New Love

12. Tuskastumista

Aleksi

Tuijotan ovella Ollin perään rappukäytävään. "Kuka toi oli?" Oskari kysyy takaani. Katseeni siirtyy lattialla olevaan ruusukimppuun ja nostan sen lattialta. "Se oli Olli", huokaan syvään. "Ei hitto sori, mä voin puhuu sille jos se auttaa!", Oskari vakuuttelee silmät suurina. "Äh älä suotta, ehk tää on parempi näin", katselen kukkakimppua. "No ethän sä ny noin helposti voi luovuttaa. Sehän oli iha vitun kuumaki vielä, jos sä et ota sitä ni mä otan", Oskari älähtää. "No etkä!" säpäsähdän ja käännyn katsomaan tuota tuimasti. "Sitä vähä mäki", Oskari virnistää ja lähtee pukemaan vaatteita päälleen.

"No ei se mua kumminkaa haluu", mumisen ja vien ruusut maljakkoon, huolimatta siitä että en välttämättä ansaitsisi niitä. "Aleksi, se tuli sun ovelle kukkien kaa, luultavasti pyytää anteeks sulta. Kyllä se tykkää susta", Oskari pyörittelee silmiään. "Nyt vaa laitat sille viestii ja selität mikä tää tilanne on", Oskari kuivaa hiuksiaan pyyhkeeseen. "No enkä", mumisen. "No sit ei oo syytä rypee itsesäälissä", hän hymähtää. "Mut mun pitää ny lähtee kotia kohti, mul on illalla töitä", hän kertoo ja vetää takin päälleen. "Okei", mutisen sohvatyynyä vasten.

"Ja Aleksi? Pidä mut ajan tasalla jooko?", hän hymyilee lempeästi. "Joo.... Kiitos", kuiskaan. "Eipä mitään, moikka", hän huikkaa ja hetken kuluttua kuulen oven äänen. Tekisi mieli kiljua tyynyyn turhautumisesta. En yhtään tiedä mitä haluan tehdä tämän asian kanssa. Ja pahimmassa tapauksessa joudun tehdä töitä Ollin kanssa jatkossakin. Kannattaako edes yrittää selittää hänelle tilannettani. Toisaalta eihän se edes kuulu hänelle. Huokaan syvään ja nousen istumaan. Ehkä lähden vain studiolle tekemään musiikkia. Se yleensä rauhoittaa ajatuksiani ja muutenkin lupasin Joelille ja Joonakselle, että yritän saada demon valmiiksi seuraavaa studiosessiotamme varten. Jossain vaiheessa kuulemma pääsen tapaamaan myös bändin muut jäsenet, mukaan lukien tietenkin Ollin. Voi vittu.

Olli

Kävelen turhautuneena kohti omaa kämppääni. Tietenkin Aleksilla on joku. Sen takia hän varmasti suuttuikin suudelmasta niin paljon. Että pitääkin olla näin idiootti. Kävelen eteenpäin nieleskellen kyyneleitä. Enhän minä nyt voi alkaa itkeä vain sen takia että sain pakit. Yhtäkkiä kuulen kun auto hidastaa kohdalleni ja joku avaa ikkunan. "Tuu tänne sieltä", Joonaksen ääni kuuluu autosta. Huokaan ja menen istumaan pelkääjän paikalle. "Ei tainnu mennä iha putkee?", Joonas kysyy myötätuntoisesti. "Sil oli siel joku äijä", mutisen ja katson ulos ikkunasta kun Joonas lähtee kaasuttamaan kohti kotiani. "No mut sehä saatto olla iha kuka vaa", Joonas kurtistaa kulmiaan. "No joo mut se oli ilman vaatteita ja sen kroppa oli täynnä fritsuja", niiskaisen ja kiroan mielessäni itseni maanrakoon kun kyyneleet valuvat poskilleni.

"Ei hitto....Oon pahoillani. Mä oon kyl iha varma et se sano olevansa sinkku mut ei kai sit", Joonas huokaa. "No ei vissii joo", tuhahdan. "Mä haluun vetää kännit", mutisen. "Etkä haluu. Sä tiiät mitä siit kumminki seuraa ja etköhän sä oo jo päässy sen elämäntilanteen yli", Joonas hymähtää. "Me mennää ny sun luo ja pidetään vaik leffailta. Sit ladataan sulle tinder ja alat ettii itelles elämäs rakkautta", Joonas kertoo ja kääntyy pihaani. "Mä aattelin et oot kiireinen söpöilee Joelin kaa", tuhahdan. "Sen piti lähtee kotii hoitaa muit työjuttuja ni kävin heittää sen", Joonas kohauttaa olkiaan.

"No okei sit", huokaan ja nousen autosta lähtien laahustamaan kohti alaovea. "Älä oo noin masis, kyl me viel löydetään sulle joku", Joonas taputtaa selkääni. "En mä tiiä haluunko ees ketää. Ehk on vaa parempi olla yksin", kohautan olkiani ja avaan ala-oven. "Olli", Joonas pysäyttää minut ennen kun alamme kiivetä rappusia oikeaan kerrokseen. "Sekin on ihan fine. Mut haluun et ymmärrät et sun ei tarvii olla yksin vaa sen takia et et kelpais kellekkää. Sä oot iha huippu tyyppi. Se oikee ei oo vaa viel sattunu kohdalle", tuo sanoo ja vetää minut halaukseen. "Kiitos", mutisen tuon olkaa vasten.

Kävelemme portaat ylös ja avaan oven kämppääni. Joonas suuntaa suoraan keittiööni ja käskee valita jonkun hyvän leffan katsottavaksi. Valitsen lemppari Star Wars leffani ja hetken kuluttua Joonas tulee olkkariin popparien ja suklaalevyn kanssa. "Ois pitäny rajaa vaihtoehtoja", hän naurahtaa nähdessään leffa valintani. "Oot melkee yhtä paha tän kaa ku Niko Titanicin kaa", hän hymähtää ja laskee herkut sohvapöydälle. "No mut tää on hyvä ni mitä sitä vaihtamaa", kohautan olkiani hymyillen. "Mitähän Nikolle muute kuuluu?" mietin ääneen.

"Kai vissii iha hyvää. Kuulin vähä juttuu en ne on yrittäny saada lapsen sen vaimokkeen kaa", Joonas virnistää. "Ai oikeesti?" silmäni kirkastuvat innosta. "Joo. Vissii ei oo viel tärpänny, mut en usko et sii kauaa menee", Joonas naurahtaa. "No joo", naurahdan myös ja pistän leffan pyörimään. Joonas kaappaa minut halaukseensa ja käperryn siihen tyytyväisenä. "Kiitos ku oot olemassa", kuiskaan. "Tietenki. Mitä vaa mun parhaalle kaverille", Joonas pörröttää hiuksiani saaden minut hymyilemään. Ehkä kaikki vielä järjestyy.

Sanoja:745

Ollin synttäreitten kunniaksi uus osa 😌😇🫶🏻