ympärille. "Kiitos ku tulit", Aleksi mutisee rintakehääni vasten ja joudun pidätellä itseäni etten painaisi suukkoa tuon hiuksiin. "Tietenki",hymyilen ja silitän tuon selkää. "Nellee ollaan kai koht viemässä heräämöön. Voisiks sä tulla sinne mun kanssa?" hän kysyy varovasti vetäytyen halauksesta.

"Tottakai, sitä vartenhan mä täällä oon", hymyilen ja siirrän hiuksia pois tuon silmiltä. Aleksi hymyilee minulle pienesti ja uppoudun hetkeksi tuon silmiin. Meinaan sanoa jotain, kun hetken keskeyttää paikalle saapunut lääkäri. "Nelle on nyt siirretty heräämöön ja hänen pitäisi herätä tunnin sisään. Sen jälkeen hänet siirretään lasten osastolle. Voitte mennä heräämöön odottamaan hänen heräämistä", lääkäri kertoo. "Miten leikkaus meni?" Aleksi kysyy tarttuen kiinni kädestäni. Vilkaisen yhdessä olevia käsiämme kuunnellessani sivukorvalla lääkärin selostusta Nellen leikkauksesta ja siitä kuinka kaikki meni hyvin.

"Me ei ollakaan tavattu. Sä oot varmaan Nellen toinen isä?" lääkäri ojentaa kätensä esitellen itsensä. "En mä...", meinaan korjata lääkärin olettamuksen vääräksi kun Aleksi keskeyttää minut. "Joo täs on mun puoliso Olli", hän esittelee minut ja vilkaisee minua sivusilmällä pahoittelevasti. "Mukava tavata. Teillä on tosi reipas tytär, jonka käsi on nyt entistä ehompi. Heräämö on tosiaan tuolla suunnassa, jos haluatte mennä katsomaan", lääkäri vielä ohjeistaa ja lähtee sitten jatkamaan töitään.

"Vai sun puoliso?" kohotan kulmiani huvittuneena ja pettymyksekseni tuo päästää kädestäni irti. "Äh Joo sori. Mua vaa pelotti et ne ei päästä sua sinne heräämöön jos et oo lähisukua", Aleksi selittää nolona ja haroo hiuksiaan taaksepäin. "Ei se mitää, kyl mä ymmärrän", hymyilen ja hipaisen tuon kättä pienesti. Aleksi jää tuijottamaan kättäni ja huomaan hänen punastuvan hennosti. "Mennääks me kattoo jos Nelle alkais kohta heräilee?" ehdotan ja Aleksi nostaa katseensa takaisin silmiini. Hän vetää syvään henkeä kootakseen itseään ja nyökkää sitten. "Mennään."

Sanoja: 854