New Love

13. Bändi Kokoontuminen

Olli

Viikonloppu tuli ja meni ja nyt on taas aika jatkaa elämää. Katsoimme Joonaksen kanssa monta leffaa viikonloppuna ja lopulta myönnyin lataamaan Tinderinkin hänen mielikseen. En minä siellä ole kenellekkään jutellut, sillä en koe olevani vielä ihan valmis siihen. Joelilta tuli eilen viesti jossa hän pyysi kaikki kynnelle kykenevät studiolle tänään illalla joten kai se on mentävä. Hän varmaan aikoo kertoa muillekin bändin elvyttämis suunnitelmistaan. Sinänsä ihan kiva päästä näkemään Nikoa ja Tommiakin pitkästä aikaa. Tommikin suostui muuttamaan Helsinkiin muutama vuosi sitten. Hänen vaimollansa oli luultavasti osuutta asiaan. Silti häntä tulee nähtyä liian harvoin. Nikollakin on omat työnsä ja menonsa niin hänetkin olen nähnyt viimeksi noin puoli vuotta sitten. Nyt näyttää kuitenkin siltä, että olemme saamassa koko bändin kokoon. Se saa minut yllättävän iloiseksi ottaen huomioon, että ryvin itsesäälissä koko viikonlopun.

Istun parhaillani lasten kanssa aamupiirissä ja soitan kitaraa. Lapset laulavat iloisesti mukana ja kasvoilleni pyrkii jopa pieni hymy. Onneksi Joonas sai taottua järkeä päähäni niin, etten lähtenyt ryyppäämään viikonloppuna. Voi olla etten olisi muuten enää töissä täällä. Aamupiiri loppuu ja lapset lähtevät kaikki leikkimään omia leikkejään. Nelle kipittää luokseni ja istuu lattialle viereeni. "No moi Nelle. Onks käsi ollu viel kipee?" kysyn tytöltä. "Ei oo", hän pudistelee päätään. "No hyvä juttu", hymyilen ja lasken kitaran kädestäni.

"Ootko tä vihanen itkälle?" hän kysyy ja katsoo minua uteliaana. Hämmennyn kysymyksestä. "En oo. Onks sun iskä vihanen mulle?" kurtistan kulmiani. Tiedän että minun ei kannattaisi käydä tätä keskustelua Nellen kanssa, mutta uteliaisuus vie voiton. "Ei... Tai en mä tiiä. Te oli kauheen sulullinen ku te tuli hakemaa mua mummulta ja papalta", Nelle kertoo ja vilkuilee kitaraani uteliaana. Nyökyttelen mietteissäni. "No mut ei sun tarvi huolehtia. Sil on varmasti kaikki oikein hyvin", hymyilen ja pörrötän tytön hiuksia.

Nelle nyökyttelee mietteliäänä. "Mummu tutee hakemaan tänää", Nelle kertoo hymyillen. "Aijaa. Eiks iskä kerkee?" kysyn kurtistaen kulmiani. "Te menee tutiolle. Ja mä en pääte mukaa", Nelle mutristaa huuliaan pettyneenä. Meinaan lipsauttaa muutaman kirosanan tajutessani että Aleksikin on kutsuttu illalla studiolle. Vitun Hokka. "No höh. Mut ehkä sä pääset ens kerralla mukaa", lohdutan. "Ei te ota mua itinä mukaa", Nelle niiskaisee. Nostan tytön syliini ja silitän tuon selkää rauhoittavasti.

"Sun iskällä on siellä nii paljo tekemistä et se ei varmaa halua sua sinne, ku sit se ei pystyis olla sun kanssa", kerron, vaikka samalla rinnassani pistää pieni sääli Nelleä kohtaan. "Sun pitää kertoo sun iskälle et haluisit joskus mukaan", kerron ja Nelle nyökyttelee hiljaa. "Haluisiks sä koittaa soittaa kitaraa?" kysyn piristääkseni tyttöä ja tuon kasvot kirkastuvat heti. Nostan kitaran syliini ja asetan sormeni oikeille kielille. "Nyt sä voit soittaa", kerron ja tyttö alkaa rämpyttää kitaraa. On hellyyttävä nähdä kuinka onnelliseksi hän tulee näin pienestä asiasta. Olisipa oma elämänikin vielä yhtä yksinkertaista.

Aleksi

Ajan kohti Joelin studiota. Hän oli pyytänyt minut illaksi sinne, koska hänellä oli jotakin asiaa. Varmaan jotain biisiin liittyen. Pyysin vanhempiani hakemaan Nellen päiväkodista. Harmittaa hirveästi etten ole kerinnyt olla tytön kanssa paljon ollenkaan viimepäivinä. Omatunto kolkuttaa, mutta ehkä ensi kerralla otan hänet mukaani studiolle. Kaarran autoni studion pihaan ja tarkistan vielä että olen varmasti oikeassa paikassa.

Nousen autosta ja lähden suuntaamaan sisälle. Jo rappukäytävässä kuulen kovaäänistä naurua ja alan suuntaamaan äänen lähdettä kohti. Pääsen oikeaan kerrokseen ja koputan oveen mahdollisimman lujaa. Joonas tulee avaamaan ja näyttää vähän hämmentyneeltä. "Ai moi? Mitä sä teet tääl?" hän kysyy ja avaa ovea enemmän jotta pääsen sisälle. "Joel pyys tulemaa?" kurtistan vähän kulmiani. "Kuka sielt tuli?" Joelin ääni kuuluu jostain kauempaa ja kohta tuo ilmestyy eteiseen.

"Ai Aleksi! Kiva ku pääsit tulee", hän hymyilee. "Jätä vaa kengät siihe ja takin voi heittää vaa toho läjää. Ei kukaa jaksa tääl niit laittaa naulakkoo", hän nauraa. Nauran myös ja riisun takkini. "Olli viel puuttuu, mut muuten kaikki on tääl ni pääset näkee ny kans loput bändiläiset", Joel kertoo ja lähtee johdattamaan minua kohti studio tiloja. Jäädyn vähän kun kun tajuan että Ollikin on tulossa. Voi vitun vittu. Joonas huomaa reaktioni ja irvistää myötätuntoisesti.

"Okei eli Niko täs on se Aleksi kenestä puhuin", Joel esittelee minut ruskeahiuksiselle miehelle. "Moi kiva tavata", Niko hymyilee ja kättelee minua. Kohta kulman takaa kävelee toinen brune jolla on lyhyet hiukset. Hän on todella pitkä ja jotenkin hieman uhkaavan oloinen. "Ja täs on meijän rumpali Tommi", Joel esittelee. Tommi kättelee minua myös ja hymyilee ystävällisesti. "Ja Ollin sä oot tosiaa tavannukki", Joel selostaa niin innoissaan, ettei hän taida oikein olla perillä mitä välillämme on tapahtunut. "... Joo", mutisen vähän kiusaantuneena. Mitähän tästäkin tulee.

Sanoja:729

Hommahan meneeki jännittäväksi 😉 ja kyllä mun pitäs todellaki olla jo nukkumassa mut tässä sitä edellee ollaan...