Harryn näkökulma
Herään onnellisena siihen että Louis ähkäisee vieressäni.
"Ai perkele" hän valittaa.
Naurahdan ja nousen istumaan. Meinaan pudota sängyltä sillä se on niin kapea. Voisimme vähän muuttaa huoneemme järjestystä. Voisimme siirtää sänkymme vierekkäin jotta voimme nukkua paremmin ja leveämmin. Ja niin tehdä jotain muutakin.
Louis vieressäni katsoo minua ilmeellä johon sisältyy sekä tuskaa ja huvittuneisuutta ja jotakin jota en tunnista.
Louisin näkökulma
Oikeasti vaikka olen tuntenut Harryn vasta pari päivää voin sanoa että olen korvia myöten rakastunut.
Mutta mitä tapahtuu kun pääsen pois? Äiti ei hyväksy homoja ja hän heittäisi minut ulos. Enkä tiedä rakastaako Harry minua enää sillon.
Miksi elämä on näin vaikeeta? Argh.
Harry katsoo minua oudosti ja hymyilen hänelle. Hänen huulilleen ilmestyy myös joka muuttuu suureen virneeseen kun kuulee mahani imitoivan valasta.
"Mennäänkö syömään?" Kysyn.
Hän nyökkää ja puemme vaatteet päälle ja varmistamme että huoneessa ei näy mitään mikä viittaisi yölliseen panohetkeemme. Ihmiset täällä eivät tiedä toisistaan juuri mitään ja emme rupea avautumaan ihmisille seksuaalisesta suuntautumisestamme.
Ja täällä päin ei ihmisiin voi luottaaa. Ties kuka on homovastainen hullumurhaaja ja tulee huoneeseemme keskellä yötä. Tai sitten ku muu homo tulee ja raiskaa meidät. Joten emme halua huudella homouttamme.
Menimme ruokalaan ja näimme Johnin toisella puolella ruokalaa. Miksi hän tuli tänne? Hän ei ajattele ketään muuta kuin itseään ja sen kautta aiheuttaa muille paskaa.
Harry ottaa kädestäni kiinni kun hän huomaa katseeni kohteeni. Hymyilen Harrylle ja menen katsomaan mitä paskaa tänään olisi aamupalana.
Aamupalan jälkeen menimme ulos puistoon paikkaamme kirsikkapuun luokse. Makasimme pistelevällä nurmikolla ja juttelimme niitä näitä iloisena ja unohdimme kaiken muun ympäriltämme. Oli vain minä ja Harry. Näin halusin sen olevankin.
"Louis. Haluaisitko olla poikaystäväni?" Harry yhtäkkiä kysyi.
Olin hetken hämmentynyt. Miten hän voisi rakastaa minua. Tälläistä pientä paskaa? Mutta sitten tajusin että tämä on ollut elämäni onnellisin aika Harryn ansiosta.
Nyökkäilin ensin nopeaan tahtiin ja sen jälkeen vain huusin:
"Haluan!"
Suutelimme pitkään ja nojasin vain Harryn rintaan nauttien kerrankin elämästäni.
"Saatanan homot ylös siitä!" Kuulin huudon ja avasin silmäni. John? Argh taas hän mutta tällä kertaa hän osoitti minua aseella. Nousimme ylös mutten ehtinyt edes silmiäni räpäyttää kun kuului terävä laukaus ja vatsani lävisti pistelevä kipu.
Kaaduin maahan ja silmissäni sumeni.
Oh daaamn tykkään kiusaa teit. Tän kirjan lukukerrat ylitti just 1k ja oon niin onnelinen. Oikeesti kiitos kaikille jotka on lukenu tätä.
Alotan myös ehkä toisen tarinan joka on myös Larry.
Sori et kesti taas kauan kirjottaa uus luku.
