Homeless Alone [Finnish story]Valmis

Thirty Nine

Laura

Minun ei annettu jutella Danielille. Ei se loppujen lopuksi kamalasti haitannut. Luonani oli käynyt Mar -monesti- kavereineen, hänen vanhempansa, Teemu ja Rami ja jopa entiset kaverini. En tiedä mistä he saivat tietää, että olin sairaalassa. Olimme vaihtaneet kuulumisia ja jutelleet kaikesta. Veljeni -vai sanoisinko velipuoleni- oli tullut junalla tänne katsomaan minua. Hän yöpyi Markin luona. He tulivat hyvin toimeen keskenään.

Koulu nytten keskeytyi niin kuin olin odottanutkin. Kaikki oli no... rauhallista.

Olin kertonut poliisille Danielista. Olin myös sanonut Teemulle, että kertoo totuuden heille. Kerroin kaiken, mitä hän oli tehnyt, mistä tunsin hänet, mitä tiesin hänestä.
Kuulemma hän joutuu vankeuteen. Kertomastani paikasta oli löydetty kasoittain huumeita ja aseita. Mies joutuu vankilaan lukuisten työntekijöiden kanssa. Bisnes oli ollut suurta.

Hän sai myös syytteen kidnappauksesta, raiskauksen yrisen yrityksesä ja pahoinpitelystä. Hän ei tulisi pääsemään pois vankilasta hetkeen.

Mitään todisteita ei löydetty siitä, että aseet joita itse pidin käsissäni kuuluisivat minulle. No, olivathan nekin varastettuja. En myöskään saanut syytettä puukotuksesta, koska se oli itsepuolustusta.

Eli toisinsanoen itse en saanut rangaistusta mistään, mutta Daniel sai kaikesta.

Markille olin sairaalassa kertonut kaiken, mitä en ollu kertonut. Kerroin elämästäni ennen Markia, ennen äitiä tai ketään. Kerroin kaikki tapaamiset huumerikollisten kanssa ja isäni teot. Kerroin kaiken, ja hän kuuteli. Hän antoi minun puhua ja sen jälkeen vasta kyseli asioita.

Taakka harteillani pieneni joka sekunti. Joka tunti tunsin itseni vapaammaksi ja terveemmäksi. Joka päivä antoi minulle uutta voimaa ja uutta puhtia jatkaa eteenpäin.

Joka päivä ymmärsin enemmän, mistä kaikesta olin jäänyt elämässäni paitsi, mitä tarvitsin, mitä halusin.

Olen jatkanut elämääni. Sopinut asioita Markin kanssa, jutellut äidin kanssa ja käynyt katsomassa hänetä useammin. En ole kuitenkaan muuttamassa heille. En vielä.

Tällä hetkellä halusin elää normaalia elämää ilman huumeita, isää, vankilaa tai ongelmia. Jos se oli liikaa pyydetty niin haistakaa paska ja suksikaa kuusen.

Minä elän omaa elämääni ja sillä sipuli.

Tämä loppui nyt tähän. Ehkä hieman nopea ja lyhyt loppu, mutta... No joo.

Kertokaa toki mielipiteitänne :)

Ensimmäinen kirja WattPadissa suoritettu <3