Homeless Alone [Finnish story]Valmis

Twenty Seven

Mark nk:

Istuin sängylläni puhelin kädessä. Danu oli laittanut viestiä, että Janilla -koulumme jalkapallojoukkueen kapteenilla- olisi juhlat. Mietin, pitäisikö minun mennä niihin. Ilman Lauraa sielä tulisi olemaan aika tyhjä olo.

Nousin ylös, kun kuulin äitini huutavan alakerrasta. En ehtinyt ottaa edes paria askelta, kun huoneeni ovi aukesi ja Danun pää pilkisti sisään.

"Tuu jo! Me ootetaan sua", poika narisi.

"En tiiä oonko tulossa", sanoin.

"Tietenkin oot", Dan pyöräytti silmiään ja meni vaatekaapilleni. Hän kaivoi sieltä esiin vaaleat, polvista rikki olevat housut sekä mustan t- paidan.

"Noi päälle, nahkarotsi niskaan ja tukka hyvin ni ei aikaakaan ku muijii on ympärilläs", Danu sanoi ja heitti vaatteet minulle.

"Haloo mul on Laura", sanoin vakavana.

"Tiiän. Jos sä pelkäät et petät sitä, ni en usko. Kyl sä sen verran ittees hillittet", Danu virnuili.

Tuhahdin ja vaihdoin vaatteet. Kävin laittamassa hiukset geelin kanssa hyvin. Lähdimme alas ja otin nahkatakkini.

"Moikka!" huusin ja sain moikkauksen vastaukseksi äidiltäni.

Istuimme autossa ja Teemu ajoi kohti bileitä. En tiedä, oliko tämä hyvä idea. Olimme olleet Lauran kanssa yhdessä noin viikon. Silti se tuntui ikuisuudelta.

Huokaisin ja päätin ryhdistäytyä. En olisi niin idiootti, että lankeaisin pettämiseen.

Nousimme autosta ja katsoimme juhlivia ihmisiä. Kello oli vasta viisi ja silti ihmisiä oli mielin määrin punaiset ja siniset mukit kädessä. Jotkut olivat myös täydessä humalassa. Nyt jo.

Kuljimme ihmismassan läpi sisälle ja vastaan tuli kamala melu sekä viinan pistävä haju.
Musiikki soi täysillä ja talo oli pimennetty. Vain katosta tulevien värivalojen loiste näkyi  ihmisten yllä.

"Eikun bailut pystyyn!" Danu huusi ja katosi ihmisten sekaan. Kai sitä itsekkin pitäisi ottaa kaikki ilo tälläisistä bileistä irti. Niinkuin vuosi sitten. Ennen Lauraa.

Teemu nk:

Kello alkoi lähentyä kahdeksaa, ja bileet olivat totisesti vauhdissa. Moni poika oli vain housuilla yläkroppa paljaana. Jokunen tyttökin oli ilman paitaa.
Mutta jokainen oli selvästi humalassa.

Minä en itse juo itseäni helposti humalaan. Pidän selvänä olosta. Silloin välttyy pahimman darran.
Ja muutenkin olin vähän niinkuin vahtimassa muita. Ramin piti jäädä kotiin lukemaan kokeisiin. Hän oli sen verran meitä jäljessä, että hänellä menisi hetki saada meidät muut opiskelussa kiinni.

Kuljeskelin talon sisällä katsellen juhlivia ihmisiä. Menin suureen olohuoneeseen, jossa oli ihmisiä kuin sillejä purkissa.

Annoin katseeni kiertää koko olohuoneessa, mutta huomioni kiinnitti liiankin tuttu ihminen huoneen perällä.

"Ei jumalauta", puuskahdin ja lähdin kulkemaan kohti Markia.
Hän oli selkä minuunpäin, eikä tarvinnut kovinkaan tyhmä olla, jotta näki mitä hän teki.

Mark oli työntänyt Donnan seinää vasten ja suuteli tuota nyt erittäin intohimoisesti. Donnan kädet vaelsivat Markin hiuksissa ja Markin kädet vaelsivat Donnan paidan alla.

Otin Markia olkapäästä kiinni ja käänsin ympäri.

"Mitä hemmettiä sä teet?! Entä Laura?!" kysyin vihaisena Markilta. Poika hengitti raskaasti.

"Mitä siitä? Ei se idiootti oo tääl. Se on siel sen mutsin luona. Ei se saa tietää", Mark sammalsi ja haistoin viinan hänen hengityksessään.