The Legend of Lucas & Robin

Johtajan valinta

Lucaksen näkökulma:

Nousin haukotellen pystyyn. Oli varmaan aikaista herätä, sillä kuulin muiden tuhisevan ympärilläni unisina. He olivat sikeässä unessa. Teki mieli herättää Robin, mutta nyt halusin vähän omaa aikaa. Jalkani olivat raskaat väsymyksestä. Mieleeni palasi isäni kuolema. Miksi Tähtiklaani antoi hänen lähteä? Suru puristi rintaani. Haistelin tarkemmin ilmaa ja kuulostelin ympäristöä. Muut eivät tainneet todellakaan olla hereillä. Ehkä kävisin jaloittelemassa. Lähdin kävelemään kohti läheistä metsää. Haistoin sieltä tulevat puiden ja riistan tuoksut selvinä. Olin alkanut jo mielessäni hahmottamaan aluetta. Vaikka vain unissani pystyin näkemään, pystyin ihan hyvin näöttäkin suunnistamaan. Muistelin näkemääni unta. Näin Akiran, isäni kävelemässä jonkun lumivalkoisen naaraan perässä. Hän näytti huomanneen minut. Hän sanoi jotain, mutta en kuullut. Se oli kuin näkymätön muuri välissämme. Olisin halunnut sanoa hänelle jotain, mutta en vain saanut sanoja suustani. Olin vain niin järkyttynyt. Se tuntui niin todelliselta. Pudistin päätäni surullisena. Pystyin muistelemaan untani, mutta en nähnyt oikeasti, joten minun oli keskityttävä. Haistelin ilmaa ja hahmotin taas tarkasti mielessäni ympäristöä. Yhtäkkiä haistoin jotain hyväntuoksuista. Olin haistanut sellaista aiemminkin entisellä reviirillämme. Se oli jänis! Lähdin hiipimään kohti tuoksua. Väistelin ostumasta kasvistoon, jotta en kahisuttaisi lehtiä paljastaakseni olemassaoloani. Tämä oli minulle melkein mahdotonta, mutta minun oli yritettävä. Annoin hetken aikaa aistieni tutkia ympäristöä: jänis oli ehkä kahden hypyn päässä. Tuulen suunta oli juuri oikea. Jännitin lihakseni. "Minä pystyn tähän!" ajattelin mielessäni rohkaisevasti. Jäniksen kiinni saaminen oli sokealle, kuten minulle, hyvin vaikeaa. Hypähdin kaksi kertaa nopeasti eteenpäin ja laskeuduin jäniksen päälle kynnet sojossa. Loksautin leukani jäniksen niskaan. Lopulta jänis lopetti sätkimisen ja heittäytyi veltoksi. Nostin saaliini ylpeänä. Se oli ensimmäinen jänikseni koskaan! Ja isoin saaliini koskaan. Lähdin iloisesti hypellen kohti muiden olinpaikkaa. Näkisinpä jo muiden ilmeet... Huvittunut ilmeeni katosi hetkeksi, kun tajusin, mitä olin sanonut. En minä heidän ilmeitään nähnyt... Mutta tunsin heidän tuntemuksensa selvinä. Pian olinkin jo muiden luona. Haistoin Halon heränneen. "Huomenta", haukahdin hiljaa jänis suussani. Halo varmaankin kääntyi minua kohti, sillä tunsin hänen hengityksensä nyt paremmin. "Sait näköjään saalista", Halo tokaisi. Hänestä huokui huolestus. Mikä hänellä oli? Laskin jäniksen eteeni. "Niin. Halo, onko jokin hätänä?" kysyin vaivaantuneena. Minua hieman huolestutti, mikä hänellä oli. Halosta huokui aina pirteys ja iloisuus. No, tämän hetkiset vaikeudet olivat aiempaa suurempia, mutta en ollut varma, johtuiko se siitä. "Tuota, ei... En tiedä", Halo vastasi tuskaillen. "Kerro. Se keventää oloa", pyysin. Halo huokaisi. "Tähtiklaani sanoi...Sanoi jotain odottamatonta. Jotain, missä ei ole järkeä. Heidän neuvonsa alkavat tuntua epätoivoisilta", Halo kertoi hiljaa. Nostin vasenta lurppakorvaani hämmentyneenä. "Etkö siis luota Tähtiklaanin neuvoihin?" kysyin epäuskoisena. Halo oli parantaja! Hänen täytyi luottaa Tähtiklaaniin, vaikeinakin aikoina. "En tiedä", Halo myöntyi surullisena. "Mitä Tähtiklaani on neuvonut?" kysyin uteliaasti. Halolla ei ollut velvollisuuksia kertoa asiaa minulle, mutta jos hän nyt kuitenkin kertoisi. Tunsin Halon katseen polttavana. Hän katsoi minua hetken, kunnes vastasi: "En halua sanoa tätä pahalla...Tähtiklaani haluaa SINUT johtamaan meitä. Ajattelen vain...Onko se mahdollista näissä olosuhteissa?" Hätkähdin yllättyneenä. "M-Minut?" toistin ääneen. Halo ei vastannut. Asia oli selvä. "Miksi Tähtiklaani valitsisi minut?" kysyin hämmentyneenä. "Sinä pystyt siihen. Siksi", Halo vastasi itsevarmana. Värisin miettien tätä asiaa: minä, sokea oppilasko, johtaisin soturien laumaa? "Tähtiklaanin mukaan tarvitset kuitenkin Robinin apua. Olette tässä yhdessä ja klaanien kuuluu tukea teitä", Halo rohkaisi minua parhaansa mukaan. Huokaisin ja nyökkäsin, yrittäen näyttää varmalta. Minä pystyisin tähän siskoni kanssa. Minä, kolme jäljelle jäänyttä klaania ja Tähtiklaani pääsisivät perille uuteen kotiinsa.

Halon näkökulma:

Katselin ympärilleni mietteliäänä. Ajatuskin tulevasta kähinästä rasitti minua. Tiesin, että joillakin saattoi olla montakin sanaa sanottavana siitä, että kaksi soturioppilasta johtaisi meitä. Jos minä saisin valita, laittaisin joko Astron tai Kazen johtoon, sillä he olivat Kaylan verta. "Halo tule. Meidän on päätettävä", Hyde selitti heilauttaen häntäänsä surullisesti. Hänkin suri Kaylan kuolemaa, mutta nyt olisi nopeasti päästävä sen ylitse. Olisi jatkettava eteenpäin niin pian kuin mahdollista. Astelin Alyssan ja Hyden keskellä kohti muita parantajia. Daisy katseli maata ajatuksiinsa uppoutuneena. Hän heilautti häntäänsä laiskasti tervehdykseksi. Athena, Will, Maya ja Jake näyttivät olevan pirteämmällä tuulella, mutta heilläkin oli tietty välttelevyys asiaa kohtaan. Klaanit odottivat taka-alalla kärsimättöminä. "Antoiko Tähtiklaani viestin?" kysyin ääni väristen, yrittäen avata keskustelua. Jake nyökkäsi varovaisesti ja kertoi:  "Näötön tietää tien. Yhdessä sisarensa, näöllisen kanssa hän johdattaa tien." Muut nyökyttelivät epävarmina ja katsoivat toisiaan hermostuksen painaessa jokaisen rintaa. "Mutta mitä se tarkoittaa?" Vesiklaanin parantaja Athena kysyi. Olivatko he vielä tajunneet asioiden yhteyttä? Hyde ja Alyssa kuitenkin katsahtivat toisiinsa merkitsevästi. He tiesivät, niin kuin minäkin. Hyvä, tästä tulisi helpompaa. Nousin tassuilleni ja kierrätin katsettani muissa. "Tiedän, mitä se tarkoittaa", kerroin huojentuneena että pääsin vihdoin purkamaan tämän taakan muille parantajajille ja sitä kautta Vesi-, Tuli- ja Tuuliklaanille. "Kerro meille", Maya pyysi yhtä kärsimättömänä kuin muutkin parantajista. Käänsin katseeni Hydeen. Hän nyökkäsi ja nostin hieman päätäni korottaakseni ääntäni. "Näötön kuulemassanne viestissä oli Tuliklaanin sokea soturioppilas Lucas. Näöllinen taas on hänen sisaruksena Robin. Tuliklaanin entiset jäsenet tarkensivat tämän tiedon ihan omin tassuin." Athenan suu loksahti auki ja Maya katsoi minua oudoksuen. Jake ja Will kuitenkin pitivät ilmeensä peruslukemilla ja katselivat toisiaan varmaan miettien, miten suhtautua. "Sokeako johdattaa meitä?" Athena kysyi äimistyneenä suu ammollaan. Nyökkäsin nyt itsevarmempana. Muut parantajat eivät luottaisi Tähtiklaaniin, jos minä en sanansaattajana hoitaisi työtäni epäröimättä. "Sen täytyy olla Tähtiklaanin tahto", Maya sanoi ja vilkuili kohti klaaneja. Osa jo kurkotteli nousten takatassuilleen yrittäen salakuunnella. "Niin. Meillä ei ole muutakaan mahdollisuutta. Meillä on vain Tähtiklaani", Daisy huokaisi surullisena. "Tähtiklaani on päättänyt näin, joten sen täytyy olla oikein", Jake myönteli. Will nyökkäsi ja heilautti sinertävää häntäänsä. "Kerron uutiset heille", lupauduin näyttäen kaiken itsevarmuuteni parantajille. He antoivat hiljaisen siunauksensa, kun astelin klaanien eteen. He pysyivät hiljaa. Se oli toisaalta pelottavaa, mutta minun oli rauhoitettava itseni. Huokaisin syvään ja nostin katseeni heihin. "Tähtiklaani on antanut meille merkin, joka kertoo uuden johtajamme", selitin aluksi. Klaanit tuijottivat minua silmät kiiluen jännityksestä. "Uusi johtajamme on Lucas Tuliklaanista", kerroin silmät tarkkaillen heidän ilmeitään. Kukaan Tuliklaanin ulkopuolelta ei tiennyt, kuka Lucas oli, mutta tuliklaanilaisista ainakin Astro ja Blake näyttivät tyytymättömiltä. Lucasta ei ollut näkyvillä, eikä liioin hänen siskoaan. Hän oli varmaan väkijoukon takana. Kukaan ei uskaltautunut sanomaan mitään. "Eli kuka tämä Lucas on?" joku huudahti. "Minä olen Lucas", kuulin ruskeavalkoisen soturioppilaan vihdoin kertovan. Hän asteli esiin Tuliklaanin joukoista itsevarman näköisenä. Hänen perässään asteli hänen siskonsa Robin hieman piilossa veljensä takana. Klaanit katsoivat heitä hiljaisina. "Tämä on aivan hiirenaivoista! He tuskin ovat edes sotureita!" mustaturkkinen Vesiklaanin soturi haukahti vastustaen. Yhtäkkiä hiljainen aukio täyttyi vihaisista, arvostelevista haukahduksista ja äänistä. Lucas vain tuijotti tavalliseen tapaansa eteenpäin. Robin näytti rauhattomalta, eikä ihme. "Nyt rauhoittukaa!" Astro haukahti varoittavasti muiden haukahduksien ylitse. Meni hetki, että aukio hiljeni taas. "Meidän ei pitäisi taistella johtajuudesta", Astro tokaisi kaikkien kuullen. Aukiolla kuului hiljaista muminaa. "Pitääkö meidän soturienkin seurata soturioppilasta?" joku tuuliklaanilainen kysyi epävarmana. "Kyllä", vastasin itsevarmana. Tähtiklaani, anna minulle voimaa tässä. "Hyväksyvätkö kaikki tämän?" haukahdin hieman aggressiivisesti. Kukaan ei uskaltanut vastata. "Jokainen, joka uskoo Tähtiklaaniin ja siihen, että se on valinnut oikean johtajan, tulkoon parantajien eteen", huusin uudestaan. Toivoin koko sydämestäni ja Tähtiklaaniin uskoni vuoksi, että kaikki tulisivat luoksemme. Tuliklaanilaiset astelivat eteemme ensimmäisenä, vaikkakin hieman varuillaan. Pian myös vesi- ja tuuliklaanilaisia tuli perässä. Henkäisin helpotuksesta, kun koko joukko oli vihdoin parantajien luona. "Tämä saattaa onnistua", ajattelin huojentuneena.