New Love

4. Ikävä Puhelu

Aleksi

Olemme tehneet Joelin ja Joonaksen bändille uutta biisiä nyt muutaman tunnin ja minulla ei ole pitkään aikaan ollut näin hauskaa. Jätkät ovat rentoja ja heillä on hyviä ideoita. Näkee kyllä, että he ovat tunteneet toisensa kauan. Aluksi ei ollut edes tarkoitus tehdä mitään biisiä, vaan lähinnä suunnitella tulevia yhteistöitä. Innostuimme Joelin biisi ideasta kuitenkin niin paljon, että meillä on jo hyvää vauhtia syntymässä uusi biisi. Äänitämme juuri jonkinlaista kitara riffiä kappaleeseen, kun puhelimeni soi.

"Hei sori mun on pakko ottaa tää", huikkaan kun huomaan puhelun tulevan Nellen päiväkodista. "Aleksi Kaunisvesi", vastaan puhelimeen ja jään kuuntelemaan soittajan asiaa. "No Helena tässä moikka. Soittelen nyt vähän ikävämmällä asialla. Olimme tuossa äsken pihalla ja Nelle putosi kiipeilytelineestä aika pahasti kätensä päälle. Jouduimme soittamaan ambulanssin ja Olli lähti mukaan Nellen tueksi siksi aikaa että joku perheenjäsen pääsisi sairaalalle", Helena selittää puhelimeen itsekin hieman säikähtäneen oloisena.

"Voi helvetti....Mihi sairaalaan ne sen vei?", kysyn ja alan heti sammutella koneita. "Käsittääkseni tuohon lähimpään", Helena vastaa. "Okei joo, hei kiitos et ilmotit. Lähen heti sinne kattoo mikä tilanne", yritän pysyä rauhallisena ja lopetan puhelun. Lasken puhelimen pöydälle ja vedän pari kertaa henkeä. "Kaikki hyvin?" viereeni ilmestynyt Joonas kysyy. "Joo...tai ei. Mun tytär oli pudonnu kiipeilytelineestä ja on ny sairaalassa ja mun on pakko lähtee sinne", selitän ääni väristen ja yritän keräillä tavaroitani kasaan.

"Me heitetään sut. Et sä voi lähtee ajaa tossa kunnossa", Joel ilmoittaa heti ja lähtee pukemaan takkia päälleen. Joonas seuraa tuon perässä, enkä edes kerkeä väittää noille vastaan, kun istumme jo autossa matkalla sairaalalle. "Kai siel on joku sun tyttären seurana, ettei se joudu olee iha yksin?" Joonas kysyy ja kääntyy katsomaan minua etupenkiltä. "Kai siel on joku hoitaja sen kaa, mut tiiän et Nelle on varmasti tosi peloissaan. Varsinki jos se käsi pitää leikata. Nelle inhoo sairaaloita", tuskailen ja naputtelen vanhemmilleni viestiä päivään tulleesta ikävästä käänteestä.

Pääsemme vihdoin sairaalan pihaan ja lähdemme koko porukka suuntaamaan sisälle. "Moi, mun tytär Nelle Kaunisvesi on tuotu tänne äsken, onko mitää tietoo et missä hän on?", kysyn vastaanoton naiselta. "Odotappas kun tarkistan.....vaikuttaisi siltä että Nelle vietiin suoraan leikkaukseen, voitte mennä odottamaan tuolle käytävälle", nainen vastaa. "Okei kiitos", yritän vastata rauhallisesti ja suuntaan käytävälle Joel ja Joonas perässäni. Matkalla istumaan kyyneleet alkavat valua silmistäni holtittomasti.

"Aleksi!", tuttu ääni kuuluu edestäni ja nostan katseeni Olliin. Purskahdan entistä kovempaan itkuun nähdessäni tutun ihmisen. "Voi sua", Olli sanoo ja kaappaa minut halaukseen. Itken tuota vasten oman aikani kunnes vetäydyn vähän nolona kauemmas. "Sori", mutisen ja pyyhin kyyneliä poskiltani. "Ei se mitää, oot varmasti pois tolaltas", Olli hymyilee vaisusti ja silittää käsivarttani. Nyökyttelen pyyhkien kyyneleitäni hihaani. Ollin katse siirtyy takanani olevaan kaksikkoon. "Joonas? Joel? Mitä ihmettä te tääl teette?"

Olli

Tuijotan Aleksin takana seisovaa kaksikkoa hämilläni. "Se on pitkä tarina, mut tuotiin Aleksi tänne ku ei se ois voinu ajaa", Joonas kohauttaa olkiaan. Nyökyttelen hyväksyvästi ja autan Aleksin istumaan. "Mun on ny pakko lähtee takasin töihin, mut pääsen iha muutaman tunnin päästä pois. Jos tarviit seuraa tänne ni laita viestiä", sanon ja kirjoitan puhelinnumeroni pöydältä löytyneeseen esitteeseen. Aleksi yrittää hymyillä kiitollisena, mutta kyyneleet alkavat valua uudelleen tuon silmistä. Halaan tuota vielä tiukasti ennen kuin lähden.

"Joel heitäks mut takas töihi?", kysyn ja vedän takin päälleni. "Joo tietenki! Jääks sä Joonas viel?" Joel kysyy ja Joonas nyökkää. "Nähääks silti illalla?" pörröpää kysyy ja Joel nyökkää hymyillen. "Mä laitan viestii ku oon himas", hän vielä huikkaa ennen kuin lähdemme kohti autoa. Pääsemme autolle ja Joel lähtee ajamaan minua takaisin päiväkodille.

"Mitäs toi nyt oli?" Joel kysyy ja vilkaisee minua sivusilmällä. "Mikä?" kysyn tietäen varsin hyvin mitä tuo ajaa takaa. "No sinä ja Aleksi. Tiesin et tunnette mut en tienny et ootte noin läheisissä väleissä", tuo kohottaa kulmiaan. "No ei me ny mitenkää läheisiä olla. Mä vaa lohdutin sitä, ku raukka oli iha shokissa", tuhahdan ja katson ikkunasta ulos peittääkseni punastumisen. "Aa nii et halailet usein sun työpaikan lapsien vanhempia?" Joel vittuilee ja pysähtyy risteykseen. "Haista vittu", mutisen nolona. "Sitäpaitsi, mikä toi sun ja Joonaksen juttu on?" kurtistan kulmiani. "No kyl sä meijät tiiät", Joel kiertelee ja menee vähän vaikeaksi. "Vanha suola janottaa?" kohotan kulmiani huvittuneena.

"No ei! Tai no joo tavallaa, mut mä oikeesti välitän siitä", Joel punastuu ja pysähtyy liikennevaloihin. "Aaw aika söpöö. Aatteliks sä kertoo sille?" kysyn ja nojaan ikkunaan. "Aatteliks sä kertoo Aleksille?" Joel vastaa kysymykseeni kysymyksellä. "Älä käännä tätä muhun. Mut en, ei se toimis ja se ois tosi epäammattimaista", hymähdän. "No eikä olis. Ja joo kyl mä aattelin jossai vaihees kertoo. Ei olla vaa viimeaikoina nähty nii usein et uskaltaisin viel. Oon miettiny et jos saatais taas bändi kunnolla kasaan ni ehkä sitte", Joel paljastaa ja kohauttaa olkiaan.

"Ja nyt vast kerrot?!" katson tuota silmät suurina. "No sen piti olla yllätys. Me oltiin studiolla Joonaksen ja Aleksin kaa tekemässä uutta biisii, ennen ku lähettii sairaalalle", hän kertoo ja kurvaa päiväkodin pihaan. "Ai okei, no mä ainaki oon mukana jos bändi vaa saadaan taas kasaan. Mul on ollu ikävä sitä", hymyilen. "Hyvä kuulla", Joelkin hymyilee. "Mut hei kiitos kyydistä ja nähään toivottavasti taas joku päivä. Pidä kivaa Joonaksen kans", isken tuolle silmää ja lyön auton oven kiinni, ennen kuin Joel ehtii kirota minut maanrakoon kommenttini takia.

Sanoja:850