Les Petites

3# After all life is pretty amazing

After all, life is pretty amazing.

Joskus aamulla tuntuu tuskaiselta herätä. Tekee mieli vain painaa pää uudelleen tyynyyn, niin syvälle, että tukehtuu. Ei haluaisi elää tässä kamalassa maailmassa, jossa on terroristeja, ympäristön raiskaamista kannustavia presidenttejä, välinpitämättömiä ihmisiä ja loputonta masennusta ja tuskaa. Vähäisetkin onnenhiput ja iloisuuden kaudet laimenevat maailman pahuuden äärellä. Maailma on toden totta hirvittävä paikka. On ihan oikein pelätä sellaista.

Toisaalta, kun alkaa tarkemmin miettiä, niin emme ole koskaan yksin. Olemme aina muiden ympäröimiä. Meidän ei tarvitse kamppailla läpi pimeän tunnelin tahi raivoisena pauhaavan meren lävitse aivan yksin. On aina olemassa joku, joka ojentaa kätensä tai painautuu lähelle halaukseen. Joku, joka sanoo, että kyllä siihen pystyy, ei niin pienestä voi kuolla. Joku, joka arvostaa, kannustaa, välittää. Meidän on siis turha esittää aivan kuin olisimme ikuisesti ja iankaikkisesti aivan yksin. Me emme tosiaankaan ole.

Jos avaa silmänsä, lähtee avoimin mielin astelemaan maailmaan, huomaa monia asioita. Voi huomata, että vaikka maailmassa on erittäin suurikin määrä kamalia asioita, on myös olemassa kaikkea kaunista. Voit nähdä pariskunnan vaihtamassa hellän katseen, voit löytää mestariteoksia antikvariaattien hyllyjä kaivelemalla, voit oppia uutta ja ihmeellistä. Maailma ei ole vain pimeä ja toivoton paikka. Aina on olemassa toivoa.

// tässä tällainen ehkä hieman keskeneräinenkin, lyhyt pätkä. mietin vähän aikaa minkä julkaisen noista koneella kirjoittamistani, mutta päädyin sitten tähän. tämä on ehdottomasti askel lähemmäksi näitä henkilökohtaisempia kirjoituksia :--D

ehkä tästä on jollekulle toivoa, se tsemppipuhe mitä kaipasi? elämä ei oo pelkkää kuraa, eikä kukaan ole ihan koko elämäänsä sataprosenttisesti yksin. jos kaipaatte jotakuta jolle puhua, niin mun snapchat on tässä > sarpppanen

tsemppiä te kaikki, jotka kamppailette jonkin asian kanssa ♥