Painless // l.s (in Finnish)

seitsemän

"Impulsiivisia päätöksiä on kaikki mitä olen tehnyt lähiaikoina." Harry yrittää pitää keskustelua yllä, ennenkuin sattumanvaraisesti nipistää Louisin kättä. "Sattuuko tämä?"

Harry on kysellyt on kysellyt Louisilta tämän kokonaisen kuluneen viikon ajan. Vastaus oli aina 'ei'. Harry oli nipistänyt, tyrkännyt ja tökkinyt Louisia koko viikon, mutta koskaan ei vanhempi poika sitä tuntenut.

Päivä aikaisemmin tätä päivää, Harry oli potkaissut Louisin jalan takaosaa kun he kävelivät aulaa pitkin Harryn huoneeseen. Valitettavasti, Harryn äiti näki ja veti Harryn puhutteluun.

"Vain sen takia koska hän ei tunne sitä, se ei tarkoita että voit pahoinpidellä häntä!" Hän oli moittinut.

"Minä tiedän, minä vain--"

"Joten, onko tämä miksi löydän aina pieniä mustelmia hänen käsistään ja jaloistaan?"

"Kyllä, mutta, äiti--"

"Olen todella pettynyt sinuun. Sinun pitäisi tietää paremmin!"

"Kyllä, minä tiedän, mutta--"

"Ei muttia, herra! Jos minä minä huomaan tämän uudestaan tai Louis kertoo minulle että olet tehnyt jotain, aijon pitää huolen siitä ettet saa nähdä häntä enää!"

"Se ei--"

"En voi uskoa sinua, Harry! Hän on asiakkaani ja sinä olet pahoinpidellyt häntä koko viikon! Minusta tuntuu että sinun pitää pysyä erossa hänestä kunnes mustelmat parantuvat."

"Ei!" Harry sai sanottua kokonaisen lauseen, jos se luokitellaan yhdeksi. "Jooko, ei. En aijo koskea häneen!" Harry anelee.

"Harry, oletko sadistinen?"

"Oh my god, äiti, en!"

"No, minä laitan Louisin menemään kotiin ja sinä pysyt erossa hänestä kunnes hänen kaikki mustelmat ovat poissa. Onko selvä?"

"Kyllä." Harry nyrpistää kulmiansa. "Saanko edes hyvästellä hänet?"

"Antaa mennä."

Joten Harry meni huoneeseensa, löytäen Louisin istumassa sängyllään leikkimässä klemmarin kanssa jonka hän on varmaan löytänyt Harryn pöydältä. Harry katsoi Louisia hetken, ennenkuin Louis tajusi hänen olevan huoneessa. Louis taittoi klemmarin sydämen muotoiseksi ja laittoi sen takaisin Harryn pöydälle ennenkuin huomasi Harryn seisovan ovensuulla.

"Äitini luulee että olen sadistinen, joten sinun täytyy pysyä erossa minusta." Harry sanoi. "Vaikka en ole sadistinen!"

"Kuinka kauan minun pitää pysyä poissa?" Louisin ääni kuulosti pieneltä, eksyneeltä.

"Kunnes mustelmasi menevät pois. Olen pahoillani, Lou." Harry nyrpisti kulmiansa. "Minä vain ajattelin että voisin, tiedäthän, satuttaa sinua."

"Ilmeisesti et." Louis hymyili hieman. "Missä on minun kymmenen puntaa?"

"Ei niin nopeasti! Lyön vetoa että voin vielä tehdä sen." Harry sanoi.

"Kuinka paljosta lyömme vetoa nyt?" Koska kymmenen puntaa ei riitä."

"Viisikymmentä puntaa?" Harry ehdotti ja Louis otti tarjouksen vastaan koska ei ollut mitään keinoa millä Harry olisi voinut saada Louisin tuntemaan kipua. Se oli fyysisesti mahdotonta.

Sen jälkeen, Louisin piti mennä kotiin. Anne ennakoi että mustelmat olisivat viikon jälkeen poissa, joten heidän ei tarvinnut olla liian kauaa erossa. Viikko kuitenkin oli epätavallisen pitkä aika pojille.

Se oli kaikki eilen. Nyt, tänään, Harryn täytyy miettiä toinen keino saada louis tuntemaan kipua. Ilmiselvästi, nipistelemine ja potkiminen eivät toimineet, ja Harry on iloinen ettei hänen tarvitse yrittää sitä enää. Se tuntui jokseekin väärältä, sattumanvaraisesti yrittää satuttaa poikaa johon Harryllä on varmasti kehittymässä ihastus.

Harry ei saa mietittyä toista tapaa, joten hän päättää soittaa Louisille. (Hänen äitinsä ei koskaan sanonut mitään soittamisesta, kuitenkaan.)

"Hei, Harry." Louis vastaa.

"Heiii, Lou." Harry hymyilee, vaikka Louis ei näekkään häntä.

"Miten menee? Yritätkö miettiä tapoja jolla pahoinpidellä minua, sinä pieni sadisti." Louis kiusoittelee.

"Minä en ole sadisti!" Harry parahtaa leikillään.

"Se voisi selittää paljon jos olisit." Harry voi lähes kuulla Louisin hymyilevän.

"Ihansama." Harry mököttää.

Juuri kun Harry on aloittamassa puhumaan uudestaan, hän kuulee Louisin äidin taustalla, kutsumassa Louisin nimeä.

"Oi, minun täytyy mennä. Tarkastuksen aika. Heippa, Haz."

"Haz?"

"Jep." Louis katkaisee puhelun ja Harry on taas yksin ajatustensa kanssa.

Harry on ollut kotona jo tunnin koulusta päästyään, ja nyt kaikista loogisinta olisi jos hän tekisi läksynsä. Oi, vitun läksyt.

Harry ottaa kynän ja läksynsä ja yhtäkkiä huone täyttyy hiilikuidun äänestä paperilla.

Kun Harry viimein pääsee matikkaan, hän menee ottamaan laskintaan, mutta pysähtyy kun hän näkee mitä Louis oli tehnyt eilen. Harry oli kokonaan unohtanut sydämen muotoisen klemmarin. Hän tuntee hymyn hiipivän kasvoilleen kun hän katsoo sitä, sitten hän nostaa sen sormiensa väliin ja katselee sitä. Sitten, hän laittaa sen taskuunsa ja menee hakemaan laskimensa.

Loppu päivä, kun Harry on valmis läksyjensä kanssa, on todella tylsä. Siitä lähtien kun Harryllä oli Louis, hän ei ole vaivaantunut tekemään uusia ystäviä koulussa. No, siellä on kyllä yksi ihminen, Nick, joka ei jättänyt häntä rauhaan. Mutta, Harry tuumii että Nick tykkää hänestä, ja Harry ei tykkää hänestä, joten. Oi, ja on myös toinen ihminen joka on puhunut Harrylle paljon koulun aikana--hänen nimensä on Ashton--mutta hän on ihmisläheinen tyyppi joten Harry on aika varma että Ashton kaveeraa kaikkien kanssa.

Lopulta, Anne tulee kotiin. Harry vain katsoo telkkaria, koska hänellä ei ole parempaakaan tekemistä.

"Toin McDonald'sista ruokaa." Anne sanoo kun hän kävelee ovesta sisään, ja Harry nousee sohvalta ylös ja kiirehtii hänen luokseen.

"Kiitos!" Hän sanoo, ottaen pussin ja antaa pusun äitinsä poskelle. Hän heittäytyy takaisin sohvalle, nyt juustohampurilaisten ja kananugettien kera. Harry tykkää McDonald'sista, riippumattakaan siitä kuinka epäterveellistä se on... hups.

Kun Harry katsoo ohjelmaa jossa jotkin ihmiset tappelevat toisten ihmisten kanssa. (Niinkuin oikeasti? Sitä kaikki ohjelmat ovat, ainakin jollakin tasolla.) Harry alkaa taas miettiä Louisia.

Jos hän ei voi tuntea fyysistä kipua, voisiko hän tuntea psyykkistä kipua?

*****

Moikkamoi! 

Taas uutta lukua, toivottavasti ootte tyytyväisiä tähän :)

Edelleen mainitsen että tän suomentaminen on vähän hankalla välillä ja jotku asiat ei välttämättä tee mitään järkeä, mutta toivotavasti se ei haittaa paljoa.

Sori mahdollisista kirjotusvirheistä.

- All the love, E xx