Karu totuus

157 18 6
                                    

Aamulla, kun istun katselemassa merta, kuulen kuinka Cashewn läpsytys ja toiset askeleet lähestyvät. Cashew tulee edeltä ja istuu viereeni. Tyttö henkäisee minut nähdessään. Hän on jo hiipimässä pois, mutta Cashew ottaa tämän mekonhelmasta kiinni ja katsoo häntä anoen. Neito nostaa Cashewn syliinsä ja astelee varovasti luokseni. Murahdan tervehdyksen. "Hei vaan", neito sanoo ujosti. Katson tätä lohikäärmeen silmilläni ja muistelen kaukaisia aikoja, kun olin vielä ihminen. Vinkkaan tytölle kavuta selkääni ja epäröiden hän tulee. Myös Cashew haluaa kyytiin ja hän hyppää neidon syliin.

   Ponkaisen korkealle ilmaan ja liitelen rauhallisesti saaren yllä. Neito painautuu lämmintä selkääni vasten ja lennän tasaisesti saaren ympäri. Sitten lennän meren ylle ja tähystän kalaparven. Syöksyn alas ja nappaan saaliin. Neito kiljuu ja nauraa, sitten lennämme rannalle. Heitän kalan ilmaan ja syöksen tulta sitä päin. Kypsä kala lätkähtäää kalliolle ja neito taputtaa. Jätän heidät siihen ja lennän merelle hakemaan lisää kalaa.

Illalla, kun istun yksin katsomassa auringonlaskua, kävelee neito viereeni. Katson häntä kysyvästi, ikään kuin sanoen: "Kerro tarinasi, minä kuuntelen." Niin hän kertoo:
"Nimeni on Jasmiini. Perheeni oli varakas ja isäni oli kartanonherra. Kun täytin 17, vanhempani sopivat minulle pakkoavioliiton kuninkaan pojan kanssa. Prinssi oli kuitenin laiska ja itsekäs, enkä halunnut naimisiin hänen kanssaan. Häitä edeltävänä yönä pakenin. Otin laivan ja lähdin. Nousi kuitenkin raju myrsky... mutta parempi näin, usko pois. Prinssi oli aivan kamala."

Hetken hiljaisuuden jälkeen hän kysyy: "Mikä on sinun tarinasi? En ole koskaan jutellut lohikäärmeen kanssa." Naurahdan ja ulvaisen sen merkiksi, etten pysty kertomaan.

Aurinko painuu horisontin taakse ja tähdet syttyvät taivaalle. Käyn makuulle ja Jasmiini painaa pääsä minua vasten. Kohta me molemmat olemme jo unten mailla.

   Yöllä näin unta, että olin taas ihminen. Olimme edelleen tällä saarella jumissa, sillä velhon loitsu piti vielä. Jos Jasmiini arvaisi nimeni, muuttuisin ihmiseksi. En voisi enää lentää ja kalastaminen kävisi hankalaksi. En voisi syöstä tulta. Saari oli kylmä ja jäinen. Me kuolisimme.

VankinaHikayelerin yaşadığı yer. Şimdi keşfedin