Äitini astui sisään huoneeseen ja tuntui kuin hän olisi kalvennut entisestään. Lääkäri tuli sisälle ja huokaisi.
"Louis nyt on sellainen tilanne, että on pakko ottaa kovat otteet käyttöön. Tämä on jo neljäs kerta, kun yrität itsemurhaa. Johannah ja minä tulimme siihen päätökseen, että laitamme sinut psykiatriselle osastolle ainakin viikoksi. Jos tämä ei riitä voimme laittaa sinut pidemmäksi aikaa." Lääkäri sanoi.
"Ei ei ei. En halua. Täällä on ihan hyvä. Lupaan lopettaa. Pliis antakaa yksi mahdollisuus vielä!" Huusin ja kyyneleet valuivat silmistäni.
"Näin on paras. Olen pahoillani Louis." Äitini sanoin ja kyyneleet tippuivat hänenkin silmistään.
Myöhemmin illalla
Katsoin vielä kerran kaappiini ja päätin ottaa yhdet kollarit ja 3t- paitaa. Laitoin ne laukkuuni ja menin kylpyhuoneeseen hakemaan hygienia tarvikkeeni. Minua rupesi heikkotamaan joten istun vessanpöntön päälle ja hautasin kasvoni käsiini.
Olin istunut siinä noin tunnin, kunnes havahduin ovikellon ääneen ja sen jälkeen askeliin. Hiivin rappusten yläpäähän kuuntelemaan kuka ovella oli.
"Onko Louis kotona?" Kuulin tuttuakin tutumman äänen. Se oli pahin kiusaajani John. Peruutin hiljaa taaksepäin, mutta kompastuin mattoon.
Äiti ja John kummatkin käänsivät katseensa ylös ja Johnin huulille ilmestyi kiero hymy.
Hän lähti kiipeämään portaita ylös päin.
"Louis oletko kunnossa?" John kysyi muka huolestuneesti.
Tuhahdin, nousin ylös ja menin huoneeseeni. Hän seurasi ja laittoi oven kiinni.
"Kuulin pikku tempustasi Lewis. Hyvin keksitty. Harmi vaan ettei tälläkään kertaa onnistunut. Mikset yrittäisi vielä kerran?" Hän kysyi ja otti takkinsa sisästä pistoolin ja ojensi sen minulle.
Katsoin asetta ja punnitsin vaihtoehtoja. Joko tappaisin itseni Johnin aseella tai lopettaisin yrittämisen ja menisin kiltisti mielisairaalaan ja parantuisin masennuksesta.
"Painu helvettin John. En halua asettasi." Sanoin ja hämmästyin itsekkin. En ollut ikinä ennen sanonut vastaan, varsinkaan Johnille.
"Hah ole hiljaa sintti. Tulet katumaan tätä. Olisit vain ottanut aseeni kiltisti. Huomisesta alkaen teen elämästi vielä enemmän helvettiä" John tuhahti ja lähti huoneestani.
Vajosin sängylleni ja itkin kolmannen kerran tänään. Lopulta uni valtasi minut ja nukahdin levottomaan uneen.
Kirjotan varmaa tänää ainaki yhen luvun viel. Mul alkaa juhannuksen jälkee kesätyöt nii en oo varma miten pystyn kirjottelee mut kyl mä aika hyvin pystyn kirjottelee :3
