Les Petites

#5 hän

Vaikkei hänellä olekaan täysin esiin piirtyvät lonkkien kaaret tai kylkiluut eivät erotu. Vaikka hänen reisiensä väliin ei jää niiden ollessa vierekkäin yhtäkään pikkuruista rakoa. Vaikka vatsa ei olekaan tasainen ja lihasten peitossa. Vaikka hänen käsivartensa eivät olekaan silkkaa lihasta. Vaikka hänen takareisistään löytyykin vaiettua selluliittia.

Hän on silti minulle rakas ja juuri täydellinen sellaisena kuin onkaan. Minä rakastan sitä, että hän ei ole feikki vaan rehellisesti oma itsensä. Rakastan häntä, vaikkei hän kuvailisikaan itseään urheilulliseksi, hyvännäköiseksi, laihaksi. Minun ei tarvitse nähdä hänen luitaan kuultamassa ihosta läpi, minun ei tarvitse kuvitella, että venymäarpia ei olisi olemassakaan. Minua ei haittaa mikään niin pinnallinen asia kuin hänen ulkonäkönsä, onko olemassa thigh capia tai ei. Hänen muotonsa eivät ole kuin viivottimella vedetyt, terävät, mutta miksi sellaisella olisikaan väliä. Tärkeintä on, että hänen on hyvä olla painoipa hän sitten viisitoista kiloa tätä enemmän tai vähemmän kuin nyt.

Näen usein hänet peilaamassa itseään, tarkastelemassa kehoaan. Usein hänen suloiset kasvonsa ovat rypistyneet hyvin tiukkaan irvistykseen. Yleensä haluan halata häntä, suukottaa hiuksia. En kuitenkaan voi tehdä niin, sillä hän sättii minua säikäyttämisestä ja pyytää poistumaan. Saan sitten vasta halata kun hän on taas kiskonut kehonsa peitoksi lisää vaatteita. Olen yrittänyt monta kertaa sanoa, että minusta hän on todella kaunis, ihana, rakastettava, upea, lumoava. Hän ei kuitenkaan usko sitä, sillä omasta mielestään hän ei näytä miltään mainitsemaltani sanalta vaan pikemminkin hirveältä, paisuneelta, pallolta, ällöttävältä, lihavalta. Tämä kaikki vain siksi, kun hän ei näytä pienintä mahdollista vaatekokoa edustavalta.

Ehken minä sitten vain ymmärrä. Yritän tolkuttaa päivästä toiseen hänen kauneuttaan. Usein saan kuulla ahdistuneeseen sävyyn lausutut sanat: "Et sinä ymmärrä". Olen anellut saada kuulla lisää, jotta voisin ymmärtää, mutta siinä vaiheessa hän ehtii aina sulkeutua täysin.

Miksi jokaisen pitäisi näyttää mainoskuvien malleilta? Miksi pitäisi olla niin lihaksikas? Miksi samaan aikaan vaaditaan muotoja, kurveja? Miksei saa näyttää juuri sellaiselta kuin haluaa, jos voi kuitenkin hyvin?

Kerran hän jäi kiinni jälleen peilaamisesta ja itsensä haukkumisesta. Huomasin kuinka hän puristeli ihoaan kuin yrittäen saada niin sen vetäytymään pienemmälle alueelle. Kyynel kihosi pakostakin silmääni kun kävelin hänen luokseen. Pyysin häntä istumaan sängylle, jotta voisimme keskustella. Hän kertoi jättäneensä jälleen kerran aamiaisen väliin ja edeltävänä päivänä päivällisen. Hän halusi näyttää paremmalta, erilaiselta kuin nyt. Salilla käyminen ei tuottanut tulosta, ei jatkuvat lihastreenit ja laihdutuskuurit. Sydämeni särkyi pikkuhiljaa, sillä minun teki pahaa hänen puolestaan nähdä hänet niin rikkonaisena, epätyytyväisenä itseensä.

"Sinähän riität juuri omana itsenäsi", vastasin haparoiden. Kyynel valui poskeani pitkin. "Minulle sinä olet upein ilmestys ikinä, vaikket itse olekaan samaa mieltä ollenkaan. En haluaisi sinun muuttavan itseäsi, jos se tekee sinulle vain pahan ja syyllisen olon. Ymmärrän, ettet ole tyytyväinen kehoosi, ettet koe olevasi oikeassa kropassa, kuinka piirteesi ovat inhottavat ja muotosi epätasaiset. Minulle sinä riität. Nyt ja aina".

Hän purskahti itkuun vasten rintaani. Siinä sitten tyynnyttelin häntä itsekin itkien. Toivoin, että hän voisi olla sinut itsensä kanssa.

Siihen meni pitkä aika. Lopulta hän kuitenkin lopetti peilin jatkuvan karttamisen ja säännöllisen kehonsa tuijottelun. Hän lopetti kalorien pohdiskelun päässään, ruokien skippaamisen. Hän hyväksyi itsensä, vaikkei ollutkaan ihanteiden mukainen. Hän oli omien ihanteidensa tapainen, juuri sopiva.

// Tässä teille pätkä vuodelta 2017, tarkemmin sanottuna heinäkuulta.

En osaa tarkemmin sanoa, mikä inspiroi sen kirjoittamaan, mutta siinä se kuitenkin on. Kenties ylipäätään tämä elämä, josta suurin osa tuntuu - valitettavasti - pyörimään ulkonäön ympärillä. Ehkä omat epävarmuudet.

Kertokaahan toki, mitä ajatuksia tämä novelli teissä herätti! Ja myös mahdollisia taustatarinoita novellin tilanteelle saa jakaa, että mitä tässä vois olla taustalla, kiinnostaisi kuulla ^^