Painless // l.s (in Finnish)

kuusi

"Olen hämmentynyt, Louis. Synnynnäinen mikä mitä kipu?" Harry sanoo kulmat ylhäällä.

"Synnynnäinen kiputunnottomuus. Se tarkoittaa etten voi tuntea kipua. En ole koskaan tuntenut kipua." Louis selittää ja Harry hetken miettii.

"Joten, sen takia et reagoinut kun kolautit varpaasi? Ei juma, kaikki on selvää nyt. Miten en tajunnut sitä?" Harry kysyy itseltään, mutta Louis kuuli.

"Ehkä olisit voinutkin, jos olisit edes tiennyt sairaudesta ylipäätänsä." Louis sanoo, kohauttaen olkiaan.

"Mutta, jos et loukkaannu, miksi sinun pitää käydä lääkärillä joka päivä?"

"Kyllä minä loukkaannun, en vain tunne sitä. En minä kuitenkaan mikään näkymätön ole Harry." Louis nauraa, huolimatta siitä kuinka kuinka vakava keskustelu on.

"Ai." Harry sanoo, ennenkuin hän kumartuu Louisin eteen, ennenkuin Louis ehtii edes kysyä mitä helvettiä hän tekee, Harry vastaa. "Reppuselkä ajelu klinikalle."

Louis katsoo Harryä hätääntyen, ajatellen Harryn olevan sekaisin koska haluaa tehdä sen.

"Se on joko näin tai sitten kannan sinut morsiamen tyyliin." Harry hymyilee kun Louis hyppää hänen selkäänsä. Kadut ovat melkein autiot, paitsi yksi mies ajelee nurmikkoa. Sitten, Louis muistaa, on maanantai, ja Harryn pitäisi olla koulussa.

"Miksi et ole koulussa?" Louis kysyy mitä ajattelee.

"Skippasin." Harry vastaa, välinpitämättömästi.

Louis ei halua kuulostaa Harryn äidiltä, joten hän ei sano mitään: hän toivoo että hiljaisuus veisi viestin perille pettymyksestä. Louis on silti iloinen että Harry viettää aikaa hänen kanssaan, mutta hän ei tykkää siitä että Harry skippaa koulun. Se ei ikinä tullut mieleen että Harry olisi lintsaavaa tyyppiä, ja yhtäkkiä Louis tuumailee miten Harryllä menee koulussa. Hän ei kuitenkaan kysy.

Muutaman minuutin päästä, Harry on kantanut Louisin klinikalle. Hän antaa Louisin tulla pois selästään ennenkuin puhuu.

"Minä aijon vain odotella täällä, äitini ei tiedä että lintsasin--en halua hänen tietävän." Harry mumisee loppuosan, käsi raapien niskaansa. Louis vain nyökkää ja astuu sisälle, kävellen tunnottomasti kohti ilmoittautumispisteelle. Kävellen tunnottomasti, se on kaikki mitä hän ikinä tekee, eikö?

"Louis, sinun aikasi on vasta kolmelta! Mitä sinä teet täällä?" Vastaanottovirkailija kautta hoitaja jonka Louis tietää vain nimeltä--Isabella--kysyy.

"Minä kaaduin. Saanko nähdä tohtori Coxin?"

"Hän on jonkun muun kanssa nyt, mutta tulen hakemaan sinut kun hän ei ole enää kiireinen." Isabella sanoo, kävellen pois niin että Louis näkee hänen jakansa. (Jotka ovat puettuina Crocseihin. Crocseihin! Voi hyvänen aika, joku antakaa tälle naiselle muotivinkkejä, pikaisesti!)

Louis päätyy odottamaan puoli tuntia ennenkuin tohtori Cox on valmis. Louis ei voi muuta kuin miettiä että mitä Harry miettii. Harry ei tiedä että Louisin täytyi odottaa niin kauan päästäkseen tarkastettavaksi: hän varmaan miettii että Louis on vakavasti loukkaantunut, koska hän on ollut niin kauan klinikalla.

"Mitä tapahtui?" tohtoi Cox herätti Louisin ajatuksistaan, jotka liittyivät hänen poikaansa. Louis on aika vakuuttunut kuinka silmiinpistävästi Harry muistuttaa hänen äitiään.

"Minä, öh, kaaduin."

"Mitä olit tekemässä ennenkuin kaaduit?"

No, tiedäthän, flirttailemassa poikasi kanssa joka muuten skippaa koulun ja odottaa minua ulkopuolella tällä hetkellä. Louis haluaa sanoa. "Menin vain kävelylle." hän oikeasti sanoo.

"Okei, no, katsotaampas." Hän sanoo ja Louis ottaa kenkänsä pois. Aina kun Louis tekee niin--ottaa kenkänsä pois--hän pelkää että lääkäri pyörtyy kamalasta hajusta, mutta kukaan lääkäri joka hänellä on ollut ei ole koskaan sanonut mitään siitä. Joko he ovat kovia ihmisiä ja kestävät sen, he ovat haisseet paljon pahemmalta eikä se haittaa heitä, tai Louisin jalat eivät oikeasti haise. Louis tykkää ajatella että se olisi jälkimmäinen vaihtoehto, mutta hän on melkein positiivinen että se on ensimmäinen vaihtoehto.

"Näyttää siltä että olet vain nyrjäyttänyt varpaasi." Anne sanoo. "Arkistoistasi päätellen--Minun oli tarpeen lukea ne, älä katso minua niinkuin olisin kyttääjä." Anne nauraa kun hän näkee Louisin epäilevän ilmeen, ennen jatkamista. "Arkistoistasi päätellen voin sanoa että sinulla on ongelma jalka ja nilkka vaurioissa." Hän kävelee huoneen halki ja penkoo lipastoa. "Mikä ei ole epätavallista sinun kohdallasi. Ole hieman varovaisempi kuitenkin. Jalkasi sisältävät tokaksi eniten luita kehostasi--käsiesi jälkeen." Anne tulee takaisin Louisin luokse rasvatuubin kanssa ja ottaa sitä hieman sormelleen ja hieroo sen Louisin poskelle, missä hänellä on naarmuja. Louisin mielestä se on hieman outoa, jos se olisi ollut tohtori Arcambault, hän olisi vain antanut rasvan Louisille itse laitettavaksi.

"Olenko valmis, sitten?"

"Mikä sai sinut niin ahdistuneeksi?" Anne kysyy, mutta ei odota vastausta. "Mutta, kyllä, saat lähteä." Louis sanoo pienen kiitoksen ennenkuin suuntaa klinikan oville. Hän ei aijo valehdella, hän on hieman pettynyt kun Harry ei ole sielä, odottamassa häntä. Mutta, olettiko hän oikeasti tämän pojan, jonka hän on tuntenut vain viikon odottavan häntä ulkona, tekemättä mitään? Se saattaa kuulostaa säälittävältä, mutta, kyllä, hän oletti.

Louis alkoi kävelemään kotiin, mutta minuutin jälkeen, hän kuulee askelia takaa. Hän kääntyy ympäri ja Harry on juoksemassa häntä kohti.

"Juuri sillä hetkellä kun menen vessaan, olet valmis?" Harry pudistaa päätään, hymy kasvoillaan. "Mutta olen miettinyt. Minusta tuntuu--Lyön vetoa että saan sinut tuntemaan kipua."

"Ai, oikeasti?" Haluaisin nähdä sinun yrittävän." Louis tuhahtaa, Haary ei selvästikkään ymmärrä hänen sairauttaan. Louisin aivot eivät havaitse kipua... joten se on mahdotonta. Helppo voitto. "Kuinka paljosta lyömme vetoa?"

"Hmm, kymmenen puntaa? Suihinotto?"

"Ömm, jospa se ensimmäinen?" Louis ehdottaa, tuntien naamansa kuumottavan.

"Okei. Ajattelin enemmän sitä toista, mutta ihansama." Harry keskeyttää, nauraen Louisin punaiselle naamalle. "Joten, meillä on diili. Jos saan sinut tuntemaan kipua, voitan; jos en, sinä voitat."

"Selvä, mutta miksi sinä haluat satuttaa minua?" Louis kysyy.

"Etkö halua tuntea jotain?" Harry vastaa. Hänestä tuntuu kuin hän tekisi Louisille palveluksen. Katsos, siitä asti kun Harry tapasi Louisin, hän tajusi että Louis oli hieman.. syrjäytynyt. Tylsä, ehkä. Hänen täytyy päästä maailmalle ja kokea asioita ilman että hänen äitinsä hengittää hänen niskaansa koko ajan. Harryn mielestä saada Louis tuntemaan jotain voisi olla hyvä aloitus.

"Niin, kai."

"Okei, kättä päälle."

Ja niin, he tekevät.

*****

heissulivei !

oon käännelly tätä nyt vähä tiheempään tahtiin ni voi olla että näitä lukuja alkaa nyt tulla useemmin :)

koeviikkokin loppu, että nyt on ainakin enemmän aikaa taas.

pahoittelut mahdollisista epäselvyyksistä ja kirjoitusvirheistä

- All the love, E xx