7. luku

169 23 7
                                    


Vessassa minua odotti kaamea näky

...

Harry oli kaatuneena maahan. Hän oli ilmeisesti liukastunut ja lyönyt takaraivonsa seinään. Näin myös muuta huolestuttavaa.

Suihkun lattialla oli verta. Tarkistin Harryn kädet mutta niissä ei näkynyt jälkiä. Silloin kun olin ekan kerran jäänyt kiinni viiltelystä tein jalkaan jotta ihmiset luulisivat minun lopettaneen viiltelyn.
Katsoin Harryn jalkoja ja kuten olin jo arvannut hänen jalkansa olivat täynnä punaisia jälkiä.

Otin Harryn syleilyyni ja halasin häntä lujasti. En ollut laulanut pitkään aikaan mutta nyt halusin laulaa. Halusin laulaa Harrylle.

"How many nights does it take to count the stars? Thats the time it would take to fix my heart. Oh baby i was there for you. All i ever wanted was the truth. How many nights have you wished someone would stay? Lie awake only hoping they're OK. I never counted all of mine. If i tried, i know it would feel like infinity.
Infinity, infinity, yeah
Infinity." Lauloin hiljaa.

Vasta sitten muistin Harryn haavan takaraivossa. Tarkistin sen ja se oli onneksi vain pieni pinta haava. Painoin Harryn pyyhettä ruhjetta vasten ja tyrehdytin verenvuodon. Herättelin Harrya ja toivoin että hän heräisi. Hän kyllä hengitti.

Olin saanut sairaalasta sideharsoa jolla sidoin Harryn haavat. Putsasin myös Harryn päässä olevan ruhjeen ja tulin tulokseen ettei sitä tarvitsisi sitoa millään.

Onneksi kävin salilla sillä siitä olisi nyt hyötyä. Nostin Harryn syliini ja vein hänet sängylleen makaamaan. Peittelin hänet ja istuin penkille tarkistaen vielä kerran hengittikö Harry.

Ummistin silmäni hetkeksi mutta sitten kuulin hennon äänen vierestäni.

"Louis?"

Sori nyt ku on näin lyhyt mut mul on huomen töitä ja tänääki painoin sen 9tuntii 6tunnin yöunilla :3 toivottavasti tykkäsitte. Kommentit ois kivoi :)

Mentally Love | l.sOpowieści tętniące życiem. Odkryj je teraz