Painless // l.s (in Finnish)

kolme

"Joten, miksi muutitte?" Louis tiedustelee, ollen vieläkin tyhjässä huoneessa Harryn kanssa.

"Äitini sai työtarjouksen. En oikeastaan saanut sanaa muutimmeko vai emme, mutta ei minua haittaa oikeastaam." Harry vastaa, nojaten selkänsä seinää vasten. Hän saa seisomisen näyttämään niin rennolta: toinen jalka seinää vasten, hänen selkänsä kaarella hieman ja kädet taskuissa. "Mietin vain, kuinka vanha olet?"

"Yhdeksäntoista. Sinä?"

"Kahdeksantoista." Harry sanoo. Louis on hieman shokissa, Harryn matala ääni ja pitkä - melkein laiha, mutta ei aivan - rakenne sai hänet tolaltaan.

"Oletko vielä koulussa?"

"Joo, mutta tämä on viimeinen vuoteni." Harry pysähtyy. "Oletko suunnitellut meneväsi yliopistoon?"

"Äitini ei päästä minua, vielä." Louis vastaa ujosti. Hetket niinkuin tämä ovat kun Louis toivoo ettei hänen äitinsä olisi niin suojelevainen.

"Mitä? Miksei?" Harry nostaa kulmakarvan.

"No, tuota, koska tilani." Louis vastaa. Hänen mielestään se on puoliksi oikein: toinen puoli on koska Louisin äiti olisi todella yksinäinen ilman poikaansa.

"Ja se on?"

"Sanoin jo, en aijo kertoa sinulle." Louis huokaa. "En halua - unohda."

Harry ei vastaa takaisin, katsoo vain käsiään - jotks hän otti pois taskuistaan. Juuri kun Harry oli aloittamassa keskustelua uudestaan, Jay tulee hänen huoneensa ovelle.

"Louis, meidän on mentävä tapaamiseesi tohtori Archambaultin kanssa." hän sanoo ja Louis katsoo Harryyn mutristuneilla huulilla.

"Tule käymään pian uudestaan?" Harry ehdotta ja Louis nyökkää. Kun Louis kävelee poispäin, hänen jalkansa osuu ovenkarmin alakulmaan ja Harry säpsähtää kovasta äänestä. Louis, kuitenkin, näyttää välittämättömältä. "Louis, oletko kunnossa?"

"Hmm?" Louis kysyy.

"Jalkasi, eikö se sattunut?"

"Oi, um, joo. Olen hyvä piilottamaan sen." Louis valehtelee. "Sattuu helvetisti."

Hän ei oikeastaan tiedä miksi hän valehtelee Harrylle, mutta hän ei halua Harryn katsovan häntä kuin hullu. Varmaan sen takia.

"No, moikka." Harry nostaa kulmakarvansa, hämmentyneenä Louisin oudolle käytökselle.

"Heippa, Harry." Louis sanoo kun hän kävelee portaita alas, seuraten äitiään.

"Hei hei, Anne." Louisin äiti sanoo kun he poistuvat talosta. Louis tajuaa että Anne on hänen etunimensä, ilmeisesti.

Louis ja hänen äitinsä sitten ajavat lääkärille, ja kun he saapuvat tohtori Archambault vetää Louisin huoneeseen ilman hänen äitiään.

"Tapahtuiko tänään mitään?"

"Um, purin kynnen irti.. ja, öm, kolautin varpaani, mielestäni." Louis vastaa.

"Okei, no katsotaampas."

"Okei."

Tohtori Archambault sitten pyytää Louisia ottamaan kengän pois siitä jalasta minkä hän loukkasi. Hän tarkastaa sen, ja mikään ei näytä pahalta - ei turvotusta tai mitään. Sitten, hän antaa Louisille antibakteerista rasvaa hänen sormelleen. Kun Louis laittaa tämän hänen taskuunsa, hänen paitansa nousee ylös hieman, että lääkäri näkee Louisin paljaan lanteen.

"Louis, voisitko nostaa paitaasi? Taisin nähdä jotakin." Tietenkin, Louis tekee niinkuin pyydettyä, ja hänen vaaleassa ihossaan näkyy sini-harmaa mustelma. "Tiedätkö mistä tämä on?" Tohtori Archambault kysyy ja Louis miettii.

"Mielestäni kolautin sen oveen kun kävelin huoneeseeni?" hän ei kuulosta kovin varmalta, mutta se on paras teoria mikä hänellä on.

"Selvä, ole erityisen varovainen äläkä aseta liikaa painoa siihen muutamana päivänä." lääkäri kertoo.

"Selvä. Äitini varmaan haluaisi jutella sinulle.." Louis kertoo ja tohtori Archambault nyökkää.

He nousevat ylös samanaikaisesti ja kävelevät ovesta ulos. Jay on odotushuoneessa, lukemassa lehteä viimeisimmistä skandaaleista joistain julkkiksista joita kukaan ei oikeastaan välitä paskaakaan.

Lääkäri ja Jay kävelevät syvemmälle käytävälle, ja Louis ottaa sen vihjeeksi jättää kuuntelematta heitä.

Hän kävelee odotustilaan ja istuu sohvalle, eikä kiinnitä huomiota ympärilleen. Niin on kunnes pieni poika juoksee hänen jalkojensa ylitse. Hänen äitinsä juoksee hänen perässään, ja kun hän saa hänet kiinni, hän kantaa hänet Louisin luokse.

"Pyydä anteeksi nuorelta mieheltä. Sinä varmaan satutit häntä, Billy!" hän käskee pojalleen. Poika nostaa katseensa Louisiin silmät ammollaan.

"Ei se haittaa rouva. Ei se sattunut. Usko minua." Louis sanoo viimeisen kohdan itselleen.

"Hänen täytyy pahoitella! Hän ei voi vain juosta tuolla tavoin satuttaen muita!"

"Oikeasti, hän ei satuttanut minua. Hän on okei, ja niin olen minäkin."

"Pyydä anteeksi, Billy." nainen käskee ja Louis huokaa.

"Olen pahoillani." Billy sanoo, katsoen jalkoihinsa.

Todennäköisestityytyväisenä, nainen kävelee pois katsomatta Louisin suuntaan enään. Hän ei välittänyt paskaakaan Louisin hyvinvoinnista, vain hänen poikansa käytöksestä. Joka, Louis arvelee, on kuitenkin parempi kuin välittämättä siitäkään. Silti, Louis on iloinen ettei hänen äitinsä ole sellainen.

Hänen äidistään puheen ollen, hän piankin jo kävelee ulos tohtori Archambaultin kanssa.

"Mistä te puhuitte?" Louis kysyy kun he kävelevät ulos rakennuksesta.

"Oh, ei mistään." hän valehtelee

"Äiti."

"Louis."

"Oikeasti." Louis inisee.

"Olen vakavissani. Mennään. Katso askeliasi." Jay komentaa kun hän kävelee portaita pitkin rakennuksen eteen. Hän hieman ojentaa kättään Louisille, jottei hän kaatuisi, mutta saman tien katuu sitä, koska Louis on 19, ja hän ei ottaisi sitä vastaan, kuitenkaan.

"Katso sinä vaan omia askeliasi." Louis tuiskaisi, turhautunut siitä ettei hänen äitinsä kerro mitä he puhuivat lääkärin kanssa.

"Älä ala viisastelemaan kanssani."

"En vain halua että sinulle sattuu jotakin." Louis pilkkaa.

"Ole hiljaa."

"Kiitos, äiti."

Loput kävelymatkasta autolle oli hiljaista, Louis kirjaimellisesti katsoen askeliaan. Ajomatka on hiljainen, myös. Kun he pääsevät kotiin, Louis menee suoraan huoneeseensa, ei tuulella kuunnella äitinsä huonomaineista saarnausta. Louisin mielestä hänellä voisi olla jotain ongelmia hänen pinnansa kanssa; hän menettää sen aika helposti.