The Legend of Lucas & Robin

Alfa vastaan beta

Akiran näkökulma:

"Keitä te olette?" murahdin varoittavasti lähestyvälle harmaalle koiralle. Hän oli suurikokoinen, mutta se johtui siitä, että Lucaksen keho oli nuorempi. Hänellä oli lyhyt tynkä häntä ja harmaita hapsuja kuonollaan. Hän tapitti meitä ruskeilla silmillään. Hän haukahti aidan takana oleville koirille merkkihaukun ja nämä alkoivat repimään hampaillaan metalliaitaa rikki. Katsoin sitä purukalustojen kalahtelua melkein ihaillen. Ei mennyt kuin hetki, kun koirat olivat jo onnistuneet tekemään koiranmentävän reiän aitaan. Koirajoukko asettui harmaan koiran taakse. Hän oli varmaan niiden johtaja. "Se on hän!" mustaturkkinen pieni koira räksytti ja tuijotti minua. "Mikä näitä oikein vaivaa?" mietin hämmentyneenä. Harmaa koiranaaras astui eteeni ja haukahti ystävällisesti tervehdykseksi: "Hei." Muut koirat hiljenivät hetkessä ja istahtivat maahan kuuliaiseksi. Heidän käytöksensä oli niin automaattista, että se oli melkein pelottavaa. "Hei", tervehdin näiden koirien johtajaa. "Sinä olet varmaan Lucas, josta kuulimme?" naaras kysyi tietäväisesti. "Kyllä. Mutta mistä te sen tiedätte?" kysyin mietteliäänä. Näillä koirilla oli jotakin mielen päällä. "Pikkulinnut lauloivat", koira haukahti ja nostatti lurppakorviaan ylimielisesti. Heilautin korvaani jännittyneenä. "Mitä haluatte minusta?" kysyin ja katsoin naarasta mietteliäänä. "Halaumme vastauksia", naaras haukahti ja vilkaisi Timberiin: "Ette saa mitään apua tuollaiselta puolivammaiselta piskiltä." Timber katsoi naarasta silmiin rauhallisesti, eikä sanonut mitään. "Mitä? Etkö osaa haukkua?" naaras haukahti ivallisesti. "Viisas koira ei ajaudu turhiin taisteluihin, eikä syö ystäviä", Timber sanoi vakaasti. "Mitä sinä sanoit, turha rakki?" naaras murahti ja hypähti askeleen Timberiä kohti uhkaavasti. Mustavalkoinen vanhus ei hievahtanutkaan. Pelkäsikö hän ollenkaan? "Sanoin, mitä sanoin. Ei minun tarvitse sitä toistaa, jos sitten ette ole yhtä kuuroja kuin minä", Timber tokaisi rauhallisesti. "Kuinka uskallat?" harmaa johtaja murisi. Timber heilautti häntäänsä tympääntyneesti. "Tuollainen nuori koira ei tuo mukanaan muuta, kuin harmia", Timber tokaisi ja kääntyi kävelläkseen pois tilanteesta. Siinä samassa kuitenkin naaraksen päässä pimahti ja hän syöksyi kohti Timberin takajalkaa. Vanhalla koiralla oli kuitenkin temppuja kainalossaan. Hän käytti yhtä tassuaan tukenaan ja teki mojovan takapotkun suoraan päin naaraan kuonoa. Harmaa turkki vilahti naaraan lentäessä kauas ohitsemme vasten omia laumalaisiaan. Hän nousi ärtyneesti takaisin tassuilleen. "Saat katua tuota!" johtajakoira murahti ja lähti juoksemaan taas kohti Timberiä. Menin kuitenkin heidän väliinsä. En antaisi tuon röyhkeän nartun tappaa Timberiä. Vanhuksella oli huonommat mahdollisuudet voittaa ja naaras varmasti tiesi sen. "Mitä tarkoitat? Tarvitsette meiltä vastauksia?" kysyin yrittäen siirtää naaraan huomion Timberistä muualle. "Kyllä. Voin kertoa siitä tarkemmin, kun lähdette mukaamme", naaras tokaisi ja nosti ylpeästi kuonoaan. "Kun? Mitä jos emme suostu?", kysyin utealiaasti. "Otamme sinut sitten väkisin!" naaras vilautti hampaitaan. Haukahdin huvittuneena. Nuorella koiralla oli kuitenkin otsaa, mutta viisas hän ei todellakaan ollut. Ei ollut järkevää pyytää apua ja samalla uhkailla. "Jos pyytäisit kohteliaasti, ilman uhkauksia, olisin suostuvaisempi, hyvä neiti", selitin yrittäen ohjeistaa naarasta. Hän todella oli aika nuori kokoonsa nähden. Harmaa naaras hiljeni hetkeksi. Hän pian katsoi minua nöyremmin ja kertoi hiljaa: "Nimeni on Trix. Olen tämän joukon johtaja. Ja tarvitsemme apuasi." Nyökytin kohteliaasti takaisin: "Ja minun nimeni on Lucas. Tässä ovat minun ystäväni, klaanitoverini. Ja tässä on Timber. Toivon, että et olisi niin ilkeä vanhempiasi kohtaan." Harmaa naaras katsoi maata ja vilkaisi sivusilmällä Timberiin. "Anteeksi, herra", naaras sanoi hiljaa. "Ei se mitään, Trix", Timber vastasi ja hymyili hellämielisesti naaraalle. "Voitko siis auttaa meitä?" naaras kysyi ja nousi tassuilleen. "En tiedä, miten voisin auttaa. Mikä on ongelma?" vastasin ystävällisesti takaisin. Naaras istahti vierelleni. "Asian niin, että...Älä pidä minua hulluna", naaras aloitti nielaisten. Katsoin häntä kysyvästi: "En tietenkään. Olen itsekkin nähnyt kaikenlaista." Naaras nyökkäsi ja huokaisi: "Näin unen. Siinä oli sinua muistuttava uros, joka käveli kohti. Hän toisteli sanoja: 'Minä tuon teille avun, minä tuon teille turvan. Kuunnelkaa minua.' Sen jälkeen hän esitteli itsensä Lucakseksi, kun sitä kysyin. Sen jälkeen hän katosi. Tuo uni toistui monta kertaa ja kerroin siitä betalleni, Charalle", Trix selitti. Kuin kutsusta Trixin vierelle käveli oranssivalkea naaras, jonka silmät olivat punertavat. "Kutsuitte?" naaras kysyi ja katsoi sivusilmällään johtajaansa. "Chara, kerro Lucakselle mitä tapahtui kerrottuani sinulle unesta", Trix pyysi ja katsoi naarasta ystävällisesti. "Pari päivää kului siitä. Pian ollessani tiedusteluretkellä huomasin, että sinä ja ystäväsi kävelivät niityllä. En nähnyt tarkasti, mutta turkin väristä päätellen olin löytänyt oikean henkilön. Sovit täydellisesti kuvaukseen, joten etsin Trixin tassuihini ja lähdimme sitten etsimään teitä yhteisvoimin", Chara selitti katsoen minua punaisilla silmillään. "Hetkonen...Puhuit betasta", keskeytin mietteliäänä. "Niin?" Trix toisti. "Beta tarkoittaa alfan oikeaa tassua, varajohtajaa. Ettekö te sitä tiedä, vaikka olette villi lauma ja liikutte laumana?" Chara tokaisi ja irvisti. "Niinpä kai. Kuitenkin tärkein asia ensin: minulla ei ole hajuakaan mikä se teidän ongelmanne on", selitin hämmentyneenä. "Kiistat kissojen kanssa", Trix selitti. "Kiistat? Eikö se nyt ole selvää, kun syötte heitä?" tokaisin hieman inhoten. Siitä tulikin mieleeni, missä Mikasa oli? Huomasin, että valkomusta naaras oli paennut läheisimmän puun oksalle tarkkailemaan tilannetta. "No...Meillä ei oikein ole muuta ravintoa", Trix sanoi takellellen. "Kissat ovat meidän perivihollisiamme. Miksi emme söisi heitä?" Chara tokaisi ja heilautti häntäänsä ylimielisesti. Ei ihme, että asiat olivat hullusti. Nämä kaksi hallitsijat olivat liian nuoria ja kokemattomia tähän. "Eivät ole. Minun laumassani on kissoja. Eivätkä he ole mitään paholaisia", sanoin pitäen ääneni rauhallisena. Teki mieli murista ja vauhkota, sillä tunteet olivat herkillä Ianin ja muiden kissaystävieni takia. Myös Mikasan takia. Trix näytti epäröivältä, mutta Chara tuijotti minua uhkaavasti, kuin olisin juuri loukannut häntä todella syvästi. Joukko Trixin takana oli koko ajan istunut hiljaisena ja kuunnellut. Oliko heillä omat mielipiteensä, vai kuuntelivatko he vain johtajiansa sokeasti? "Olet väärässä", Chara haukahti ja oli sanomassa lisää, mutta Trix hiljensi hänet katseellaan. "Ei. Totta se on. Chara, en ole syönyt kissoja, vaikka niin neuvoit tekemään", Trix tokaisi ja katsoi häntä haastavasti. "ET SYÖNYT NIITÄ!? Toin sinulle vaikka kuinka monta saalista, etkä syönyt niitä?!" Chara huudahti ja murisi. "Minä...Hautasin ne myöhemmin, kun olit muualla", Trix tunnusti hiljaa. "Olet lauman johtaja, ja tuolla tavalla tuhlaat sinulle saalistettua ruokaa?" Chara murisi ja katsoi toista naarasta verisesti. "Miksi muuten jahtaisimme kissoja, kuin syödäksemme niitä?" Chara jatkoi yhä kyräillen alfaansa. "Koska he ovat kerran olleet ystäviämme", Timber haukahti arvostelevasti siihen väliin. Trix näytti miettivältä. Chara katsoi Timberiä arvostellen ja irvistellen. "Teidän on muutettava tapojanne. Ette syö kissoja ja solmitte rauhan heidän kanssaan. Tällä tavalla voitte liittoutuneina hoitaa ruokapuolta paremmin", ehdotin rauhallisesti. "Mutta eihän ruokaa silti ole tarpeeksi kaikille...", Trix epäili. "Kuka sanoi, että teidät täytyy asua kaupungissa? Muitakin tapoja elää löytyy", sanoin päättäväisenä. "Kuten?" Trix kysyi. "Saalistatte itse ruokanne metsästä", Robin sanoi innokkaasti. "Saalistamme?" Trix toisti, "Emme ole koskaan tehneet mitään sellaista. Se on...rahvasta." Kuulin Hunterin murahtavan kauempana turhautuneena. "Roskiksista syöminen ja niiden tonkiminenko sitten ei ole rahvasta?" kuulin Mikasan naukaisevan muusta terävästi. Trix ja Chara nostivat katseensa naaraaseen, joka tuijotti heitä ainokaisella silmällään. Kumpikaan ei sanonut mitään. "Kokeilisitte edes. Ette voi aina turvautua ihmisiin", sanoin terävästi. Tiesin sen paremmin kuin hyvin. Trix vilkaisi laumaansa, jotka katsoivat suoraan kohti alfaansa. "Mitä te olette mieltä? Mitä meidän pitäisi tehdä?" Trix kysyi korottaen ääntään. Lauma näytti silmin katsottuna todella hämmentyneeltä. "Sinähän sen päätät. Olet johtajamme!" joku huusi haukkuen kunnioittavasti. Trix kääntyi takaisin meitä kohti nolostuneen näköisenä. Hänen laumansa seurasi häntä sokeasti. Hän varmaan toivoi, että hänen laumansa pystyisi ajattelemaan itsekkin. "Pyydän teiltä mielipidettä", Trix pyysi. Laumaan syttyi piehekö hälinä, kun koirat katselivat toisiaan jännittyneinä ja yrittivät miettiä. "Oletko aivan typerä?" Chara kysyi ivallisesti. "En. Koitan ajatella lauman parasta. Sitä sinä et ole ajatellut", harmaa johtajakoira haukahti takaisin terävästi. "Mitä sinä selität? Minähän yritin ruokkia riutuvan laumamme!" Chara huusi vastaan ja huiskautti oranssivalkoista häntäänsä mielenosoituksellisesti. Nälkäiset koirat tuijottivat toisiaan yhtäkkiä yllättävän verenhimoisina. "TAISTELU!" joku aloitti huutamisen koirien joukossa. Pian koko joukko haukkui kuorossa: "Mittely! Taistelu!" Luimistin korviani yllättyneenä. Keiden tässä piti taistella toisiaan vastaan? Chara mulkoili Trixiä ja murahti: "Jos niin haluat alfa, minun on haastettava asemasi." Trix virnisti ja vastasi: "Sopii yrittää." Naaraat lähtivät kiertämään kehää toistensa ympäri hampaat irvessä. Peräännyin pari askelta miettien, että pitäisikö minun estää tämä taistelu. En ehtinyt edes reagoida, kun Chara ja syökähtikin Trixiä päin. Harmaa naaras väisti notkeasti. Chara yritti uudestaan, mutta Trix voitti tämän vikkelyydessä. Trix otti hampaillaan kiinni Charan hännästä ja vetäisi. Koira vinkaisi ja lysähti maahan. Hän nousi pian ylös muristen yrittäen hampaillaan hapuilla takanaan seisovaa alfaa. Trix perääntyi. "Älä koko ajan pakene!" Chara murahti ja otti hampaillaan Trixin etutassusta kiinni. Harmaa naaras ei ollut tästä moksiskaan, vaan laski päänsä ja puri Charaa niskaan. "Sinä senkin...!" Chara vinkaisi ja repi itsensä irti Trixin otteesta. Hän syöksyi kiinni Trixin lapaan. Alfa otti kiinni Charan korvalehdestä ja veti tätä irti itsestään. Chara kuitenkin väen vängällä piti kiinni, vaikka hänen korvansa vuoti verta runsaasti. Trix irrotti otteensa irti ja upotti tällä kertaa hampaansa Charan kaulaan. Siinä vaiheessa jo oranssivalkoinen naaras tajusi virheensä ja yritti epätoivoisesi päästä irti otteesta, mutta Trix piti otteensa vahvojen leukojensa avulla. Chara potki ja raapi, yrittäen saada hänet päästämään itsensä irti. Trix ei päästänyt: hän nosti Charaa kaulasta ja paiskasi tämän maahan voimalla. Oranssivalkoinen beta vinkaisi kivusta. Huomasin yhtäkkiä, että lähelle oli ilmaantunut uusia hajuja. Päästin silmäni kiertämään tonttia. Silmäni osuivat aidailla istuviin kissoihin. Heitäkin oli kymmenittäin! Oikeastaan kissat olivat piirrittäneet koko tontin omalla joukollaan. Katselin niitä mietteliäänä. Mitä hän ne aikoivat? "Nyt tämä saa luvan loppua. Luovuta", Trix kehotti betaansa. "En ikinä!" Chara huudahti ja repäisi itsensä irti Trixin hampaista jättäen jälkeensä palan turkistaan ja verestään. Chara hyppäsi Trixin selälle ja raapi vimmatusti. Hän puri Trixin niskaa, joka sai harmaan naaraan vaistomaisesti menettämään tasapainonsa ja lysähtämään maahan. Harmaa alfa vinkaisi ja kääntyi nopeasti ympäri Charan alla, mutta se oli virhe: Chara syöksähti heti kiinni Trixin kurkkuun ja puri. "Näin käy pettureille!" Chara huudahti voitonriemuisena. "Niin käy", Trix haukkoi henkeään ja potkaisi oranssivalkean naaraan pois päältään. Ennen kuin beta ehti valmistautua, Trix otti taas kiinni naaraan kurkusta. Tällä kertaa alfa ei antanut armoa betalleen, vaan ravisti tätä puolelta toiselle Charan vinkuessa tuskissaan. Pian Trix lopetti ja päästi otteensa pahasti haavoittuneesta naaraasta. Chara haukkoi henkeään ja yritti pestä veristä kaulaansa verestä. "Älä enää ikinä arvostele minun päätöksiäni. Onko selvä?" Trix haukahti vihaisesti naaraalle. Chara nyökkäsi hiljaa, sillä hän ei pystynyt tekemään muutakaan.