New Love

11. Väärä Nimi

Aleksi

"Aaahh.... Joooh. Kovempaah", haukon henkeäni. Olen ristinyt käteni Oskarin niskaan, kun tuo pistää parastaan päälläni. Oskari nopeuttaa tahtiaan ja tunnen kroppani alkavan tärisemään lähestyessäni huippuani. Vaaditaan vain muutama työntö ja Oskari laukeaa. Hän runkkaa minut vielä loppuun. "Aaahh... Ollihh....", henkäisen lauetessani. "Muuten ihan kiva, mut väärä nimi", Oskari virnistää siirtyen pois päältäni. "Ai täh?" kurtistan kulmiani hengästyneenä. "Et ei mun nimi oo Olli. Mut No panic, en pistä pahakseni et haaveilet jostai muusta ku musta", Oliver naurahtaa rennosti ja kaappaa minut kainaloonsa.

Punastun rajusti tajutessani mistä tuo puhuu. Ei voi vittu olla todellista. Harrastan seksiä hänen kanssaan ja silti huokailen toisen miehen nimeä. Miehen jota en edes tunne kunnolla. "Hei älä ny punastele. Kaikille on varmasti käyny joskus noin. Ja kuten sanoin, ei mua haittaa. Sä tiiät itekki meijän sopimuksen", Oskari pyörittelee hiuksiani sormiensa välissä. "No ei se ookkaa noloo vaa iha vitun perseestä", mutisen kädet kasvoillani. "Kuka tää Olli oikee sit on ja miks koitat nii kovasti unohtaa sen?" Oskari kääntyy kyljelleen katselemaan minua.

"Ääh en mä tiiä. Se on yks Nellen päiväkotiryhmän hoitajista. Ja se tuli mun tueks sairaalalle ku Nelle oli leikkauksessa", selitän näpertäen sormiani. "Onks se ollu siel kauanki vai oliks tää sellane rakkautta ensi silmäyksellä juttu?" Oskari kysyy uteliaana. "Ei oo mitää rakkautta. Se vaa alotti siel alkuviikosta ja sen jälkee ny on vaa tapahtunu paljon", pyörittelen silmiäni turhautuneena. "No vaikka sit nii. Tapahtuks teijän välillä sit jotain? Musta se et se on ollu sun tukena ei oo ehk maailman isoin redflag", Oskari nauraa ja nappaa vesilasin pöydältä.

"Se suuteli mua. Se oli lähössä sielt sairaalalta ja suuteli mua vaa iha yhtäkkiä", mutisen turhautuneena. "No Oho, aika nopeeta toimintaa. Työnsiks sä sen sit pois vai?" Oskari jatkaa kyselyään. "En...", parahdan nolona. "Ja nyt sä oot vihanen siitä et se suuteli sua vaik itseasiassa tykkäsit siitä?" Oskari hymähtää huvittuneena. "Ei, ku mä oon vihanen siitä et se koski muhu ilman lupaa alle viikon tuntemisen jälkeen", murahdan. "Sä tiiät itekki et toi ei oo totta. Mitä jos vaa kerranki ottaisit rennosti ja antaisit kaiken vaa tapahtuu omalla painollaan. Sillon ku se oikee löytyy ni ei siihe välttämättä tarvii ees aikaa tietääkseen et se toinen on sun elämän rakkaus", Oskari hymyilee hiplaten  hiuksiani.

"Ei se oo mikää mun elämän rakkaus", tuhahdan. "Never say never", Oskari kohauttaa olkiaan. "Sä ansaitsisit sen. Kaiken sen jälkeen mitä sä oot kokenu, sä ansaitsisit kunnon vilpittömän rakkauden", Oskari painaa suukon otsalleni ja nousee sängystä. "Mä lainaan vähä sun suihkuu jos käy", hän hymyilee ja lähtee sitten huoneesta. Ja minä jään sänkyyn miettimään tuon sanoja.

Olli

"Onks kukat jotenki liian naisellisia... Tai too much?" kyselen maaten Joonaksen olkkarin lattialla. "No ei mun mielestä. Jotkut ruusut on musta ainaki tosi romanttisia tai muutenvaanki on välil kiva saada kukkia", Joonas hymyilee. "Pitääpä muistaa", Joel virnistää ja pyörittelen silmiäni. "Voitteks rajoittaa tota söpöyttä? Mä yritän täs kärsiä rauhassa", marisen. Joonas näyttää minulle keskisormea ja suutelee Joelia teatraalisesti. "Haistakaa paska", tuhahdan ja jatkan puhelimeni selausta.

"Jos mä vaa ostan ruusuja ja meen sen ovelle pyytää silt anteeks?" mietin ääneen. "Toi vois olla, mut mistä saat sen osotteen?" Joonas kurtistaa kulmiaan ja saa minutkin mietteliääksi. "No eiks Nelle oo sii ryhmässä missä sä oot hoitajana?" Joel kohottaa kulmiaan. "On?" katson tuota hämilläni. "Ni kai teil jotkut tietokannat on kaikista vanhempien yhteystiedoista", Joel kohauttaa olkiaan. "No on, mut en mä sielt voi kattoo. Se ois laitonta", tuhahdan. "No mut hätä ei lue lakia", Joel virnistää.

Time skip viikonloppuun

Kävelen jännittyneenä kohti Aleksin kämppää. Kelaan päässäni uudelleen ja uudelleen mitä aion sanoa. Kannan mukanani ruusukimppua, mutta mietin jokatoinen sekunti kannattaisiko se kumminkin jättää viemättä. Uskaltauduin Joelin ja Joonaksen kehotuksesta tarkistamaan Aleksin osoitteen päiväkodin tietokannasta. Tiedän etten olisi saanut, mutta kuten Joel mainitsi, hätä ei lue lakia. Ja onhan tämä aika hätätilanne, kun kyse on kumminkin rakkaudesta.... Tai ihastuksesta.

Pääsen oikean talon kohdalle ja vilkaisen vielä osoitetaulusta, löytyykö Aleksin sukunimi siitä. Varmistuttuani että olen oikeassa paikassa, avaan alaoven ja astelen rappuun. Menen portaita oikeaan kerrokseen ja etsin oikean oven. Vedän syvään henkeä ja soitan ovikelloa ruusukimppu selkäni takana. Ei mene kauaa kun Aleksi tulee avaamaan oven. "Ai moi", hän hymähtää hämillään. "Moi mä...", lauseeni keskeyttää kylpyhuoneesta tuleva mies jolla on vain pyyhe lanteillaan ja yläkroppa täynnä fritsuja. "Hei Aleksi, saanks mä lainaa sult puhtaita boksereita ku en tajunnu ottaa mukaa?" mies huikkaa selkeästi huomaamatta minua.

Seisomme Aleksin kanssa hiljaa ovella minun tuijottaessa tuon takana olevaa miestä. "Kuuliks sä Allu?" mies kysyy ja astelee eteiseen. "Ai moi, en huomannukkaa et joku oli ovella. Keskeytinks mä jotai?" hän hymyilee ärsyttävän ystävällisesti. "Et. Mä olin lähössä", nielaisen palan kurkustani ja ruusukimppu lipeää otteestani. En jää kuitenkaan nappaamaan sitä mukaan vaan lähden nopeasti alas portaita ja ulos talosta.

Sanoja: 775

Oon jopa vähä yllättyny kui nopeesti sain tän valmiiks 👀