Perillisen kirous

Luku 17 - He, jotka ovat poissa

Vasta aamun valjetessa Vhid hidasti vauhtiaan ja lopulta pysähtyi kukkulan huipulla.

"Pidetään tauko. Verisudenpiiri ei saa meitä kiinni ennen kuin olemme jo liikkeellä."

"Entä tavarat? Jätimme ne metsään", huolehdin, "Nyt meillä ei ole varusteita!"

"Melisen kanssa onnistuimme pakkaamaan kaiken tarvittavan tuossa kiireessä", Njala taputti Vhidin satulasta roikkuvia laukkuja. "Selviämme hyvin Neshaan, ja noudan sitten kärryni palatessani töihin. Enpä usko, että Verisudenpiiri kehtaa ryöstää portinvartijaa."

"Älä ole liian vakuuttunut", Gil mutisi.

Njala hymyili rennosti. "Gilbert, hei, jos he kehtaavat kääntyä portinvartijoita vastaan, he saavat peräänsä vähän enemmän kuin pari vihaista maajussia."

Mel kuopaisi maata jalallaan. "Mikä estää portinvartijoita pysäyttämästä Verisudenpiiriä jo nyt?"

Katsahdin siskooni kohottaen kulmiani. "Lait, Mel."

"Niin, me emme saa puuttua mihinkään kuningaskuntien asioihin ollessamme töissä", Njala vahvisti.

"Toivotaan siis, että he tosiaan ryöstävät sut..." mutisi Gil.

"Shaq on liian fiksu sellaiseen", tuhahdin venytellen. Alaselkääni kivisti parin tunnin ratsastuksen jäljiltä.

Gil pyöräytti silmiään. "Mutta hän ei ole tarpeeksi fiksu pitämään meitä piiritettyinä – ja mitähän helvettiä ajattelit hyökätessäsi Shaqin kimppuun? Mitä jos hän olisi päästänyt väkensä hyökkäämään!"

Katsahdin muualle kietoen käteni ympärilleni. "Halusin yrittää. Carim ja Harold ovat kouluttaneet mua siitä saakka, kun olin seitsemän. Halusin nähdä, osaisinko-"

"Joo, ja meinasit samalla murtaa nenäsi!"

"Mutta sain hänet maahan."

"Koska hän ei yrittänyt kunnolla."

"Annahan minun katsoa sitä nenääsi", Njala mutisi siirtyen luokseni. Kallistin päätäni taakse niiskaisten puolikuivaa verta.

"Onnistuin silti", tuhahdin Gilille.

"Mitä te edes teitte siellä?" Njala kysyi. "Heräsin huutoihin ja huomasin teidän kadonneen. Pari verisutta hiippaili lähistöllä, joten päätin hoitaa asian, ja minä ja Melise siirryimme piiloon."

"Njala laittoi mut ratsastamaan Vhidillä vähän matkaa", Mel kertoi. Katseeni käväisi Njalan ja Melin välillä epävarmasti.

"Halusin hengittää", päädyin vastaamaan.

"Etkä voinut tehdä sitä turvallisesti leirissämme?" Njala huomautti.

"Sitten Verisudenpiiri olisi saattanut piirittää leirin, ja olisimme kaikki olleet siellä", järkeilin.

"Mä seurasin vain Ania", Gil ilmoitti kuin olisi sysännyt vastuun itseltään.

Njala pyöräytti silmiään jopa huvittuneesti ja nyökkäsi. "Aivan. Mitäpä jos me nyt syömme jotakin aamiaiseksi ja jatkamme sitten? Olisi hyvä päästä iltaan mennessä Neshaan, ennen kuin Verisudenpiiri taas kirii meidät kiinni. Luulenpa, että he ymmärtävät meidän tähtäävän sinne, joten he ovat valmiina."

"Mutta varusteita on saatava", Gil totesi.

"Niin, mutta sen jälkeen teidän on välteltävä kaupunkeja."

"Toki, ellei An halua piestä heitä kaikkia tuolla tikarillaan", Gil piikitteli. Näytin hänelle kieltä tympääntyneenä.

Njala soi minulle virneen ja lähti viemään Vhidiä nummessa olevaan painanteeseen. "Tulehan, Melise! Laitetaan me ruoka valmiiksi, niin prinsessa ja tämän ystävä saavat riidellä rauhassa!" hän huikkasi saaden siskoni peräänsä. Mel näytti ilahtuneelta, mutta panin merkille, ettei hän hymyillyt. Hänen ilmeensä oli ontto.