Homeless Alone [Finnish story]Valmis

Thirty Five

Tässä voi olla virheitä, koska kello on tällä hetkellä 23.34 (hehehehe 2334xD) ja tarkastan tän pätkissä ja voi olla et en kertkee tehä tätä yhdellä kerralla, joten kans jos tulee sekavia kohtia, kertokaa toki!

Laura

Heräsimme molemmat herätyskellon pirinään. Mark mutisi jotain, ettei jaksanut nousta. Minä taas nousin heti vaihtamaan vaatteita. Sitten harjasin hiukset ja laitoin ne ponnarille. "Miks et jätä niitä auki?" Mark kysyi unisena. "Koska sit ne tulee silmille", naurahdin. "Nouse ylös", käskin, mutta poika ei totellut. "Mark oikeesti", nurisin ja sain pojan nousemaan istuvalleen. Olihan se jo alku.

Lähdin pesemään hampaita sekä huuhtelemaan kasvot. Suuntasin jalat sen jälkeen keittiöön ja kaivoin itselleni aamiaista. Oli ihmeellistä, miten Markin perhe tuntui jo minulle perheeltä. Periaatteessa Mark oli veljeni, muttei ollut. Hän oli poikaystäväni. Ainakin vielä jonkin aikaa.

Lopulta itse unikeko suostui tulemaan alas ja söi aamiaisensa. Markin isä heitti meidät koululle. Menimme suoraan Danin, Joonaksen sekä Harrin luo. Myös Teemu ja Rami olivat suoneet jakaa läsnäolonsa meidän  kanssamme.

"Teemu, jutellaan", sanoin ja lähdin kävelemään kauemman. Poika seurasi minua kiltisti ja muut katsoivat meitä oudosti pää kallellaan.

"Mä meen puhumaan sen pomon kanssa heti koulun jälkeen", kerroin suunnitelmani lyhyesti. "Puhumaan? Miten helvetissä? Et mene!" Teemu sanoi jäykästi. "Jos sä haluut ulos tästä sopasta, sun pitää antaa mun mennä juttelemaan sille." "Ei se juttele se vaa-", Teemu aloitti, mutta keskeytin hänet. "Mä tunnen sen." "Täh?" poika hämmentyi. "Mä tunnen sen. Se on iskän tuttu ja oon nähny sen pari kertaa", kerroin hiljaa. "Se ampuu sulle kuulan päähän. Mä näin sen kerran ja sil oli takin alla ase", Teemu mutisi selvästi peloissaan. "Älä missään nimessä kerro tätä Markille, mut mä omistan kans aseen", kerroin hiljaa ja katsoi poikaa tiukasti. "Mitä?!" tuo huudahti. "Hiljaa!" sihisin. "Se on laiton, joten et voi kertoo siitä." "Miks sulla on ase?" Teemu kysyi kasvot hieman kalveten. "Iskän takia. Sen kavereihin tai ystäviin ei voinu koskaan luottaa", kerroin vastahakoisesti. "Ootko s-sä koskaan... k-käyttäny s-sitä?" "En", vastasin. "Miks se on l-laiton?" "Koska iskä varasti niitä. Ei sillä ollut rahaa ees kunnon ruokaan ni ei voinut ostaa laillisia", kerroin ja Teemu nyökkäsi. "Tää ei oo hyvä suunnitelma", Teemu vielä kuiskasi, kun kävelimme muiden luo. "Jos keksit paremman niin kerro vaan", kuiskasin takaisin. "Poliisit?" "Ne ei saa kaikkia kiinni. Joku aina livahtaa ja toden näköisesti joku kuolee", mutisin.

Liityttyämme muiden seuraan, Mark kysyi mistä juttelimme. Sanoin vain, ettemme mistään ihmeellisestä.

Ihan kuin huumediilerin pomon tapaaminen sekä aseet eivät ole mitään ihmeellistä.

En tiedä kelpasiko vastaus Markille, koska hän näytti epäilevältä.

Koko päivä meni pelkkään miettimiseen. En kuunnellut opettajia. Juonin vain suunnitelmaa, josta tulisi joko hyvä, taikka sitten ihan paska. Välitunneilla juttelimme ihan normaalisti ja olin, kuin keskustelua Teemun kanssa ei tapahtunutkaan. Teemu taas näytti ensin hermostuneelta, mutta rauhottui kun näki tyyneyteni. Hänen ei kuulunut hermostua tulevasta. Ja jos jotain kävisi, siitä ilmotettaisiin viimeistään uutisissa. Esim että olisin kadonnut tai löytynyt kuolleena.

Koko päivä meni ohi kuin sumussa, ja pian olimme Markin kanssa matkalla kotiin.

"Haloo?" poika heilutti kättään naamani edessä. "Täh?" kysyin ja katsoin poikaa ihmeissäni räpyttäen silmiä kuin olisin juuri noussut koomasta.

"Kuulitko?" tuo kysyi. "En", hymähdin. "Niin et katotaaks illal joku leffa?" 
"Sori mut oon sopinu tapaavan yhen tutun", sanoin pahoittelevasti. "Olet omituinen", Mark mutisi. "Sen sun ja Teemun keskustelun jälkeen olet vaikuttanut muuten ihan normaalilta, muttet kuitenkaan ole kuunnellut yhtään mitään mitä sinulle sanotaan", poika kertoi. "Ai", oli ainoa mitä suustani tuli. "Mistä puhuitte?" Mark yritti udella. Hänen äänestään paistoi huoli. "Ei mistään ihmeellisestä", toistin sanani. "Mä en niele tota vastausta." "Parempaa et saa", kohautin olkiani.