Homeless Alone [Finnish story]Valmis

osa 6

Heräsin päänsärkyyn. Katsoin silmät viirussa kelloa.
"Vasta neljä!" Ajattelin turhautuneena ja tuhahdin. Nousin ylös ja hipsin ulos huoneesta. Menin alakertaan ja suoraan keittiöön. Otin buranapurkista -jonka Markin äiti oli jättänyt minua varten- buranaa ja vetäisin ne kurkusta alas. Istahdin keittiön pöydän päälle miettimään mitä tekisi. En saisi enää unta, joten päätin lähteä. Otin paperia ja kynän jostain laatikosta. Kirjoitin paperiin:
Lähdin. Kiitos!
Otin purkista pari buranaa, laitoin ne hupparin taskuun ja menin eteiseen. Kuulin askelia rappusista. Sujautin äkkiä kengät jalkaan ja lähdin ulos. Laitoin oven kiinni ja juoksin pihan poikki tielle. Melkein kaaduin rähmälleni pääkivun takia. Juoksin välillä tasapainon menettäen kotia kohti. Kuulin huutoja takaatani. Mark. Hän huusi nimeäni, mutta en kuunnellut.

Tulin kotini pihaan. Vasta silloin annoin itselleni luvan pysähtyä ja hengittää.
Menin ulko ovelle ja avasin sen. Voimakas viinan haju levisi sieraimiini.
- Helvetin kakara! Missä olet ollut! Isäni huusi eteisestä raivoa täynnä. - Olet humalassa. Totesin ykstoikkoisesti. - Lähdet mitään sanomatta ja tulet kotiin viideltä yöllä! Tästä lähtien ET MENE MINNEKÄÄN ilman minua tai lupaani! Isä huusi kurkku suorana. - Mua ei sun lupas kiinnosta. Sanoin. - Ja muutenki mun lähtö oli sun syytäs. Mutisin.
Mies otti minua kaulasta kiinni ja nosti olohuoneen seinälle, jonne minut ensin raahasi. Isä painoi minua kurkusta seinää vasten. En saanut henkeä. Yritin epätoivoisesti saada henkeä, mutta tulos oli sanoinkuvaamattoman kivulias. Keuhkoja alkoi polttaa. Silmissä pyöri ja tunto alkoi lähteä sormista, joilla puristin isäni kättä.
- SINÄ ET HELVETTI ENÄÄ MENE MINNEKÄÄN!
Hän löi minua nyrkillä naamaan. Se sattui.
En enää nöhnyt mitään. Tunsin vain isän kynnet, kun ne painautuivat ihoani vasten ja tekivät niihin reijät. Tunsin, kun lämmin veri valui kaulaani pitkin paidalleni.
Isä huusi jotain, jotain jota en enää kuullut. Lopulta hän heitti minut lasipöytää päin. Tipuin lasin läpi. Lasi tunkeutui hupparini läpi ihoani vasten ja tunsin, kun sirpaleet työntyivät ihon läpi. Huusin kivusta, mutta suustani tuli vain inahduksia. En saanut happea. "Isäni yritti tappaa minut. Hän kuristi minua ja heitti lasipöydän läpi." Tajusin.
Siinä minä makasin liikkumatta varmaan tunnin. En menettänyt tajua. Se oli kamalin asia koko sopassa. Jos olisin menettänyt tajuni, olisin edes säästynyt kivulta. Mutta ei, kun piti pysyä tajuissa ja kokea se kamala tuska.

Kello oli puoli seitsemän, kun päätin, että nyt minä nousen.
Otin vaivalloisesti kiinni rikkinäisen pöydän reunoista ja nostin itseni hitaasti ja kivuliaasti seisomaan. Meinasin kaatua. Taas. Kipu lävisti kehoni ja teki mieli huutaa ja kirkua. Mutta en uskaltanut. Jos isä heräsi, hän varmasti tappaisi minut.

Minulla kesti varmaan puoli tuntia päästä noin kymmenen metriä olohuoneesta vessaan. Otin hupparin ja paidan pois kokonaan. Sitten kaivoin pinsetit ja aloin nyppiä lasin siruja pois ihon alta. Yhteensä poistin 24 lasinsirua.
Katsoin itseäni. Kaulassa oli kuristus jäljet ja kynsien jäljet. Selkä oli täynnä verta ja haavoja. Kaulassakin oli verta. Poski oli ihan musta isäni lyönneistä. Käsissä oli pari haavaa ja jalat olivat säilyneet vahingoittumattomina. Silti tuntui, kuin jalat olisivat käyneet silppurissa ja sen jälkeen ne olisi koottu uudestaan.
Otin kaikki vaatteet ja pään siteen pois ja menin suihkuun. Pesin kirvelevät haavat ja annoin veden virrata kalpealla ihollani.
Viimein poistuin ihanan lämpimän veden alta ja laitoin hanan pois päältä. Otin pyyhkeen ja kiedoin sen ympärilleni. Menin omaan huoneeseeni. Ensimäiseksi otin buranan ja laitoin päähäni uuden siteen. Laitoin puhtaat alusvaatteet sekä löysät farkut, löysän topin ja saman tummansinisen hupparin kuin eilen. Laitoin hupun päälle ja hipsin alakertaan. Kello läheni kymmentä, ja koulu alkaisi kymmenen minuutin päästä. Myöhästyisin takuulla.
Laitoin huoneessani kengät jalkaan ja repun selkään. Repun pitäminen selässä sattui hervottomasti.
Otin alakerrasta taas omenan ja cocacola pullon -joka oli ilmestynyt sinne kuin tyhjästä- ja menin ulos. Lähdin laahustamaan erittäin hitaasti koulua kohti mutustellen samalla omenaa ja litkuttaen cocista.