Painless // l.s (in Finnish)

kaksi

"Eikö tämä olekin vitun mainiota?" Louis huutaa ei kenellekkään periaatteessa katsoessaan kynttään minkä hän juuri alitajutessaan puri puhtaasti irti. Tai no, ei ihan puhtaasti. se on aika verinen.

"Mikä hätänä-oi." Jay sanoo kun hän ryntää Louisin huoneeseen, vain pyyhkeen kanssa.

"Olen okei, äiti. Mene takaisin suihkuun. Minä hoidan sen." Louis vakuuttaa kun hän nousee ylös sängyltään ja suuntaa kohti keittiötä. Jos hänen äitinsä on kylpyhuoneessa, hän ei voi käyttää lavuaaria siellä pestääkseen veren pois.

Ennen kuin Louis työntää sormensa valuvan veden alle, hän katsoo veren virtaavan haavastaan uteliaasti. Hän hetken miettii, miltä kipu tuntuu. Sitten, hän miettii miksei hän tunne sitä-hän muistaa välittömästi: hänen aivonsa tuottavat yliannostuksen endorfiinejä.

Hän katsoo veden värjäytyvän punaiseksi kun se valuu pitkin hänen nyt puhtaasta sormestaan. Hän ulottaa lavuaarin yllä olevaan kaappiin - hän hädin tuskin yltää siihen, mutta kun hän seisoo varpasillaan hän yltää - ottamaan laastarit.

Hän varovaisesti kietoo tavallisen laastarin sormensa ympärille, säpsähtäen miltä se näyttää ilman kynttä: rumalta ja paljaalta.

Unohtaen sen, hän kävelee sohvan luokse ja laittaa television päälle. Tietenkään, mitään hyvää ei tule, joten hän tyytyy uutisiin. Kun hän on kuullut monia juttuja, jotka eivät koske häntä, hänen äitinsä kävelee ulos kylpyhuoneesta. Hänellä on meikkiä ja hänen hiuksensa ovat kuivatut, joten Louis muistaa mistä he keskustelivat aiemmin illalla. Hän ei ikinä tee sillein jos hän vain aikoo olla talossa.

"Noniin, mennäänpä tapaamaan uutta lääkäriäsi." Jay sanoo, nyökäten päätään oven suuntaan.

Louis katsoo alas pyjamaansa ja nostaa kulmakarvaansa äitilleen. "Mene vaihtamaan vaatteet.2 Hän käskee.

"Okei." Louis vastaa, kävellen huoneeseensa, eikä tunne sitä kun hänen lantionsa osuu ovenkarmeen.

Hän ei vaivaudu vaihtamaan paitaansa, joten hän vain laittaa jotkin farkut päälle ja käärii lahkeet ylös. Se ei ole välttämättä muotia, se on vain suurimmaksi osaksi koska Louis on aika lyhyt ja suurimmasta osasta ajasta hän ei löydä housuja jotka sopisivat hänen vyötärölleen ja lyhyille jaloilleen.

Sitten, hän ja hänen äitinsä kävelevät autolle ja ajavat kilsan pituisen matkan tohtori Coxin talolle. Jay suojelevaisesti tarkkailee Louisin jokaista liikettä. Kyllä, Louis on iloinen että hänen äitinsä on suojelevainen, mutta välillä se on vain liikaa. Mitäköhän lääkäri miettii kun Jay ei voi muutakaan kuin olla huolissaan pojastaan?

Pian, Jay koputtaa oveen ja Louis katsoo alas ja näprää t-paidansa helmaa, toivoen ettei hän olisi suostunut tulemaan mukaan. No, hänellä ei oikeastaan ollut vaihtoehtoa, mutta hän silti toivoo ettei olisi täällä, lääkärin edessä jonka kanssa hän joutuu viettämään paljon aikaa, tykkäsi hän siitä tai ei.

"Hei!" Tohtori Cox - kukaan ei ole vaivautunut kertomaan Louisille hänen etunimeään - tervehtii.

"Hei! Olen Johannah Tomlinson, työskentelen pankissa, ja tässä on poikani Louis. Hänestä tulee potilaasi, joten ajattelimme käväistä." Jay sanoo feikillä, mukavalla äänellä. Hän yrittää liikaa olla kiva.

"Oi, muistan sinut eiliseltä! En tiennyt että sinulla on poika..," hän pysähtyy ja katsoo Louisia hetken. "joka näyttää olevan samaa ikäluokkaa kuin minun poikani!"

Ikään kuin vihjeestä, pitkä, hoikka poika kävelee olohuoneeseen ja ilmestyy äitinsä taakse. "Keitä he ovat?" hän tiedustelee, yrittäen huomaamattomasti katsella Louisia. Louis ei näytä huomaavan.

"Minä olen Jay, tässä on."

"Osaan esitellä itseni, äiti." Louis mulkoilee, ei halua näyttävän riippuvaiselta äitiinsä tämän uuden - ja viehättävän - näköisen pojan edessä. "Olen Louis."

"Minä olen Harry." Harry ojentaa kätensä kätelläkseen Louisia ja Louis ottaa sen. Harry rutistaa hieman kovaa, kiusoitellakseen Louisia, mutta Louis ei reagoi ollenkaan. Harry liikuttaa kulmakarvansa yhteen hämmentyessään.

"Jospa tulisitte sisään, sitten?" Tohtori Cox sanoo. Louisin täytyy myöhemmin kysyä äidiltään hänen nimeä.

He seuraavat häntä sisään, ja - yllätykseksi - siellä on laatikoita kaikkialla. Tohtori Cox on juuri avaamassa suutaan pahoitellakseen, mutta Jay hyssyttää hänet ennenkuin hän edes kerkeää.

"Se on okei, oikeasti. Minä ymmärrän." Jay hymyilee.

"Mitä jos näytät taloa Louisille Harry?" Tohtori Cox kysyy ja Harry sädehtii.

"Oikein mielelläni. Tule Lou."

"Lou?"

"Se on söpö." Harry vastaa, tarttuen Louisin ranteesta ja vetää hänet yläkertaan.

Kun he saapuvat huoneeseen käytävän päässä, Harry päästää Louisin ranteesta irti ja he kävelevät sisälle. Huoneessa ei ole kirjaimellisesti mitään, ja kaikki seinät ovat valkoisia.

"Mietin vieläkin, että millä värillä haluan maalata ne." Harry selittää. "Mutta kuulin että olet yksi äitini potikaista? Minkä takia?"

Hän on yhtäkkiä utelias.

"En aijo kertoa sinulle." Louis vastaa äkillisesti.

"Oi, c'moon! Mikset?"

"En halua."

"Ei se voi olla niin paha. Onko sun kalussa jotain vikaa? Onko sulla ihottumaa perseessäs?" Harry tyrkyttää.

"Ei! En vain halua kertoa sinulle." Louis ilveilee.

"Riittävän reilua." Harry huokaisee. Se ei tarkoita etteikö hän aijo kysyä uudestaan, myöhemmin, kuitenkin. "Joka tapauksessa, minkä väriseksi minun kannattaisi maalata seinät tässä huoneessa?"

"Hmm, miten olisi vaaleanvihreä?"

"Miksi?"

"Sopii silmiisi." Louis vastaa, sitten katsoo poispäin, arasti. Hänen ei ollut tarkoitus näyttää Harrylle että hän on katsonut - tuijottanut - hänen silmiään.

"Joten minkä sävyistä se olisi Lou? Metsä, ruoho, sinivihreä?"

"Silmäsi eivät ole sinivihreät." Louis ilmaisee, nopeasti. "Ajattelisin niityn vihreää."

"Okei. Niityn vihreä se on." Harry hymyilee.

"Mitä? Aijoit tosissasi ottaa minun mielipiteen?" Louis kysyy, huomattavasti shokissa.

"Joo, miksi ei?" Harry kohauttaa olkiaan.

"En tiedä. Vastahan tapasit minut."

Harry vain hymyilee jaloilleen, mutta pian nostaa kasvonsa hymyillen Louisille. Louis vain nostaa kulmakarvojaan, miksi Harry hymyilee?

"Tiedätkö, olet ensimmäinen uusi ystäväni." Harry sanoo minuutin hiljaisuuden jälkeen.

"Olen sinun ystäväsi?"

"Jep, sinulla ei ole vaihtoehtoja."

***

Lallallaa, terve taas!

Näitä on hieman vaikea suomentaa näitä joitain lauseita, mutta yritän vähän muokata niitä et ne kuulostais ees jotenkin järkevoltä.

Muistutan vielä, ettei tää oo mun oma tarina vaan suomennan tätä. Pahoittelut mahdollisita kirjoitusvirheistä.

- em