New Love

2. Keskusteluja

Aleksi

Laitan keittiössä sipsejä kulhoon. Nelle istuu jo valmiiksi sohvalla odottelemassa minua. Hän päätti että katsomme tänään Frozenin.... Taas. Päätin kumminkin vähän jutella tytölle ennen elokuvan aloittamista. Vien sipsit olkkariin ja menen istumaan Nellen viereen sohvalle. "Kuule Nelle, meijän pitäis puhua yhestä jutusta", aloitan ja käännyn tuota vasten. "Mutku Flozen...", tuo yrittää väittää vastaan. "Joo katotaan heti tän jälkeen. Mut haluun jutella täst asiasta ensin", hymyilen ja ojennan tuolle kipon karkkeja.

"Kun mä vähän kuulin juttua et olitte leikkinyt barbeilla ja sä olit sanonu et Kenillä ei voi olla poikaystävää. Haluisin vaa tietää et miks sust tuntuu siltä?" kysyn. Tyttö kohauttaa olkiaan ja syö karkkeja. "Kun tiedäthän sä et ketä vaan saa olla yhdessä kenen tahansa kanssa. Monella sun päiväkoti kaverillaki on esimerkiks kaks äitiä tai kaks isää", kertoilen tuolle. "Mikt mulla sit on vaa yks itkä?" Nelle kysyy vähän surkeana. "Sun äiti ei ollu valmis kasvattamaan noin ihanaa tyttöä joten se lähti pois. Mut perheitä on erilaisia ja me ollaan pärjätty tosi hienosti. Eiks nii?", yritän selittää. Nelle nyökyttelee ja nappaan tuon halaukseen.

"Haluisiks sä et sul ois äiti?", kysyn ja tyttö pudistelee päätään. "Mä haluun toisen itkän", Nelle ilmoittaa ja kohotan kulmiani yllättyneenä. "Eiks yks iskä riitä?", yritän kääntää jutun vitsiksi. "Voitko Olli olla mun toinen itkä?", Nelle sivuuttaa kysymykseni ja saa minut melkein tukehtumaan omaan sylkeeni. "Öööh ei se iha taida toimii nii, mut käytännössä Joo", takeltelen. "Tykkäätkö tä pojitta?", Nelle jatkaa kyselyä ja saa minut kyseenalaistamaan miksi edes aloitin keskustelun tästä aiheesta viisi vuotiaan tyttäreni kanssa. "Mitä jos vaa katotaan se Frozen", huokaan ja nappaan kaukosäätimen pöydältä. "Joo!", Nelle kiljahtaa innoissaan ja alamme katsoa leffaa.

Olli

Kävelen kohti bussipysäkkiä. Viimeinen lapsi haettiin hieman etuajassa ja sen takia pääsin itsekin aiemmin kotiin. Toisaalta harkitsen meneväni käymään treenikämpällä sillä tiedän ystäväni Joonaksen olevan siellä. Lisäksi kaipaan ehkä hieman selvennystä ajatuksilleni, sillä olen ollut nyt kolme päivää töissä ja olen jo mennyt ihastumaan yhden lapsen isään. Tunnen oloni todella epäammattimaiseksi ja haluan purkaa sitä jollekin.

Teen päätöksen ja nousen treenikselle menevään bussiin. Meillä on siis pienehkö bändi muutaman lukio aikaisen kaverini kanssa. Teemme aina silloin tällöin keikkoja ja pieniä kiertueita, mutta isojen lavojen tavoittelu jäi kun kasvoimme tarpeeksi vanhoiksi. Lähinnä teemme tätä enää harrastukseksi. Ainoastaan toinen solistimme Joel tekee musiikkia täyspäiväisesti toisessa bändissä. Mutta onneksi hän kuitenkin jaksaa välillä tulla soittelemaan meidänkin kanssa.

Muutaman pysäkin jälkeen nousen bussista ja lähden kävelemään kohti treenistä. Avaan oven ja lampsin sisään. "Joonaaas", huudan ovelta ja pian paras ystäväni ilmestyy eteiseen. "Olli! Mitä äijä?" Joonas hihkaisee innoissaan ja kaappaa minut halaukseen. "Mitäs täs. Tarviin sun neuvoja", kerron ja rutistan tuota tiukasti. "Aa nii tulit tänne vaa et saat neuvoja", Joonas tuhahtaa muka loukkaantuneena, mutta tiedän ettei tuo ole tosissaan. "Älä ny, sä hihkut innosta ku kuulet tän", hymähdän. Joonaksen elämäntehtävä on viimeaikoina ollut hommata minulle parisuhde.

Raahaudumme treeniksen sohvalle ja lasken pääni Joonaksen syliin. "Ai näin paha tilanne?", Joonas hymähtää ja laskee kätensä hiuksiini. "Tietäisitpä vaa", huokaan ja suljen silmäni hetkeksi. "Sähän tiiät et mä alotin työt siel päiväkodissa, eiks nii?" aloitan ja katson Joonasta. "Joo tiiän. Ootko tykänny olla siel?", hän kysyy ja näpertää hiuksiani. "Joo ne lapset on ihania ja työkaverit kans iha kivoja", hymyilen ajatuksissani. "Mutta?" Joonas kohottaa kulmiaan. "Mut mä... Mä menin ihastuu yhen lapsen isään...",mutisen.

"Mitä?! Oikeesti?!" Joonas innostuu ja joudun nousta istumaan kun tuo ponkaisee pystyyn. "No joo... Tää on iha kauheen noloo", ähkäisen ja painan pääni käsiini. "No eikä ole ku tosi hienoo. Suorastaan mahtavaa! Ja mä ku luulin et tuut kuolee yksin", Joonas hihkuu. "Kiitti luottamuksesta", tuhahdan ja pyörittelen silmiäni. "No sä nyt oot ollu vaa vähä saamaton, mut se aika on vihdoin ohi! Mitä sä meinasit nyt tehä?" Joonas intoilee. "No en mitää! Herranjestas se on jonkun lapsen isä! Se ois iha älyttömän epäammattimaista", parkaisen.

"No mut ethän sä voi sille mitää jos ihastut. Nyt vaa matoo koukkuun ja isket sen! Paitsi jos se on varattu...", Joonas kehottaa. "Ei se kai oo. Se kerto et sen vaimo lähti ku niitten lapsi synty ja ei sitä kai oo sen jälkee näkyny", kohautan olkiani. "No sithän täs ei oo mitää ongelmaa!", Joonas intoilee ja kaivaa puhelimen taskustaan. "Mikä sen nimi on?" hän kysyy ja avaa instagramin. "No en mä voi kertoo. Mul on vaitiolo velvollisuus", tuhahdan. "No saanhan mä joka tapauksessa tietää ku alatte deittailee ni onks sil nii väliä?" Joonas pyörittelee silmiään.

Huokaan syvään ja suljen silmäni hetkeksi. "No okei, mut ei sanaakaan kenellekkää ja sä unohat tän koko jutun sit tän jälkeen", mutisen. "Joo mä lupaan! Kerro jo!" hän hihkuu ja katsoo minua odottavasti. "Sen nimi on Aleksi Kaunisvesi", mutisen ja tuijottelen seiniä. Joonas kirjoittaa nimen hakuun ja alkaa selata profiileja läpi. "Hei onks se tää? Täl on ainaki tytär näitten kuvien perusteella", Joonas kysyy ja kääntää puhelimen minua kohti.

Katson puhelimen näyttöä ja nään tutut kasvot. Nappaan puhelimen tuon kädestä ja tarkastelen tuon profiilia tarkemmin. "Tää se on", henkäisen ja selaan kuvia. "Iha kuumis", Joonas virnistää ja mulkaisen tuota vähän pahasti. "Chillaa en mä oo viemässä sun miestä", tuo nauraa ja nojautuu katsomaan kuvia kanssani. "Ei se oo mun mies", tuhahdan ja selaan kuvia eteenpäin. "Nii... Vielä", Joonas virnuilee ja pysäyttää selailuni nähdessään jotain mielenkiintoista.

"Kato se on muusikko", Joonas henkäisee innoissaan ja zoomaa kuvaa. Kuva on muutaman vuoden takaa. Siinä Aleksi istuu jossakin studiossa miksauspöydän ääressä pieni lapsi sylissään. Lapsen kasvot on peitetty luultavasti yksityisyyden suojan takia. Kuvassa Aleksi hymyilee leveästi ja sydämeni meinaa sulaa. "Kato nyt ittees. Sähä oot iha in love", Joonas pörröttää hiuksiani hymyillen ilkikurisesti. "No enkä oo", punastun ja ojennan puhelimen takaisin tuolle. "Kelaa et sit ku alatte seurustelee ni sust tulee isukki", tuo jatkaa kiusaamista. "Oo jo hiljaa", huitaisen tuota tyynyllä. Olisi pitänyt vain pitää turpa kiinni.

Sanoja:942

Yritän saada aikaseks kirjottaa kans tota Syypää sun hymyyn stoorii eteenpäin joten stay tuned ;) (Okei en uskalla lupaa mitää et millon tulee mut ideoita mul ainaki on)