Aattelin tehä täst luvust nyt vähä pidemmän ku noi edelliset luvut on ollu niin lyhkäsii :))
Katsoin ikkunasta ulos ja henkäisin todella kovaan ääneen sillä äiti vilkaisi minua sivusilmällään.
Paikka muistutti enemminkin vankilaa kuin mielisairaalaa. Ikkunoissa oli kalterit ja rakennusta ympäröi korkea aita. En tulisi nauttimaan tästä.
Ajoimme portille jossa ilmeisesti vartija kysyi millä asioilla olemme täällä.
"Tässä on poikani Louis Tomlinson. Tulostamme ilmoitettiin eilen."äiti vastasi.
Vartija katsoi minua äidin ohi ja avasi portin. Ajoimme sisään jonkinlaiselle parkkipaikalle. Siellä meitä oli vastassa tummanvihreään jakkupukuun sonnustautunut nainen, jolla oli tiukka nuttura ja pyöreät silmälasit.
Äiti astui ulos ja avasi takaluukun. Epäröin autossa, mutta lopulta minun oli pakko avata ovi ja astua raikkaaseen ulkoilmaan. Nainen käveli minua kohti ja vaikka en ole ikinä tavannut tätä naista hän vaikutti todella epämukavalta ihmiseltä.
"Hei minun nimeni on Birgitta Harvest ja olen tämän sairaalan toimitusjohtaja. Sinä olet varmaan Louis?" Birgitta kysyi todella ärsyttävän kuuloisella äänellä.
Nyökkäsin epävarmasti ja menin auton takaluukulle. Otin kaksi laukkuani ja lähdin kävelemään äidin ja birgitan perässä kohti rakennuksen pääovia.
Saavuimme jonkinlaiseen aulaan joka oli aivan tyhjä. Birgitta lähti viemään meitä suuria kierreportaita pitkin ylös samalla kertoen käytännön sääntöjä ja muita käytäntöjä.
"Eli siis meillä alkaa hiljaisuus klo 22.30 ja sen jälkeen kaikkien potilaiden pitää olla omissa huoneissaan. Kaikki huoneet tarkastetaan tasaisin väliajoin, ettei ole mitään kiellettyä kuten teräaseita tai muita aseita. Myöskin päihteet kuten alkoholi ja huumet on kieletty. Meillä on tietty alue missä saa polttaa tupakkaa. Potilailla ei saa huoneissa olla tupakkaa eli aina vierailuaikoina vanhemmat tai muut sukulaiset tuovat tarvikkeita mitä sairaala ei kustanna kuten hygieniatarvikkeet, tupakka ja vaatteet. Kerran kuussa on kotivierailuviikonloppu eli sillon potilas saa mennä viikonlopuksi kotiin. Mutta silloin pitää kokoajan olla joku henkilö esim. perheenjäsen, sukulainen tai ystävä vahtimassa. Meillä kaikki elektroniikka on sallittu kuten puhelimet, tabletit ja tietokoneet on sallittu. Huoneissa on yleensä kaksi henkilöä kerrallaan ja huoneissa on oma kylpyhuone. Aamupala alkaa klo 7 ja päätty klo 10.
Lounas alkaa klo 12 ja päättyy klo 13.
Välipalaa tarjoillan klo 14- 16.
Illallinen alkaa klo 18 ja se kestää tunnin. Iltapalaa tarjoillaan klo 19: sta eteenpäin aina kello 22: n asti. Meillä on 2. kerroksessa pienimuotoinen oleskeluhuone jonka yhteydessa on myös ovi takapihalle joka on tarkoitettu potilaille. Sen yhteydessä on myös tupakkahuone. " hän puhui ja puhui ja puhui. Huoh.
Saavuimme valkoisen oven eteen missä oli numero 28. Birgitta koputti oveen ja avasi sen.
Oven takaa aukesi huone jonka seinät olivat valkoisen maalin peitossa. Huoneessa oli kummallakin seinällä sängyt jotka olivat myös valkoisia. Sänkyjen välissä oli ikkuna josta aukesi näkymä takapihalle. Ikkunan eteen oli sijoitettu valkoinen pöytä jonka ääressä oli musta tuoli. Kummankin sängyn edessä oli pieni valkoinen lipasto joka oli ilmeisesti tarkoitettu vaatteille ja muille henkilökohtaisille tavaroille. Heti oven vieressä oli toinen valkoinen ovi jonka takana oli ilmeisesti kylpyhuone. Huone oli pieni mutta siisti. Ja todella valkoinen.
