Rock Me In Another World (Nouis) Finnish

6.

Jatkuu suoraan siitä ku Justin tulee.

En voi uskoa tätä. Kaikista maailman ihmisistä kahvilaan astuu Justin! Tämä on niin minun tuuriani. Justin kävelee tiskille ja tilaa jotain. Pian hän saa juomansa ja kuulen hänen sanovan 'Justin'. Sitten hän maksaa ja menee juomansa kanssa pari pöydän päähän minusta. Totta kai naama minuun päin..... Justin tekee jotain puhelimellaan ja laittaa sen sitten korvalleen. Pian kuulen puhelimeni pirisevän. Justin kääntää katseensa minuun kummastuneena. Näen puhelun tulevan Justinilta, joten laitan äänet pois.

Nousen ylös ja lähden kohti kotia. Kortteli, toinen, kolmas, neljäs ja pian olen omakotitaloaluleella josta etsin talomme. Tai no, menen sinne. Eihän sitä tarvitse etsiä. Avaan takkini ja ripustan sen koukkuun. Sitten potkin kengät pois jaloistani ja menen olohuoneeseen. Äiti ja isä keskustelee jotain turisteista jotka ei osaa käyttää linja-autoja.

"Moi", sanon istuen sohvalle. Isä ja äiti kääntävät katseensa minuun.

"Terve", isä vastaa hymyillen. Miten hän jaksaa hymyillä ja olla ystävällinen minulle? Hänen pitäisi vihata minua koko sydämmestään.

"Mulla on ekan viikon ajan kiertue. Alkaa ylihuomenna.", kerron ujosti ja nousen ylös sohvalta. Jään kuitenkin odottamaan heidän vastaustaan.

"Onko sulla rahaa?", äiti kysyy huolehtivaisesti ja isä suorastaan facepalmaa hänelle.

"Enemmän ku teillä yhteensä.", sanon ja menen yläkertaan omaan huoneeseeni. Laitan puvun riippumaan hengarista vaaterekkiini ja laitan kengät sen kenkäosaan. Sitten lösähdän sängylle ja näppäilen Louisin numeron.

M:Minä/L:Louis

L: Moi
M: Moi. Tuota... Haluaisitko tulla meille aamulla ennen ku mennään kouluun?
L: Vaikka
M: Louis oikeesti, älä oo vihanen. Mä tiiän, että haluut Amerikkaan, mutta mennään yhdessä joskus.
L: Okei
M: LOUIS!
L: JOO JOO! En mä oo vihanen.
M: Hyvä. Heippa, rakastan sua.
L: Mäki sua.

Sitten Louis katkaisee puhelun. Huokaan ja lasken puhelimen pääni viereen sängylle. Suljen silmäni.

Jos kaikki olisikin toisin. Ääh! Kun ei ole! Olen pilannut elämäni, nuoruuteni, enkä voi sille mitään. Minun pitää elää valheessa. Jos kaikki saisivat tietää, minusta tulisi maailman vihatuin ihminen. Ihan oikeasti.

Hätkähdän, kun kuulen puhelimeni pirisevän. Näytöllä lukee 'Justin'. Huokaan ja nappaan puhelimen käteen. Päädyn vastaamaan ja laitan puhelimen korvalleni. Vaihdan ääneni Niclas ääneen.

M:Minä/J:Justin

M:Moro
J: Moromoro. Missä oot?
M: Kotona
J: Meikä on Lontoossa nyt niin voinko tulla teille?
M: Totaah joo. Tuu vaikka puolentunnin päästä.
J:Jep. Ja arvaa mitä.
M:No mitä?
J: Mä näin Starbucksissa ihan sun näkösen jätkän, mutta sillä oli blondit hiukset, siniset silmät ja sillä ei ollut huulikorua.
M: Aijaa.
J: Mut mä meen. Nähään puolentunnin päästä.

Enää kuulen vain tuuttausta, koska Justin katkaisi puhelun. Huokaan ja pakkailen kamojani. Menen sitten alakertaan ja suunnistan olohuoneeseen, jossa vanhempani ovat vieläkin.

"Mä lähen käymään Louisilla. Tuun joskus illalla.", kerron ja menen eteiseen. Vedän takin päälleni ja laitan kengät jalkaan. Lähden sitten kävelemään kohti kerrostaloa.

Okei, nyt joku ihmettelee kuitenkin. Minulla on koti jossa asun, mutta Niclasina asun kerrostalossa. Jos minun manageri tai muu tärkeä henkilö, joka tuntee Niclasin, tulee käymään, olen siellä. Niin säästytään vaikeimmista asioista. En ole tosin kertonut kämpästäni vanhemmilleni, mutta ehkä tässä lähiaikoina.

Pääsen kerrostalon pihaan. Menen omaan kerrokseeni ja avaan oven. Vajaat viisitoistaminuuttia aikaa valmistautua. Menen peilin eteen ja avaan laukkuni. Otan sieltä peruukkini ja asetan sen oikein päähän. Laitan sitten piilolinssit silmiini ja huulikorun huuliin. Lisään vähän hajuvettä ja vaihdan vaatteet. Laitan myös kämppää niin, että se näyttää kuin olisi ollut siellä koko ajan.

Pian kuulen ovikellon soivan. Kiiruhdan sille ja katson reiästä varmistaen, että se on Justin. Avaan oven ja päästän Justinin sisään.

"Moro", sanon sulkien oven perässäni. Menemme olohuoneeseen ja lösähdämme sohvalle istumaan.

"Eli siis ylihuomenna keikka?", tuo varmistaa ja saa vastaukseksi nyökkäyksen.

"Missä oon nää kaks yötä?", kysyn.

"Mun sedällä. Se asuu täällä.", Justin kertoo. Päätämme alkaa pelaamaan fifaa. Pelaamme sitä melkein aina, kun meillä on tämmöinen kivsu ilta. Kolmen tunnin pelaamisen jälkeen Justinin pitää mennä.

"Moro jäbä!", Justin sanoo. Hymyilen vastaukseksi ja vedän oven kiinni. Käännyn ja nojaan oveen liukuen siitä maahan istumaan. Hautaan kasvot käsiini ja suljen silmäni. Meinasin paljastua monta kertaa. Yhdessä vaiheessa peruukkinikin tippui, mutta Justin ei onneksi huomannut, koska oli niin keskittynyt peliin.

Nousen pian ylös. Otan peruukin, piilolinssit ja huulikorun pois ja pakkaan kamani. Laitan takin ja kengät päälleni ja lähden kävelemään kotiin. Kello on jo kymmenen illalla. Saan varmasti huudot.

Pääsen pihaan ja avan oven hiljaa siltä varalta, jos isä ja äiti ovat nukkumassa. En kuule mitään ääniä, joten päättelen, että he ovay jo nukkumassa. Menen huoneeseeni ja heitän laukun kaappiini. Otan vaatteeni pois jättäen bokserit jalkaan. Kaivaudun peiton alle ja suljen silmäni helpottuneena. Vihdoin nukkumaan!

----

Moi:) Sain sittenki luvun tehtyy:))) Tänään oli fyken koe joten oon VAPAA! Huomiseen asti. Sit on joku musiikin teoria juttu tai joku semmonen.... :///// Meen harjottelee siihen nyt:))))