Painless // l.s (in Finnish)

viisi

"Tänään klinikalla--Oi voi.. Mitä täällä tapahtui?" Anne lopettaa lauseensa kesken kun hän kävelee Harryn huoneeseen. Vihreää maalia oli roiskeina seinillä, lattialla, ikkunoissa ja katossa. Harry istuu säkkituolissaan jonka hän raahasi huoneeseensa kun hän ja Louis olivat valmiita.

"Lou ja minä maalasimme." Harry hymyilee, tarkkailen huonettaan. "Pidän siitä tällä tavoin."

"Oletko varma? Putsaa sentään maali lattialta ja ikkunoista." Anne ehdottaa.

"Pidän lattiasta." Harry katsoo jalanjälkiä lattiassa, jotka tulivat kun hän ja Louis astuivat märkään maaliin. "mutta, putsaan ikkunat."

Harry menee alakertaan hakemaan puhdistusvälineitä, ja hän pesee maalin pois ikkunoista. Sitten, hän ja hänen äitinsä raahaavat patjan ja pöydän Harryn huoneeseen.

"Olet aika kiintynyt häneen, eikö niin?" Anne kysyy Harryltä kun he menevät takaisin alakertaan hakemaan Harryn vaatekaappia. Annen ei edes  tarvitse sanoa Louisin nimeä Harrylle tietääkseen kenestä hän puhuu.

"Äiti.." Harry vikisee. Anne ei sano mitään muuta vaan hymyilee itsekseen.

Sillävälin, Louisin äiti taas moittii Louisia.

"Louis, miksi kätesi ovat niin punaiset?" Jay kysyy kun hän ottaa Louisin käden omaansa.

"Minun piti saada maali pois käsistäni, äiti."

"Et sinä voi pestä ihoasi pois, Louis!"

"Anteeksi, en tiennyt että tein niin." Louis sanoo hiljaa ja katsoo alas syliinsä.

"En ole vihainen, muista vain olla varovaisempi, okei?"

"Okei." Louis tuntee itsensä koiranpennuksi joka on juuri pissanut matolle, tai jotain, ja hän ei pidä siitä. Joten hän menee takaisin huoneeseensa. Sen hän siitä saa, hän olettaa, juttelemalla äitinsä kanssa. Sen takia hän pitää internetistä enemmän. He eivät voi moittia häntä olematta varovaisempi. (Okei, ehkä he voivat, mutta se olisi todella tylsää.)

Tunnin kuluttua järjetöntä Twitterin ja Tumblrin selaamista, Louisin puhelin soi. Hän ottaa sen ja soittajan nimessä lukee Harry. Näettekö, tätä hän tarkoitti kun hän sanoi ettei Harry tiedä miten jättää hänet rauhaan.

"Hei?"

"Hei, Lou! Halusin vain puhua."

"Harry, aikaa on mennyt vain jokunen kaksi tuntia. Mitä puhuttavaa meillä on?" Louis vastaa ja ottaa paperia ja kynän ja piirtelee sillä aikaa kun puhuu.

"Hmm. No, minä pidän huoneeni sellaisena kun sen jätimme, maalitahroja kaikkialla. Äitini pakotti minua siivoomaan maalin ikkunoista, mutta ei sen enempää."

"Voisimme tehdä minun huoneeni joskus?" Louis sanoo kun hän katsoo vaaleansinisiä seiniään. Hän ei oikeastaan pidä vaaleansinisestä, ja se on aina häirinnyt häntä hieman.

"Joo, se olisi hauskaa." Harry sanoo. Louis on juuri vastaamassa kun Harry puhuu uudestaan. "Minun pitää kysyä sinulta jotain."

"Jos se on taas sairaudestani--"

"Ei, ei se ole. Anteeksi jos tämä on todella tylsä. Minun täytyy vain tietää." Harry keskeyttää. "Oletko homo?" Harry sanoo, arvaamattomasti, hämmentäen Louisin.

"Öm, joo. Miksi?" Louis sanoo hitaasti.

"Halusin tietää, tiedäthän, myöhempää käyttöä varten. No, moikka Lou!" Harry sanoo kaiken liian nopeasti eikä jätä Louisille aikaa vastata. Sitten, Harry lopettaa puhelun, ennenkuin Louis kerkee edes hyvästellä. Louis istuu huoneessaan, kulmat kurtussa, miettien: mitä vittua juuri tapahtui?

*

Seuraavana aamuna Louis heräsi äitinsä takia.

"Harry on täällä." Hän sanoo.

"Öm, sano hänelle että vaihdan vaatteeni ja olen valmis, kai." Louis vastaa sekavasti, hitaasti nousten ylös ja nousee seisomaan. Hän kävelee vaatekaapilleen ja ottaa sieltä satunnaisesti hihattoman t-paidan, vetäen sen päälleen ja sitten ottaa mustat pillifarkut. Hän vetää kätensä hiustensa läpi hyvään mittaan ennenkuin menee Harryn luokse.

"Mitä helvettiä sinä pidät hiuksissasi?" Louis sanoo kun näkee Harryn olohuoneessaan.

"Se on--no, niinkuin huivimainen hiuspanta juttu." Harry sanoo. "Hiukseni menevät silmilleni."

"Olet dorka." Louis kiusoittelee, hymyillen, ennenkuin seuraa Harrya. "Minne me menemme?"

"Mietin että jos menisimme kävelylle."

"Emmekö me jokapäivä?"

"No, joo. Joten, miksi miksi tänään pitäisi olla erilainen?" Harry kohauttaa olkiaan, kävellen tiellä. Louis kävelee hänen vierelleen, heidän somensa hipaisevat hetkellisesti ennenkuin Louis vetää kätensä äkkiä pois. (Ei niin hienovaraisesti kuin haluaa.)

"Joten, mitä se eilinen oikein oli puhelimessa?" Louis kysyy.

"No, ajattelin--tuota, nyt minä tiedän että sinullaon poikaystävä ja minä vain--halusin tietää." Harry sanoo, hieman hermostuneena.

"Hetkinen, mitä? Ei minulla ole poikaystävää." Louis nostaa kulmaansa.

"Minä vain ajattelin--koska olet niin söpö--öm, tarkoitan koska olet asunut täällä jo tovin joten luulin että sinulla olisi poikaystävä.." Harry änkyttää, katsoen poispäin koska hän on punastunut. Hänen ei ollut tarkoitus sanoa Louisia söpöksi ääneen, sen oli tarkoitus pysyä hänen ajatuksissaan.

"Ei, minulla ei ole poikaystävää Harry." Louis sanoo, hymyilleen itselleen. Harry on suloinenkun hän on kiusaantunut. "Oletan että pidät pojista myös, sitten?" Louis kysyy, mutta on liian keskittynyt Harryn kasvoihin nähdäkseen että toinen hänen kengännauhoistaan on auki, ja niin hän kompastuu omiin jalkoihinsa.

"Joo--Lou!" Harry kiitää Louisin viereen, nostaen hänet ylös maasta. "Olet aika kömpelö, eikö niin? Harry kysyy kun hän putsaa likaa Louisin paidasta.

"Joo." Louis sanoo. "Jatketaan vain matkaa."

"Louis en usko että haluat kävellä juuri kun olet ehkä luultavasti nyrjäyttäny nilkkasi, haluatko? Sitäpaitsi löit naamasi." Harry tuo kätensä Louisin poskelle ja hennosti painaa pieniä naarmuja soraiselta jalkakäytävältä. "Sattuuko tuo?" Hän kysyy kun hän painaa hieman kovemmin.

"Harry.." Louis huokaa. "Haluatko tietää mikä minulla on vikana?"

"No, sinä kaaduit juuri, joten tiedän jo." Harry sanoo kuin se olisi itsestäänselvää.

"Ei, vaan, syy miksi joudu menemään lääkärille jokapäivä."

"Ai, öm, toki--joo."

"Okei, oletko koskaan kuullut synnynnäisestä kiputunnottomuudesta?"

*****

Terve terve taas!

Oon todella pahoillani että tässä on kestänyt niin kauan, mutta lukio stressaa niin paljon. Yritän parhaani näiden kanssa mut mulla ei oo kauheesti aikaa.

Ja siis sori jos nää jotkut suomennokset ei tee mitään järkeä, mutta eihän se maailmaa kaada. Sori mahdollisista kirjotusvirheistä.

Seuraavaan lukuun.

- All the love, E xx