En oo kauheen ylpee tost vitos luvusta mut idk. En jaksa alkaa uusii ja kirjotin sen niiku keskellä yötä väsyneenä. Heh.
Olin juuri juoksemassa paidan luo kun kaksi hoitajaa ryntäsi sisään. Toisella hoitajista oli kädessään piikki jossa oli kirkasta ainetta. Ilmeisesti rauhoittavaa. Yritin työntyä hoitajien ohi mutta he ottivat kiinni minusta etten pääsisi karkuun.
"Pidä häntä paikoillaan" toinen hoitajista käski.
Mieshoitaja minut helposti maahan ja piti minua paikoillaan jotta toinen hoitaja voi laittaa rauhoittavan suoneeni.
Viimeinen asia jonka kuulin ennen kuin vaivuin syvään rauhalliseen uneen oli:
"Mitä vittua?!" Ja se kuului Harryn suusta.
Heräsin siihen kuinka joku hiljaa herätteli minua hennosti ravistaen.
Avasin silmäni ja näin Harryn huolestuneen katseen.
"Louis? Luojan kiitos heräsit olin niin huolissani sinusta!" Hän huudahti.
Vähän aikaa olin hiljaa ja ajattelin mitä oli tapahtunut. Tunnustelin vihkoani mutta se ei ollut taskussani.
"Vihkoni. Missä se on?" Hätäilin.
Harryn huulille kohosi hymy kun hän otti sen taskustaan.
"Miten sinä? Luulin että hoitajat otti sen" ihmettelin.
"Kiitä onneasi että omistan samanlaisen vihkon sillä muuten en olisi mitenkään pystynyt suojelee sua. Onneks näin sillon ekana iltana to vihkon sulla. Luulin et olit kössiny mun vihkon" hän hymähti.
"Eikai vihkossasi ollut mitää tärkeää? Voin pyytää sen takaisin jos tahdot" kysyin.
"Eeei siellä tärkeää ollut kuhan vain piirustelin sinne silloin tällöin" hän vastasi hieman surullinen hymy huulillaan.
"Kiitos Harry. Ja anteeksi jos en olisi ollut niin huolimaton vihkosi olisi viellä sinulla" mumisin.
"Ei se mitää Luois. Ainahan voin pyytää uuden" hän sanoi.
Nousin istumaan sängylle ja hän siirtyi viereeni. Laitoin vihkon salataskuuni ja katsoin puhelimesta kelloa. 20.30.
"Nukuinko yli 7tuntia!?" kauhistuin.
Harry vain nyökkäsi. Olin sanaton. Kestääkö rauhoittavan vaikutus muka noin pitkään. Toisaalta seassa saattoi olla myös unikääkettä.
Ruokalassa tarjottiin nyt iltapalaa mutta minulla ei ollut nälkä vaikken ollut syönyt koko päivänä muuta kuin paskapuuroa.
Päätin lähteä suihkuun. Otin lipastosta pyyhkeen ja otin paitani pois. Housut jätin vielä päälleni.
Avasin suihkun ja annoin höyryävän veden suihkuta päälleni. En edes muista millon olisin käynyt kunnon suihkussa. Ilman viiltelyä. Mistä muistuikin mieleen partaveitsenterä paitani taskussa. Toivottavasti hoitajat eivät löytäneet sitä.
Suihkun jälkeen harjasin hampaani nopeasti ja astuin pois kylppäristä.
Harry makasi sängyllä naama seinään päin. Hän varmaan nukkui. Otin bokserit ja t-paidan lipaston laatikosta ja tarkistin samalla oliko partateräni enään salataskussa. Ei ollut.
Toivottavasti se oli vaan pudonnut ettei kukaan löytäisi sitä. Ainakaan minulta. Samassa Harry nousi sängyltään ja asteli kylppäriin lukiten oven perässään. Ei hän ikinä lukitse ovea.
Oli mennyt jo puolituntia eikä Harry ollut vieläkään tullut pois kylpyhuoneesta. Aloin jo pikkuhiljaa huolestumaan. Suihkun ääni kuului koko ajan mutta ei ollut Harryn tapaista viettää noin kauan suihkussa. Tai no mistä minä tietäisin? Olin kumminkin ollut täällä vasta vajaat kaksi päivää.
Kun tunti oli mennyt päätin selvittää mistä oli kyse. Hiivin kylppärin oven eteen ja koputin hennosti oveen.
"Harry onko kaikki hyvin?" Kysyin.
Ei vastausta. Suihkun ääni oli ainoa ääni mitä kylppäristä kuului.
"Haz olen huolissani. Tulisit ulos" huhuilin taas kuuroille korville.
Onneksi olin oppinut tiirikoimaan vessan lukon kynällä. Otin pöydältä kynän ja työnsin sen lukkoon. Hetken aikaa jouduin tekemään työtä että sain oven auki. Lopulta kumminkin lukko heltyi ja naksahti auki.
Käänsin kahvaa ja avasin oven.
Vessassa minua odotti kaamea näky.
Mitäs luikka näkee?
