"J- john? M-mitä sä täällä teet? Sopersin.
En voi uskoa että John on töissä täällä. Miten muka hän pääsi tänne töihin? Hän ei välitä muista ihmisistä paljoo paskaakaan. Ainut ihminen josta hän oikeasti välittää on hän itse.
John vain hymyilee samaa omahyväistä hymyään kuin silloin ku hän tarjosi minulle sitä asettaan. Olen onnelinen etten silloin ottanut sitä sillä muuten en olisi ikinä tavannut Harrya. Ehkä maailman ihaninta ihmistä.
"Louis? Olenkin kaivannut sinua" hän sanoi muka herttaisesti. "En tiennytkään että olet täällä. Mikset ole soittanut?" Hän jatkoi.
Yhtäkkiä kaikki pahat muistoni tulvahtivat mieleeni. Kyyneleet valuivat silmistäni ja juoksin äkkiä huoneesseemme.
Harryn näkökulma (tantantaa)
Olin hämmentynyt siitä mitä äsken tapahtui. Yhtäkkiä vain huomasin että Louis juoksi kovaa vauhtia huoneeseemme. Katsoin Johniksi paljastunutta hoitajaa ihmeissäni. Hän vain hymyili omahyväisesti ja minun teki mieli lyödä häneltä tuon ilmeen pois. Mistä helvetistä Louis tunsi hänet?
Lähdin juoksemaan Loun perään ja mietin mihin hän olisi voinut mennä. Hänellä olisi kaksi paikkaa mihin hän voisi mennä. Puutarha ja huoneemme. Katsoin ulos ja siellä satoi joten hän luultavasti olisi huoneessamme. Juoksin sinne ja kuulin hiljaista nyyhkytystä kylpyhuoneesta. Onneksi hänellä ei ole enää sitä partaveitsenterää.
Koputin oveen ja kokeilin onko se lukossa. Onneksi se ei ollut. Avasin oven kokonaan ja näin Louisin kyhjöttävän lattialla kasvot haudattuna käsiin.
"Louis kulta mikä hätänä?" Kysyin
Hän kohotti päänsä minua päin ja hänen silmänsä olivat punaiset. Menin hänen luokseen ja otin hänet syliini. Hän tarrautui minuun tiukasti kuin peläten että katoaisin hänen luotaan. En ikinä voisi jättää häntä. Vaikka olemme tunteneet vasta 4päivää voin jo sanoa että olen rakastumassa häneen.
"Miksi hän on täällä? Eikö hän voi jättää minua rauhaan? En ole tehnyt hänelle ikinä mitään pahaa. En ikinä." Louis nyyhkytti.
"Ai john, mistä edes tunnet hänet?" Ihmettelen.
"Hän oli tai on pahin kiusaajani. Ja nyt hän on täällä. En tiedä miten pystyn olemaan täällä ku tiedän että ihminen joka teki elämästäni helvettiä on samassa rakennuksessa missä minä asun." Hän kertoi.
Henkäisin terävästi ja halasin Louisia tiukemmin. Istuimme siinä lounasaikaan asti. Lousin ja minun mahat murahtelivat kilpaa ja päätimme lähteä syömään
Ruoaksi oli pinaattikeittoa. Yök. Louisinkin ilmeestä näki ettei hän pitänyt ruuasta. Onneksi tarjolla oli myös salaattia. Ruuan jälkeen menimme ulos kävelemään sillä sade oli loppunut. Kävelimme käsikädessä koko puutarhan ympäri. Louis haukotteli makeasti.
"Mennäänkö nukkumaan pienet päiväunet?" Kysyin hymyillen.
Louis katsoi minua hymyillen ja nyökkäsi. Kävelimme sisälle ja laitoin oven kiinni käännyin ympäri ja näin Louisin katsovan vastaloani päästä varpaisiin virnistäen. Luoja mitä tuonkin pojan päässä liikkui. Hän käveli minuun ihan kiinni ja painoi minut seinää vasten. Woah mihin se herkkä poika oli kadonnut?
