Rock Me In Another World (Nouis) Finnish

13.

Hypätäänpäs pari viikkoa eteenpäin ;)

Istun sänkyni päädyssä ja yritän miettiä, miten vitussa saisin itseni ja Niclasin samaan tilaan. Juhannusjuhla olisi huomenna, eikä minulla ole minkäänlaista ideaa. Minun on kai sitten pakko-

"Niall?", hiljainen ääni ovelta keskeyttää ajatukseni. Käännyn ja näen Gregin ovella. Hän katsoo minua hieman surullisesti, mutta on muuten ihan tavallinen. Poika tulee luokseni ja istuu viereeni.

"Sun on pakko kertoa huomenna.", Greg käskee. Huokaan ja suljen silmäni avaten ne kuitenkin pian.

"Mä tiiän, mun on pakko. Mutta miten? Louis on siellä. Ja kaikki muutkin mun kaverit. Jopa Justin.", huokaisen raskaasti ja käännän katseeni rakkaaseen veljeeni, joka näyttää pohtivan jotain. "Greg auta mua."

"Sanot vaan suoraan.", hän kehottaa. Nyökkään ja halaan veljeäni. Sitten hän nousee sängyltä ja astelee pois. Tunnen suolaisen kyyneleen poskellani. Kaadun sängylle vetäen paittia samalla päälleni. Huomisesta tulee maailman paskin päivä.

**

"Niiaaalll!", herään huutoon. Tiedän sen olevan äitini. Hän tulee huoneeseeni ja suorastaan repii peiton pois päältäni.  Vartaloni valtaa kylmä tunne joka saa hampaani kalisemaan.
"Niall, nyt ylös. Juhla alkaa jo kahden tunnin päästä.", äiti käskee ja häipyy. Katson kelloa. 13.00.

Otan kännykkäni esiin ja otan Louisin numeron. Painan 'soita' ja lyön puhelimen korvaani vasten.

M:Minä/L:Louis

L: Huomenta rakas!
M: No huomenta!
L: Mä en voi uskoo tätä! Pääset laulamaan Niclaksen kanssa!
M: Heh, niin
L: Onko kaikki hyvin?
M: Mmjoo, mut mä haluun sanoo sulle tän. Mitä ikinä tapahtuu niin rakastan sua koko sydämmestäni.
L: Okei? Tai siis, mäki rakastan sua, mut mitä toiki meinas?
M: Ääh ei mitään, heippa rks
L: Heipppaa!!

Nousen ylös ja astelen kaapilleni. Vetaisen valkoisen topin päälleni ja mustat tiukat farkut jalkoihini. Lisään sukat ja menen sitten alakertaan, jossa on jännittynyt tunnelma. Istun pöydän ääreen ja alan kauhoa valmiiksi laitettua puuroa suuhuni.

"Totah, tuutteko te sinne juhliin?", kysyn varovaisesti. Äiti nyökkää ja jatkaa sitten lehtensä lukua, jota ei edes oikeasti lue. Syön puuroni loppuun ja menen takaisin yläkertaan. Laitan huulikorun huuleeni ja piilolinssit silmiini. Kaivan peruukin laatikosta ja asetan sen hyvin päähäni.

En voi uskoa tätä. Tänään kerron koko maailmalle olevani vain tavallinen Niall Horan. Sen jälkeen minulla ei ole rakastavia kavereita eikä poikaystävää. Tuntuu jo nyt vaikealta hengittää. Kuin kaulahuivi olisi kaulassa liian tiukalla valmiina kuristamaan sinut millä hetkellä hyvänsä.

"Niall-", äidin lause jää kesken kun hän näkee minut. Hänen silmistään valuu kyyneleitä ja hän ottaa minut tiukkaan halaukseen. "Sä pärjäät kyllä.", hän sanoo rauhoittavasti. Nyökkään ja irrottaudumme toisistamme.

"Niin, pitäisi alkaa jo lähteä.", äitini sanoo. Nyökkään taas ja lähdemme sitten alakertaan. Menen eteiseen ja vedän kengät jalkoihini. Avaan oven ja astun siitä ulos. Viileä tuuli puhaltaa kasvoilleni mukavasti.

"Valmis?", äiti varmistaa ja saa vastaukseksi pienen nyökkäyksen. Menemme autoon. Joudun takapenkille kiitos isän.

"Jättäkää mut sitten sinne taakse.", ilmoitan ennen kuin käännän katseeni maisemiin jotka vilahtelevat ohi.

Elämäni muuttuu tänään totaallisesti. Koulun kovimmat kiusaavat asiasta koko loppu elämäni. Louis jättää minut. Kaverini myös. Kaikki katsovat minua vinoon ja haukkuvat. Minä tiedän sen.  Mutta kaikkein eniten minua pelottaa Louis. Pelkään, tiedän, että hän jättää minut samalla sekunnilla, kun kerron asian. Jään yksin. Louis varmaan löytää uuden poikaystävän, menee naimisiin ja adoptoi pari lasta.

"Niall, perillä ollaan.", äiti sanoo. Nousen ylös autosta ja samalla he kaartaa parkkipaikalle. Menen takahuoneeseen ja kurkkaan ovesta lavalle. Paikalla on jo paljon ihmisiä. Katsomo on täynnä ja näen Louisin eturivissä. Perkele.

"Oletko valmis? Missä Niall on?", kuuluu sen ihme Maryn huolestunut ääni. Nyökkään pienesti ja leikin etsiväni Niallia. "No mene sinä jo, hän tulee varmaan kohta.", se akka sanoo ja työntää minut lavalle. Heti alkaa kiljunta, mutta se ei ole niin iso kuin keikalla.

Menen istumaan minulle tarkoitettuun penkkiin ja katselen yleisöä. Tuttuja, tuntemattomia, nuoria, vanhoja, lapsia, iloisia, huolestuneita, kaikenlaisia ihmisä! Huomaan myös äidin, isän ja Gregin katsomossa.

**

On kulunut jo puolituntia ja yleisö alkaa käydä kärsimättömäksi. Sydän hakkaa rinnassani ja tunne äänen juuttuvan kurkkuuni. Nappaan mikin telineestä ja avaan suuni: "Saanko huomion?", kysyn ja heti yleisö hiljentyy.

"Mä haluan sanoa tän suoraan...", aloitan. Huomaan sadat kamerat kohdistettuna minuun. Tämä näkyisi telkkarissa! Voi paska!

"Niall ei tule...", aloitan ja saan yleison henkäisemään. Heti alkaa pienimuotoinen supatus. Huomaan Justinin katseen minussa. Hän näyttää oudolta. Nyt kaikki itsevarmuuteni tippui pois.

"Niall ei tuu koska mä oon Niall!", ilmoitan kovaa. Yleisö hiljenee uudestaan. En uskalla katsoa Louisiin tai Justiniin tai muihin kavereihini. Nappaan peruukin, huulikorun ja piilolinssit pois. "Siinä se asia oli.", huokaan hiljaa.

Katson Louisiin. Hän itkee. Poika nousee tuolilta ja juoksee pois. Tunnen piston sydämmessäni. Katson Justiniin. Hän katsoo minua vihaisesti ja pudistaa päätään lähtien pois. Nousen tuolilta ja menen takahuoneen kautta pois. Näen Louisin jonkun puun luona. Hän istuu ja itkee. Menen hänen luokseen.

"Louis-"

"Nyt turpa kii Niall! Häivy mun elämästä!

"Kuule, anna mä-"

"EI! HÄIVY!"

"Mä... Mä rakastan sua.", kuiskaan hiljaa ja lähden pois. Näen Justinin hänen autonsa luona. Hän näyttää vihaiselta, todella vihaiselta.

"Justin?", aloitan varovasti. Justin kääntyy katsomaan minua.

"Miten sä kehtaat! Mä luulin että me ollaan parhaitakavereita, mutta olin kai väärässä!", Justin karjahtaa niin, että saa kaksi harakkaa lentämään pois puusta. Kyyneleet virtaavat jo poskillani.

"Mä-"

"Mä en kaipaa sun selityksiäs!", Justin sanoo ja lähtee pois. Siihen sitten jään istumaan. Hautaan kasvot käsiini ja annan itseni itkeä.

"Olen pilannut kaiken."

---- 

No niin no niin!!! TÄTÄKÖ OOTTE ODOTTANU, MIKS MUSTA TUNTUU SILTÄ??!!!!!!!!! Juu hehe, toivottavasti oli hyvä (: