Les Petites

7 # kysymysmerkit

Sun jälkeen polulle jää pelkkiä kysymysmerkkejä. Pieniä ja suuria. Yhtä kaikki hämmentäviä. Sellaisia, joihin ei vastausta olekaan, sellaisia, jotka jää äärettömäksi ajaksi hiljaa vain ilmaan lepäämään. Mä silti haluaisin vastauksen, mä silti toivon, että joskus sä käännyt kannoillasi ja näät takanasi siintävän kysymysmerkkien vanan. Ehkä sä ymmärrät sitten, mitä se tarkoittaa.

Kehen sä tukeudut, kun kukaan ei ole sua odottamassa? Ketä sä yrität tavoittaa, vaikka sä et olekaan ikinä rukoillut? Pimeässä, tuntuu, että oot yksin pelkkien kysymysmerkkien kera. Haluatko edes vastata niihin?

Mikään ei ole helppoa, yksinkertaista. Miksi nytkään kysymyksiin saisi vastattua hengenvedon mittaisen ajan päästä? Tai ehkä se ois ideaali, mutta miten sellainen saavutetaan, kun ihminen on kuitenkin olento, joka kaipaa ajattelua ympärilleen. Harvoin pystyy tekemään päätöksen tahi vastaamaan ilman tarkemmin mietiskelyä. Ei se taida olla ihan mahdollistakaan, että kysymysmerkit katoaisivat sun jäljestä aivan hetkessä. Liekö koskaan.

Sulla ois mut, jos sä haluat. Jos käy, jos hyväksyt, jos kelpaan. Sun ei tarvitse rukoilla Jumalaa, Allahia tai jotain muuta jumaluutta, koska sä et niihin usko edes. Ehkei kukaan odota erityisesti, mutta voi kyllä muuten astua sivusta, omalta polultaan sun omalle. Jos sä oot hukassa, anna muiden auttaa palauttamaan sut takaisin maan pinnalle ja löytämään oma ittes.

Jos haluat kuulla salaisuuden, voin kertoa. Mä oon sun tukena vaan siks, koska mä oikeestaan oon ihastunut. Suhun. Jos se ei edes näkynyt selvästi ennen tätä. Mietin vaan kuinka haluaisin käpertyä sun kainaloon, painautua niin lähelle, että tunnen olevani turvassa. Mä haluan kuiskata sun korvaan kulta, rakas, mä rakastan sua.

Sä et kuitenkaan näe mitään sitä. En ainakaan usko. Mä tarjoudun ennen ketään muuta kun tueksi, rinnalle kulkemaan karikoissa, johdattamaan oikeisiin paikkoihin. Se tuntuu musta luonnolliselta, rauhoittavalta ja erityisen hyvältä. En sitten tiedä, miten sä koet sen.

Yhtenä kesäyönä mä kuitenkin uskaltauduin, vihdoin. Se aamu luisui hiljalleen kohti aamun ensimmäisiä säteitä, valoa ja uutta päivää kohti. Me unohdettiin aika, antauduttiin vaan toisillemme. Silloin mä viimeistään olin vain sun, vajosin sun ihanuuteen. Me pidettiin toisiamme käsistä kiinni, vaihdettiin muutama viaton hymy. Lopuksi meillä oli valokuvat toisistamme seinällä tekstin "i love you" kera.

Se ei kuitenkaan kestänyt. Mä löysin susta parannuskeinon, tavan paikata mun rikkoutunut säröillä oleva sydän. Sä löysit musta mustasukkaisuutta sen sijaan, pelkän onnen lisäksi. Me menetettiin jokainen ystävällinen puhe, kaikki vaihtui riitelyyn ja pistäviin loukkauksiin. Yhtenä myöhäisenä iltana mä soitin sulle puhelun. Me puhuttiin, se muuttui riidaksi jälleen kerran. Puhelun lopussa me päätettiin erkaantua omille poluillemme. Se tuntui silloin parhaalta mahdolliselta vaihtoehdolta. Sä pakkasit sun laukut seuraavalla viikolla, jätit ne käytävään kun pakkasit laatikoita autoon. Mä jäin käytävään. Kyyneleet valuivat pitkin kasvojani, tuska riipi mun sydäntä pienempiin siruihin. Mä itkin. Ja sä lähdit silti.

Sun jälkeen jäi kysymysmerkkejä, enemmän kuin koskaan. En kuitenkaan uskalla niihin tiedustella vastausta, en kykene.

Ja yhtenä päivänä luin lehdestä, että olit joutunut onnettomuuteen sun moottoripyörällä. Se oli kaikkialla netissä, kuinka niin nuori oli joutunut jättämään elämänsä kesken. Mä en itkenyt, mä en huutanut. Kylmästi vain olin, annoin itseni turtua. En ikinä saisi vastauksia niihin kysymysmerkkeihin, jotka jätit.

Ja silloin mä hajosin itsekin sisältä.

Tässä uusi novelli luettavaksi, toivottavasti se herättää ajatuksia!

Novelli on kirjoitettu lokakuussa vuonna 2017, eli vasta reilun vuoden vanha. Novellin nimi tuli suoraan kuunneltuani kirjoittamisen aikoihin todella paljon Sunrise Avenuen biisiä nimeltään Question Marks, ja jonkin verran intouduin käyttämään kertosäettä novellini kirjoittamisessa, ainakin toinen kappale on miltei pelkästään kyseisestä biisistä peräisin, höystettynä omalla tyylilläni.

Toiveita seuraavista novelleista saa esittää, tietokoneeltani kun löytyy vaikka millaista :)