New Love

8. Pelastavat Enkelit

Olli

Istun lähikapakassa otsa vasten pöytää. Olen juonut kaksi bisseä ja nyt on aika ajatella että mitä helvettiä sitä tuli tehtyä. En tiedä mikä mahtava älynväläys oli suudella Aleksia. Hän ei varmasti halua nähdä minua enää ikinä. Hörppään lasista itku kurkussa ja laitan Joonakselle itsesäälissä marinoituja viestejä. Kohta Joonas ilmoittaa tulevansa hakemaan minut. "Vittu", puuskahdan turhautuneena ja lasken puhelimen kädestäni. Miten onnistuinkin mokaamaan tällä tavalla. Alan pikkuhiljaa uskoa, että minua ei ole tarkoitettu rakastettavaksi.

Ei mene kauaa kuin Joonas pyyhältää sisään baarin ovista Joel perässään. Ei helvetti. En edes muistanut että heidän piti viettää ilta yhdessä ja nyt menin pilaamaan sitten senkin. "Noni lähetäänpä mun luo", Joonas ilmoittaa päästyään puhe etäisyydelle ja nappaa minua kädestä kiinni. "Ei ku mä meen kotiin. En mä haluu pilaa teijän iltaa", mutisen ja huomaan ääneni sammaltavan enemmän kuin olin kuvitellut. "No tavallaa pilasit jo....", kuulen Joelin mutisevan, mikä saa kyyneleet nousemaan silmiini. Joonas luo pahan katseen Joelia kohti ja kiertää kätensä harteilleni.

"Ei sua voi päästää kotii. Sä vaa jatkaisit itsesäälissä rypemistä loppu yön ja sul on huomenna töitä. Tuut nyt mun luo ja sillä siisti", Joonas selittää ja lähtee taluttamaan minua autoa kohti. Hän istuttaa minut autonsa takapenkille, Joelin istuessa apukuskin paikalle. Lähdemme ajelemaan kohti Joonaksen kämppää ja huomaan Joelin ottaneen Joonaksen vapaasta kädestä kiinni. Ihanaa että joillain sentään menee rakkauselämässä kohtuullisesti. Eipä ole menneet nallekarkit tasan tässäkään.

Pääsemme Joonaksen kämpälle ja lähden omatoimisesti horjumaan kohti rapun ovea. Pian joku rientää auttamaan etenemisessä. "Saat kyl korvata tän viel jotenki", Joel käsipuolessani hymähtää silminnähden turhautuneena. Se on viimeinen tikki ja purskahdan hillittömään itkuun. "Joel mitä hittoo", kuulen Joonaksen tiuskaisevan takanamme ja pian Joel vieressäni onkin korvattu parhaalla ystävälläni. "En mä tosissaa meinannu", Joel hätäilee vähän, minun vain vollottaessa kerrostalon pihassa.

"Noni tuu mennää sisälle", Joonas huokaa ja lähtee taluttamaan minua sisälle. "Monelta sulla alkaa huomenna työt?" Joonas kysyy päästessämme hissiin. "Joskus kymmeneltä kai", mutisen pyyhkien kyyneliä poskiltani. "Pitää toivoo et oot selvä siihe mennessä", Joonas huokaa ja kaivelee kotiavaimia taskustaan. "Me heitetään sut sinne töihin ja voidaa kans vaikka hakee jos tuntuu siltä. Voidaa sit huomenna jutella täst kaikesta enemmän mut nyt sun pitää päästä nukkumaan toi humala pois", Joonas selittää ja astuu ulos hissistä avaamaan oven. Nyökyttelen vastaukseksi ja yhtäkkiä väsymys iskee päin näköä. Joonas ja Joel auttavat minut vuodesohvalle makuulleen ja pikkuhiljaa vaivunkin uneen kuunnellessani heidän rauhallista keskusteluaan.

Aleksi

Herään aamulla huonosti nukutun yön jälkeen, kun hoitaja tulee tarkistamaan Nellen tilanteen. Hoitaja kertoo Nellen tilan olevan hyvä, mutta kuulemma tarvitaan vielä lääkärin tarkistus ennen kuin saamme lähteä kotiin. Kiitän hoitajaa ja istun Nellen sängyn vierelle. Tyttö on vähän unenpöpperössä, mutta hereillä kuitenkin. "Kohta saat aamupalaa ja varmaa päästään jo kotiinki tänää", kertoilen hänelle. "Mitä on aamupalakti?" hän kysyy ja hieroo unihiekkoja pois silmistään.

"Mä en tiedä mutta varmaan jotain jogurttia ja leipää", kerron ja silitän tuon hiuksia. Tyttö nyökkäilee ja haukottelee isosti. "Hoitaja sano et pääset tänää jo varmaa kotii", hymyilen. "Oikeetti? Hatuun heti näyttää tän kaikille mun kaveleille", Nelle innostuu ja osoittaa kipsiään. "Sun pitää kuule nyt pitää pari päivää päiväkoti vapaata et toi sun käsi paranee, mut lupaan et heti ens viikolla pääset takas", hymyilen ja autan tuon pystympään kun aamupala tulee.

Nelle alkaa syödä avustuksellani aamupalaa vähän surkean näköisenä. "Hei mut mul on sulle kans yllätys jos tulis parempi mieli", kerron salamyhkäisesti. Nään kun tytön silmät kirkastuvat. "Mä aattelin et jos menisit viikonlopuks yökylään mummolaan", kerron. "Joo!" tyttö kiljaisee innoissaan. Hymyilen ja pyyhin paperilla vähän tuon suunpieliä siistimmäksi.

Nelle alkaa pelata sairaalan tabletilla ja alan itse selata somea. Lääkäri tulee hetken kuluttua tarkastamaan Nellen tilan ja toteaa, että pääsemme lähtemään kotiin, kunhan hoitaja tulee ottamaan tippaletkun ja muut irti. Samassa tajuan ettei meillä ole ollenkaan kyytiä kotiin. En kehtaa vaivata vanhempiani sillä he asuvat melko kaukana sairaalasta. Oskaria en viitsi kysyä, koska en halua että hän välttämättä tapaa Nelleä. Pyörittelen puhelinta kädessäni ja päätän laittaa viestiä Joelille.

Kysyn viestissä olisiko mitenkään mahdollista, että hän tai Joonas tulisi hakemaan meidät sairaalalta ja veisi meidät studiolle jotta voisin napata oman autoni sieltä. Joel vastaa että hän ja Joonas tulevat molemmat kunhan vain kerron tuolle ajan monelta tulla hakemaan. Huokaan helpottuneena ja naputan vielä kiitokset. Ehkä kaikki alkaa taas pikkuhiljaa palata raiteilleen. Ja mitä ilmeisimmin minulla on ihan kiva viikonloppukin edessä.

Sanoja: 750

Pitkästä aikaa julkasen yhtää mitää. On ollu aika hektinen mut kaikin puolin tosi kiva kesä ni ei oo oikee ollu motii kirjottaa. Voi olla et näit ei enää tuu kauheen kovalla tahdilla varsinki ku ny pääsin kouluu. Mut yritän viel ain välil kirjotella jos vaikka saisinki jotai aikaseks :)