Vankina

Rakkaudentunnustus

Putosimme koko ajan alaspäin, kohti merta. Yritin pitää meidät pystyssä, mutta kiepuimme hurjasti. "Jasmiini!" huusin korvissa suhisevan tuulen läpi. "Koita olla kieppumatta! Levitä kätesi!" ohjeistin. "En voi!" hän huusi takaisin. "Rakastan sinua!" huusin vielä ja vedin keuhkot täyteen ilmaa. Sitten paiskauduimme jäisen meren syleilyyn. 

Veden pinta otti lujaa vastaan, mutta se ei ollut mitään verrattuna kylmyyteen. Upposimme syvälle ja otin Jasmiinista kiinni. Pyristelimme pintaan, mutta kylmyys oli lamauttavaa. Se tunkeutui luihin ja ytimiin eikä läpimäristä vaatteista ollut mitään iloa. "Marc!" Jasmiini sanoi vapisevalla äänellä. "Älä huoli, me selviämme kyllä!" vakuutin sekä Jasmiinille että itselleni. Uin kohti saarta, vetäen Jasmiinia perässäni. Vaikka olin nyt ihminen, ei lohikäärme ollut vielä kokonaan kaikonnut sisältäni. Tunsin yhä tulisen lämmön ja voiman sisälläni. Ponnistelimme aallokossa eteenpäin, vaikka välillä uhkasimme painua pinnan alle. Matkaa oli vielä viitisen metriä...

Lopulta pääsimme saarelle. Ranta oli toisella puolen saarta, tällä puolella oli vain merestä kohoava kallioseinä. Istuimme pienellä aaltojen huuhtomalla kivellä tiiviisti vierekkäin, kylmästä hytisten. "Meidän täytyy joko kiivetä tuo seinämä ylös tai sitten uida rannalle", totesin. "En kyllä lähde enää uimaan", Jasmiini sanoi. "Sitten me kiipeämme", vastasin, "oletko valmis jatkamaan?" "Haluaisin vain liekkien loimuun, jonnekin lämpimään..." "Sitten on parempi lähteä kiipeämään."

Kallioseinämä oli meren muotoilema. Osittain se oli hioutunut lähes sileäksi, toisinaan siitä oli lohkeillut paloja ja siinä oli teräviä reunoja. Kiipeäminen onnistui kuitenkin oletettua paremmin, vaikka koko ajan ajatus putoamisesta pelotteli. Alla oli vain matalaa kivikkoa ja kylmää merta, joten ajatus ei ollut houkutteleva. Jasmiini kiipesi ensin, sitten tulin perässä. Lopulta olimme molemmat taas tukevasti saarella. "Johan oli rakkaudentunnustus", totean ja Jasmiini naurahtaa. "Hengissä selvittiin", hän jatkaa. Hymyillen, mutta kylmästä täristen kävelemme majaan kuivattelemaan.