Les Petites

2# Uusi alku

Koulun kello pärähti soimaan ja oppilaat vyöryivät verkkaiseen tahtiin ulos. Oppilasvirta saavutti pian asfaltilla päällystetyn pihan, jota oli yritetty piristää puilla ja muilla viherkasvi-istutuksilla siinä kuitenkaan onnistumatta.

Nuoret astelivat omiin porukoihinsa, jotkut rinnakkaisluokkalaistensa seuraan, jotkut juttelemaan vuotta tai kahta nuorempien ystäviensä kanssa. Osa oppilaista livahti tapansa mukaan lähikauppaan, taikka polttamaan tupakkaa tiilirakennuksen nurkan taakse. Ei auttanut yhtään, että koulun järjestyssäännöissä kummatkin olivat tiukasti kiellettyjä, sillä oppilaat keksivät aina jonkin tekosyyn poistua koulun piha-alueelta.

Tavanomaiseen tapaan myös kiusaajat löysivät kiusattunsa viettämässä aikaansa yksin jossakin päin koulun piha-aluetta. Yläaste oli kyllä osa KiVaKoulu -ohjelmaa, mutta kiusaaminen jatkui yhä vain - ehkä syynä oli etteivät opettajat puuttuneet asiaan tai että oppilaat eivät uskaltaneet siitä kannella.

Eräs mustahiuksinen nuori tyttökin istuskeli yksin seinän vierustalla kuulokkeet korvissaan. Hän nyökytteli hieman päätään musiikin tahdissa, popin raikuessa kuulokkeista. Tyttö odotti, että pääsisi yläasteelta, toivoen voivansa valita tiensä toiseen lukioon kuin hänen kiusaajansa. Tuo porukka koostui pääosin hänen omista luokkalaisistaan, mutta myös muutamasta rinnakkaisluokkalaisesta. Tyttö ei tiennyt, mitä oli heille tehnyt, mutta yhtäkkiä toiset olivat alkaneet melkeinpä vainota häntä ja muuttaneet yläasteen suoranaiseksi painajaiseksi.

Hetken päästä kyseinen porukka jälleen lähestyi yksinäistä tyttöä, joka nousi ripeästi ylös änkäisten puhelimensa ja kuulokkeet taskuun turvaan. Joskus aikaisemmin kiusaajat olivat rikkoneet kahdeksasluokkalaisen tytön viikkorahoilla ostetut upouudet kuulokkeet tallomalla ne, jonka jälkeen hän oli oppinut suojelemaan omaisuuttaan.

Pian porukka oli levittäytynyt ringiksi mustahiuksisen tytön ympärille. Hän pyöräytti silmiään, yrittäen osoittaa ettei pelännyt. Juuri vastakkaista viestittivät kuitenkin tiukasti nyrkkeihin puristuneet kädet ja vaalenevat rystyset. Tyttö näytti valmistautuvan iskuun, oli se sitten sanallinen taikka fyysinen.

"Venepakolainen", pilkallinen huutelu alkoi. "Senkin saastainen kiinalainen, pysy kauempana!" huusi toinen ääni entistä ivallisemmin. Tyttö astui vaistomaisesti askeleen taaemmaksi, kuin olisi saanut läimäyksen päin naamaa. "Sua ei kaivata tänne Suomeen, palaa kotias friikki!" lausui yksi tytöistä ilkeä virne kasvoillaan. Porukka alkoi naureskelemaan esitettyään haukkumasanojaan tuolle nuorelle aasialaistaustaiselle tytölle.

Suurempi määrä yläastelaisia alkoi kerääntyä seinän lähelle, nähdäkseen mitä oli tekeillä. Valitettavan suuri määrä käänsi päänsä ja meni kauemmaksi puuttumatta tilanteeseen, tietäen kuitenkin kuinka väärin kiusaaminen oli. Osa jäi kiusaajien mukaan, yllyttäen heitä jatkamaan aasialaisen tytön kiusaamista. "Antakaa sille turpaan", huusi yksi pojista aiheuttaen kiusaajien joukossa naurunpurskahduksia. Kiusaajien kohde nielaisi varovaisesti, tummat silmät tiukasti suunnattuina kiusaajiinsa.

"Kattokaa nyt kuinka se pelkää", lausui yksi tytöistä sormellaan osoitellen. "Senkin säälittävä luuseri", hän lisäsi kaverinsa kanssa yhteen ääneen.

Haukkuminen jatkui melko samankaltaisena jonkin aikaa alkaen nolon huutelusta päättyen tytön kotipaikan halventamiseen. Ei hän uskaltanut avata suutaan ja sanoa, ettei ollut edes mikään kiinalainen vaan kotoisin Thaimaasta. Häntä pelotti todella paljon. Kunpa vain kello soisi uudelleen, saaden oppilaat palaamaan takaisin tunneilleen.

Yksi porukan pojista nosti yhtäkkiä jalkansa ilmaan, valmiina potkaisemaan porukan keskelle jäänyttä tyttöä. "Sinuna häipyisin mahdollisimman pian, sua ei nimittäin oikeesti kaivata täällä", hän sanoi ilkeästi virnuillen. Hän ei kuitenkaan ehtinyt potkaista, sillä porukan ulkopuolelta lähti yksi suomalainen tyttö etenemään kohti piirin keskustaa.

"Nyt loppu", hän sanoi päästyään perille. Tyttö käänsi vihreät silmänsä jokaikistä kiusaajaa kohti kerrallaan. "Te tässä ootte typeriä, kun kiusaatte jotakuta sen erilaisuuden vuoksi. Achara on ihan mahtava tyyppi, se vaan näyttää vähän erilaiselta kuin me", lausui suomalainen tyttö puolustelevaan äänensävyyn. "Teillä ei ole mitään oikeutta kiusata Acharaa", lisäsi hän vielä.

Hänen onnekseen tilanne alkoi jo mennä ohitse, sillä koulun kellot pärähtivät soimaan välitunnin loppumisen merkiksi. Pieni helpotuksen huokaus pääsi suomalaisen tytön huulilta hänen huomatessaan kiusaajien lähtiessä ovien suuntaan, myrkyllisesti thaimaalaista tyttöä tuijottaen.

"Ootko sä kunnossa?"kysyi suomalainen tyttö kääntyen toisen tytön puoleen. Achara vain nyökkäsi vastaten sitten hiljaa, ettei kiusaaminen tuntunut enää niin pahalta, sillä hän oli kokenut sitä jo kauan. Kiusaamisen pysäyttänyt tyttö ojensi kätensä kohti toista tyttöä. "Mä haluaisin olla sun ystäväsi, jos se vain sopii. Oon Hilla". Achara vain nyökkäsi ja ojentautui yhtäkkiä toista kohden ja halasi häntä.

"Kiitos, sinä olet ihana", hän lausui ääni vaimentuneena halauksen johdosta."Hilla, sä olet mun paras ystävä jo nyt, kukaan muu ei ole puolustanut mua, ikinä". Mustahiuksisen sanat saivat myös ruskeahiuksisen kasvoille hymyn. Hillasta tuntui todella hyvältä, sillä hän oli kuullut jatkuvasti olevansa riittämätön, mutta kerrankin hänestä oli ollut hyötyä ja hän oli aidosti onnellinen. Joskus hyvätkin asiat saivat alkunsa niistä huonoista, ei ole olemassa pelkkiä loppuja vaan myös uusia alkuja.

tässä on vihdoin toinen oneshotti/novelli tänne kokoelmaan! c: tämäkin on demin kilpailuun (novellikilpailu, jonka aiheena oli rajat rikki, muistaakseni pituusvaatimus oli jotakin 5000 ja 6000 merkin paikkeilla).

Mielelläni otan vastaan kaikenlaista palautetta! toivottavasti tykkäsitte :3

tämän oon kirjottanut maaliskuussa, nyt tänä vuonna, ettei kovinkaan vanha tekele ole kyseessä. En hirveemmin jaksanut muokkailla tätä, joten varmasti tönkön kuuloisia lauseita sekä muita "virheitä" täältä voi bongata.

en oikein vielä tiedä, koska saan aikaisiksi päiviteltyä tänne tahi mun ficciin lisää, mutta odotelkaa jonkin aikaa :-)