Painless // l.s (in Finnish)

kahdeksan

"Päätöksiä, päätöksiä." Louis naurahtaa puhelimeen, sen jälkeen kun Harry oli puhunut mihin yliopistoon hän haluaisi mennä. "Miksei sinulla ole sinun äitisi sukunimeä?" Louis kysyy Harryltä hajamielisesti, vaihtaen aihetta. Kaikki aika minkä he olisivat voineet viettää yhdessä tällä viikolla on siirretty puhelimessa puhumiseen.

"Harry Cox? Lou, sinä sairas kusipää." Harry naurahtaa, ja se kuulostaa vielä enemmän käheältä miltä se oikeasti kuulostaisi, sillä reseptio Louisi huoneessa ei ole paras.

"Siinä olet oikeassa." Louis nauraa, katsoen kelloa. 2:13 AM. Hupsis.

Mutta, Louisia ei haittaa se että hän valvoo näin myöhään, jos se tarkoittaa että hän voi puhua Harryn kanssa. Ehkä hän on hieman yli-kiintynyt, mutta kuinka hän ei voisi? Louisilla ei ole paljon muita kavereita, yleensä he pakenevat pois kun kuulevat sanan sairaus. Hän voisi listata kaikki ihmiset, jotka ovat sulkeneet hänet pois heti sen jälken kun tiesivät asiasta. Oikeasti, Liam oli ainoa joka jäi, ja he eivät ole puhuneet sen jälkeen kun Louis tapasi Harryn. Louis muistuttaa itseään että hän tekstaa huomenna Liamille--öm, tänään, koska kello on kaksi aamuyöllä.

"Ajatteletko koskaan, niinkuin, kuinka siistiä olisi jos sielunkumppaneilla olisi yhteensopivat riipukset? Kenenkään sydän ei särkyisi, se olisi täydellistä." Harry sanoo, kenties miettien että Louisilla saattaa olla hänen yhteensopiva riipus.

"Lyösit tuon Tumblrista, eikö niin?" Louis hymyilee, vaikka Harry ei näekkään sitä.

"Ehkä. Se olisi silti siistiä."

"Jep, mutta entä jos sielunkumppanisi olisi jonkinlainen psykopaattinen kannibaali?"

"Ei se niin toimi Lou. Sinun sielunkumppanisi täytyy olla joku josta pidät."

"Ei välttämättä." Louis väittää. "Ja, mitä jos kyllästyt häneen? Ei olisi ketään muuta parempaa maailmassa sinulle, joten olisit kirottu olemaan yksinäinen kissaihminen."

"Et sinä niin vain kyllästy sielunkumppaniisi, Lou." Harry vastaa.

"Ihansama. En tiedä uskonko edes sielunkumppaneihin." Louis haukottelee, laittaen päänsä tyynylleen.

"Miksi et?"

"Se on liian hyvää ollakseen totta, tiedäthän? Niinkuin, tuolla jossain on joku joka on täydellinen sinulle. He tasapainoittavat sinua, tuovat esiin parhaat puolesi sinusta, sillävälin kun sinä tuot parhaat puolet heistä esiin."

"En ole tarpeeksi hyvä tekemään niin jollekkim, en ainakaan usko. Se kuulostaa hullulta idealta, kuitenkin. En ole varma uskonko että tuolla on joku joka rakastaisi minua ja vihaisi minua, mutta ei lähtisi pois, koska, jokainen lähtee, jossain vaiheessa." Louisin ääni pehmenee ja pehmenee kun hän puhuu.

"Minä en jätä sinua." Harry sanoo, hiljaa.

"Kyllä jätät." Louis vastaa, sulkien silmänsä.

"Mistä tiedät että jätän sinut?"

"Mistä tiedät ettet aijo jättää?"

Harry on juuri vastaamassa kun linja menee poikki, koska Louis nukahti ja painoi linjan pois peukalollaan.

*

"Milloin nämä menevät pois?" Louis kitisee tohtori Coxille kun hän tutkii pieniä keltaisia mustelmiaan jotka hän sai Harryltä viikko sitten. Harry yritti vain tehdä muutaman sikun, ei muuta. No, todella tyhmällä tavalla, mutta se on Harryn tapa, Louis olettaa.

"Niiden pitäisi häipyä kahdessa päivässä," tohtori Cox sanoo. "mutta, ne saattavat häipyä huomenna."

"Tiedäthän ettei poikasi ole sadisti, eikö niin?" Louis möläyttää, ennenkuin peittää suunsa käsillään.

"Kyllä, minä tiedän sen," Hän vastaa. "mutta hän ei voi vain satuttaa sinua sen takia koska et tunne sitä. En tiedä miten hän sai edes ajatuksen että se olisi oikein satuttaa sinua ylipäätänsä. Hän ei sellainen joka satuttaa asioita."

Louis miettii, kerronko hänelle vedosta, vai en? Ei, hän päättää. Se tekisi asiat vielä pahemmiksi.On vain parempi antaa hänen miettiä.

"Olet vapaa lähtemään, nyt. Minun täytyy puhua äitisi kanssa, kuitenkin."

"Hän ei ole täällä nyt; tulin yksin." Louis sanoo. "Hän on varmaan töissä."

"Ai, voitko pyytää häntä pysähtymään täällä sen jälkeen? Se on tärkeää: asia josta minun täytyy puhua hänelle."

Louis ei kysy mikä se 'asia' on, hän on ennenkin tehnyt niin eikä ole saanut vastausta. Hän yksinkertaisesti vain sanoo okei ja siinä se. Kun hän poistuu huoneesa, hän ei oleta että hänet raahataan vessaan. Hän lyö kyynärpäänsä hyökkääjän nenään, ja kun hän kuulee korkea äänisen kiljun ja matalan voihkaisun hän tietää täsmälleen ketä hän löi.

"Halusin vain sanoa hei, ja nyt saan verisen nenän?" Harry valittaa.

"No, olisit vain voinut sanoa hei, et käydä super raiskaaja-kidnappaajaksi minuun." Louis sanoo ja ristii kädet rintakehälleen.

"Halusin yllättää sinut." Harry mutristaa huuliaan, pidellen paperipyyhettä jonka hän juuri otti nenälleen. Se, tosiaan, vuotaa verta: ja, ehkä Louis on hieman ylpeä.

"Tuossa on--" Louis ei saa sanotuksi loppuun kun hänet on raahattu vessakoppiin Harryn kanssa. "Jeesus, Harry, mikä sinun ongelma on?"

"Shhh." Harry käskee kun vessan ovi aukeaa. Louis pyöräyttää siliänsä.

"Ihan niinkuin äitisi tulisi miesten vessaan etsimään meitä." Louis kuiskaa, sanoen sen ihan kuin Harry olisi tyhmä.

"Olisit yllättynyt. Nyt, shh." Harry vastaa, ja Louis kuulee korkokenkien kopinan lattialla. Hänen kulmansa nousevat ja hän katsoo Harryä--joka on nyt seisoo pöntön päällä joten jos hänen äitinsä katsoo koppien alle se ei näyttäisi epäilyttävältä.

"Louis?" tohtori Coxin ääni kaikuu vessassa.

Louis selventää kurkkunsa. "Hmm, niin?"

"Unohdin katsoa verenpaineesi. Joten, kun olet valmis, tule takaisin, okei?"

"Okei." Louis vastaa, katsoen Harryä jolla on helpottunut ilme kasvoillaan. He kuulevat oven sulkeutuvan ja Harry astuu pois pöntön päältä.

"Mitä minä ihmettelen on se että miten hän tiesi katsoa täältä." Harry sanoo, raaputtaen niskaansa.

"Ehkä hän näki sinun raahavan minut tänne." Louis ehdottaa. "Ehkä hän kuuli sinun kiljuvan kuin porsas kun löin sinua nenään ja hän tiesi että se olin minä saavan kostoni." Hän nauraa.

"Porsas?"

"Mhmm." Louis hymyilee, tökkäisten Harryn nenää. "Minun olisi parasta mennä takaisin."

"Soita minulle illalla?"

"Toki, Harry."

*****
Moikka !

Kuten huomaatte oon saanu julkastuu näit lukui aina joka päivä ja yritän pitää sen tällein myös :)

- All the love, E xx