Rock Me In Another World (Nouis) Finnish

3. Meille vai teille?

Herään, kun huoneeni ovi paiskataan auki. Avaan silmäni ja näen vihaisen isäni oven suulla. Äiti seisoo hänen takanaan surullinen ilme kasvoillaan.

"Mitä vittua Niall??!! Vai pitäisikö sanoa Niclas?", isä karjahtaa pettyneen näköisenä. Ei ole mikään ihme. Olen valehdellut heille jo vuoden. Olen sanonut meneväni kavereille yöksi, vaikka oikeasti olen ollut keikoilla ja äänittämässä lauluja.

"Mä...", olen aloittamassa, kunnes tajuan, että selitykset eivät nyt auttaisi.

"Niall, me keskustellaan tästä yhdessä isäsi kanssa. Mene sinä siksi aikaa johonkin.", äiti kehottaa ja nyökkään. Pian he poistuvat.

Nousen sängystä ja menen vaatekaapille. Otan mustat polvista revityt farkut ja mustan t-paidan. Laitan hiukset hiuslakalla oikeaan mutoon ja nappaan puhelimen pöydältä. Ei viestejä, ei puheluita. Huokaan ja valitsen Louisin numeron. Ei vastausta.

Menen alakertaan ja laitan mustat maiharit jalkaan. Lähden ulos ja otan suunnakseni Louisin kodin. Toivottavasti Louis on kotonaan, kunnossa.

**

"Hei Niall!", Louisin äiti sanoo, kun pääsen heille.

"Moi. Tuota... Onko Louis täällä?", kysyn näpräten paitani helmaa. Käännän kuitenkin katseeni tuohon tumma hiuksiseen naiseen.

"Ei valitettavasti. Hän sanoi lähtevänsä kaupungille.", hän kertoo. Nyökkään ja menen ovelle pettyneenä. Tunne pian käden olkapäälläni. Käännyn ja jään kuuntelemaan mitä Louisin äidillä on sanottavana.

"Mä tiedän ettei teillä oo menny kovin hyvin ja Louis on ihan surkeana. Koittakaa sopia asianne, en halua nähdä Louisia surullisena enkä sen kummemmin sinuakaan.", hän sanoo ja päästää olkapäästäni irti.

"Joo. Me yritetään.", sanon ja lähden. Tästä tulisi vaikea etsintäpartio. Lontoosta on vaikeaa löytää yksi tietty ihminen.

**

Olen etsinyt kaikista paikoista, joissa Louis yleensä viettää aikaa. Häntä ei ole näkynyt. Ei vastausta kymmeniin viesteihin tai soittoihin. Istun kahvilassa. Ihan kotoinen paikka. Laten tuoksu ja tuoreen pullan haju tunkeutuvat sieraimiini. Huokaan syvään ja hörppään kahvistani. En tiedä mistä löydän Louisin.

Yhtäkkiä mieleeni juolahtaa paikka. Olemme viettäneet siellä monesti aikaa kaksin. Jutelleet asioista ja siellä saimme jopa ensi suudelmamme. Nousen penkistä ja lähden kahvilasta pitkin ja nopein askelin. Täällä lähellä on pienikokoinen metsä. Siellä hänen on pakko olla.

Vielä pari metriä ja olen perillä. Pääsen kalliolle ja annan katseeni kierrellä ympäriinsä. Silmiini pistää ruskeahiuksinen poika kallion reunalla. Kävelen hänen luokseen ja istun hänen viereensä.

"Louis.", sanon hiljaa ja poika kääntää surullisen katseensa minuun. Huomaan tuon poskella olevan kyyneleitä ja hänen silmänalusensa ovat melkein mustat.

"Voi Louis!", sanon ja nappaan pojan halaukseeni. Louis itkee rintaani vasten ja puristaa minua hellästi.

Parin minuutin päästä irroittaudumme.

"Sä et saa koskaan kadota enää noin. Ymmärrätkö?", kysyn pojalta joka katsoo käsiään.

"Mutta sähän oot aina poissa niin tuskin sua kiinnostaa.", Louis sopertaa hiljaa. Tunnen poskilleni valuvan kyyneleitä.

"Louis sä oot mun maailman tärkein ihminen. Totta kai mulla kiinnostaa!", sanon ja lasken käteni tuon olkapäälle. Louis pudistaa päätään ja laskee käteni pois.

"Me ei tavata enään ku vaan koulussa. Musta tuntuu, et sä et panosta meiän suhteeseen yhtään.", Louis kertoo ja uudet kyyneleet tippuu hänen silmistään.

Tunnen omantunnon tuskia. Jos minulla ei olisi kaksoiselämää kaikki olisi paremmin. Mutta en voi vain ilmottaa että "Hei muuten näin btw mä elän kaksoiselämää älä suutu"
Se ei vaan toimi niin. Minun takiani Louis itkee vieressäni ja kaiken lisäksi luulee, että meidän suhteemme ei kiinnosta minua pätkän vertaa.

"Louis, mä... Mä lupaan panostaa enemmän meiän suhteeseen. Mä lupaan.", kerron ja Louis kääntää katseensa taas minuun, mutta nyt hieman hymyillen. Hymyilen takaisin ja nappaan Louisin pään käsieni väliin. Sitten painan huuleni tuon huulille. Liikutan huuliani hänen omiaan vasten ja vähän ajan päästä Louis vastaa pienesti ja arasti.

Parin minuutin päästä irroittaudumme ja kummankin huulilla on suuri virne.
"Meille vai teille?", Louis kysyy.

"Mennään teille.", vastaan, sillä tiedän, mitä kotona on vastassa. Ja sitä en totta tosiaan halua Louisin tietää.

Nousemme ylös ja lähdemme kävelemään Louisin luo käsi kädessä vaihtaen aina välillä pusuja.

**

"Moi äiti!", Louis huutaa iloisesti, kun pääsemme heille. Louisin äiti ilmaantuu paikalle ja hymyilee.

"Terve nuoripari! Minun pitää mennä yöksi töihin ja Lottie on kaverilleen yötä niin voitte olla kahdestaan.", hän sanoo ja pussaa meitä kumpaakin otsalle ennen kuin lähtee. Naurahdamme ja menemme Louisin huoneeseen.

"Voitko jäädä yöksi?", Louis kysyy ja silittää rintaani. Makoilemme sängyllä Louis kainalossani.

"Joo. Voidaan hakee aamulla mun koulureppu kotoa.", sanon hymyillen. Louiskin hymyilee.

"Mä vaihan vaatteet.", Louis sanoo ja nousee ylös. Hän ottaa paidan pois niin, että hänen upeat vatsalihaksensa näkyy. Sitten hän ottaa farkut ja sukat pois.
Louis on juuri ottamassa kollareita kaapista, kun nousen ylös. Menen hänen luokseen ja kiedon käteni takaapäin tuon ympärille. Annan käteni liukua mahan alapuolelle joka saa Louisin hätkähtämään.

"Mitäs jo käytettäis tää aika hyödyks?", sanon vihjaillen. Louis naurahtaa ja pyörähtää ympäri. Hän kaataa minut selälleni sängylle ja tulee päälleni.

"Käy hyvin.", hän sanoo ja antaa intohimoisen suudelman huulilleni.

"Mutta mä muistan, kuin saatanan kipee mun perse oli viime kerran jälkeen. Joten nyt mä oon päällä.", Louis kertoo päättäväisesti. Naurahdan ja nyökkään. Pian Louis painaa huulensa huulilleni ja kaikki tietää varmasti mitä kävi.

------

Moiii c: Tässä tämmönen luku :) Toivottavasti kelpaa :)