Les Petites

1# Ensisilmäyksellä

Huomasin Allisonin kasvoilla pienen hymyn, hänen vilkaistessaan suuntaani. Tuo tummahiuksinen oli vihreine silmineen saanut jo ensimmäisellä katseellaan minut pauloihinsa. Jatkoin kirjojeni pakkaamista muka välinpitämättömänä, tuntien pian pienen tökkäyksen selässäni.

"Moi", sanahti Allison itsevarmasti hiuksiaan sukaisten. "Haluaisitko sä lähteä ajelulle?"

Päädyimme ajelullamme kallioille ihailemaan laskevaa aurinkoa. Sen viimeiset säteet valaisivat Allisonin siroja kasvoja käännähtäessäni tytön puoleen. Sipaisin varovaisesti hänen kiharoitaan, liikkuen lähemmäksi kunnes huuleni melkein koskettivat Allisonin korvalehteä. Tunsin tytön värähtävän.

"Sä teet mut hulluksi. Oot niin kaunis ja älykäs, Allison sä oot upea", kuiskasin pehmeällä ja varmalla äänellä. Ääneni oli täynnä itsevarmuutta, joka puuttui tavanomaisesta äänestäni. Ehkä hetki teki minusta erilaisen.

Laskin huuleni tytön niskalle ja suutelin sitä pehmeästi. "Mä oon ollu niin ihastunut suhun jo ensisilmäykseltä", kuiskasin käheästi, tuntien kuinka Allison työnsi minua kauemmaksi. Hämmennys ei edes päässyt valloilleen, en ehtinyt ajatella mitään.

"Ethan, mä rakastan sua", hän kuiskasi nuo smaragdinväriset silmät säihkyen. Hän näytti kauniimmalta kuin ikinä aikaisemmin. Hetken päästä tunsin Allisonin painavan huulensa vasten omiani. Antauduin täysin suudelmallemme. Se oli asia, josta olin ehtinyt uneksia jo pitkään. Sydämeni hakkasi entistä villimmin, suudelman vain pitkittyessä hetki hetkeltä. Ainut mitä mahtui päähäni oli Allison. Hänen kasvonsa olivat ikuisesti piirtyneet mieleeni.

Allison.

Allison.

Allison.

Rakastin häntä, hän rakasti minua. Olimme täydelliset yhdessä, kuin toistemme kadonneet puolikkaat. Ikuisesti yhdessä.

Onko sellainen rakkaus vain kuvitelmaa vaiko totta?

Ensimmäinen pätkä, ensimmäinen author's note. Katsotaan mitä tästä tulee!

Tässä on ensimmäinen pätkä tosiaan, tänä keväänä kirjoitettu. Aiheena oli Demin DIMILY-kilpailu, noin 150 sanan mittainen rakkauskohtaus. Hieman pidensin sitä, mm. loppua sekä korjasin pari kohtaa, mutta muutoin on kilpailutekeleeni.

Millaisia ajatuksia tämä herätti, onnistuiko tunnelman luominen? toivottavasti tykkäsitte, ainakin itselleni tämä oli mielenkiintoinen ja hauskakin kirjoittaa pidemmän tekstin sijasta! otan vastaan kaikenlaista palautetta tästä, rakentavaa kritiikkiä on aina mukavaa lukea c:

niin ja haluan vielä muistuttaa sen verran, että jokainen tähän "kirjaan" kirjoittamani juttu on omaa käsialaani, joten älkäähän kopioiko.

Thanks and love you xx

(ps. sanoin jo ficissäni There Is This One Guy, että en tiedä kuinka usein tulen tätä päivittelemään. Ainakin alkuun tulen laittamaan jo valmiina olevia tekstejä tänne☺)