Homeless Alone [Finnish story]Valmis

sexton

Juttelimme ainakin tunnin. Lopulta haukottelin makeasti.
"Sun kannattais nukkua", Mark sanoi ja katsoi minua silmiin.
"Niin sunkin", sanoin.

Mark nk:

"Mä lähen kotiin kunhan sä nukahat", sanoin ja sain lauran hymyilemään.
Aina niin iloinen sisältä päin.

Tyttö meni makaamaan sängylle ja nosti peiton melkein korviin.

"Öitä", tyttö mutisi selvästi väsyneenä. Nousin tuolilta. Annoin suukon Lauran otsalle ja sanoin: "Öitä. Tuun huomenna takas." Sammutin plytälampun ja hetken vain seisoin. Lopulta kävelin hiljaa ovelle ja menin ulos. Suljin oven hiljaa perässäni ja lähdin kulkemaan kohti sairaalan ulko-ovia.

Avasin hiljaa kotini ulko-oven. Suljin sen myös hiljaa oerässäni kiinni.

"Mark Tuomas Ylijoki! Mikä syy sinulla on tulla puoli neljältä kotiin?!" isäni ääni kuului eteisestä, suoraan edestäni.

"Tulin sairaalalta", sanoin ja riisuin kenkäni sekä takkini ja laitoin ne siististi omille paikoilleen.

"Et sitten viitsinyt ilmoittaa. Olimme huolissamme", äidin huolestunut ääni kuului isän takaa.

"Sori unohdin. Oli tärkeämpääkin tekemistä", lausahdin ja astuin pois eteisestä vanhemmat perässäni.

"Mitä sinä siellä sairaalalla teit?" äiti kysyi. Isän sappi kiehui edelleen, koska tulin näin myöhään kotiin.

"Vein Lauran sinne", sanoin vaatahakoisesti. Minua ei huvittanut puhua siitä asiasta nyt.

"Lauran? Ai sen tytön, jonka päätä hoidin?" äiti varmisti. Nyökkäsin ja menin keittiöön. Avasin jääkaapin ja katsoin sen sisältöä.

"Mitä hänelle kävi? Onko hän kunnossa?" äiti alkoi heti huolehtia. Isänkään ilme ei näyttänyt enää niin vihaiselta.

"On se ihan kunnossa", sanoin.
"Mutta?" tällä kertaa isä liittyi keskusteluun.
"Ei oo mitään: mutta", sanoin jaa aloin voidella leipää. Olin nostanut tarvikkeet jääkaapista.

"Jokin on pielessä. Sen näkee", äiti sanoi huolissaan.
"Mistä sä sen muka tiedät?" Kysyin ehkä hiukan liian näsäviisaammin, kuin oli tarkoistus.
"Sä voitelet leipää sinapilla", isä sanoi ja osoitti leipääni.
Katsahdin tarkemmin mitä tein ja huomasin, että tosiaan. Voitelin leipääni sinapilla. Mummin tekemällä vieläpä.

Siivosin hieman nolona sinapin ja leivät pois. Sinappileivän laitoin roskikseen.

"Mä luulin et Laura kuoli. Se näytti ja vaikutti niin... kuolleelta", sanoin lopulta.

"Minsi hän joutui sairaalaan?" Isä kysyi. Olin tovin hiljaa ja vain katsoin keittiön kivistä sivutasoa.
"Sen iskä ampu sitä", sanoin hiljaa itkua pidätellen.

"Voi ei!" äiti sanoi pahoitellen ja tuli halaamaan minua. Jopa isä näytti järkyttyneeltä.

"Minä soitan poliisit ja kerron tämän heille", isä sanoi ja meni eteiseen hakemaan puhelintaan.

"Mikä Lauran isän nimi on?"
"Olli Hyvärinen", vastasin isälle. Äiti oli istuttanut minut keittiön pöydän ääreen ja teki minulle nyt välipalaa. Tai no yöpalaa.

"Älä mutehdi", äiti sanoi, "kyllä Laura selviää."

Paras olisi.

Tällanen nyt sitten. Sori kirjotusvirheet koska en jaksanu lukee uudestaan😅
Video/musa on siis Taeyang Eyes Nose Lips
😊
Kommentit ois kivoja ja jatkan kunhan ehdin😀