Homeless Alone [Finnish story]Valmis

osa 2

Astuin sisään valkoiseen omakotitaloon. "Missäs sitä on oltu? Kello on puoli yksi yöllä!" isäni raivosi keittiöstä. En ottanut häntä huomioon vaan menin portaisiin. "Laura! Kengät pois jalasta ja keittiöön! Heti!" isäni huusi kiukkuisena. Tömistelin portaat ylös suoraan huoneeseeni. Kun pääsin sisälle huoneeseeni ja lukitsin oven. Pian oveen koputettiin kovaa ja tarmokkaasti. "Laura avaa tämä ovi nyt heti! Olen isäsi ja sinä tottelet minua! Avaa tämäm ovi!" isä huusi. "En!" huusin takaisin. Vihasin isääni. Hän ei ymmärrä elämän tarkoitusta. Olen siis 16, enkä voi sietää isääni. Hän raivoaa joka asiasta. En saisi mennä ulos kavereilleni tai edes kaupungille. Ja hän on ainoa, joka kutsuu minua Lauraksi. Muut kutsuvat minua HT: ksi, eli Hulluksi Tytöksi. Äidistä en tiedä mitään. En ole koskaan kysynyt hänestä isältä. Tai no kysyin kerran, mutta sain vastaukseksi: "Se ei kuulu sinulle!" huudon.

Isäni huusi ja paukutti ovea vihaisena. Sillä aikaa, kun hän sielä huuteli mitä huuteli, minä vaihdoin yövaatteet ja harjasin hiukset. Minulla olisi huomenna koulua kahdeksalta, joten pujahdin peion alle ja laitoin valot pois päältä. En välittänyt paukutuksesta, vihasta tai tärinästä, jonka isäni viha sai aikaan. Minä vain makoilin siinä sängylläni ja odotin nukkumattia.

Sori lyhyys.