Heräsin jälleen kerran kuultuani Zoeyn pirteän äänen. Nousimme Sadien kanssa ylös ja vaihdoimme vaatteet. En ollut vielä tottunut niin aikaisin heräämiseen, joten se vei jonkin verran aikaa että olin täysin hereillä. Ajatukseni vaelsivat eilisen tapahtumiin, ja tunsin taas punan nousevan poskilleni.
”Hei Dem!” Sadie huusi korvaani. ”Ai mitä häh?” kallistin päätäni kummastuneena hänen puoleensa.
”Joko tulet niin lähdetään? Ja miksi punastelet?” hän virnisteli.
Punastuin vielä enemmän nolostuksesta ja pinkaisin sängyltä nopeasti Sadien ohi ovesta ulos. ”J-Joo mennään vain!” huudahdin vähän liiankin lujaa kun toivoin. Hän katseli perääni hämmentyneenä, mutta kuitenkin ravisteli päätään ja pyöräytteli silmiään, juosten perääni. ”Hei, odota!”
Välittämättä Sadien huudoista perääni jatkoin matkaani kohti ruokalaa. Saavuin ruokalan ovelle kun Sadie oli jo huomaamattani juossut viereeni, saaden minut hätkähtämään kun hän sanoi, ”Mikä sinullakin on oikein tänään? Käyttäydyt ihan oudosti..”
Väläytin hänelle pienen hymyn. ”Öh.. Olen vain vielä vähän väsynyt.” Ja Odotin hermostuneena hänen kommenttiaan valheeseeni. Hän katsoi minua vähän aikaa sellaisella katseella joka kertoi, ”Mä tiedän mitä teit viime kesänä” (A/N Anteeks oli pakko :D)
Katsoin häntä yrittäen näyttää mahdollisimman vakuuttavalta.
”No aika omituinen väsyneenä olet.” hän naurahti ja lähti kävelemään edellä ruokajonoon. Huokaisin helpotuksesta ja seurasin hänen perässä jonon perälle.
****
Veimme astiat pois, jonka jälkeen menimme istumaan olohuoneen sohville juttelemaan. Kerkesimme keskustelemaan vähän aikaa, ennen kuin meidät pyydettiin ryhmäterapiaan. Tepastelimme käytävää pitkin rauhallista tahtia, ja kun lähenimme ryhmäterapia-huoneen ovea, jähmetyin paikalleni kuultuani tutun äänen, joka sai minun sydämeni lyömään nopeaan tahtiin. Sadie jatkoi kävelyä, mutta pian pysähtyi kun huomasi kävelleensä yksin jonkin matkaa.
”Hm? Mikä on Dem?”
Yritin epätoivoisesti keksiä jotain järkeen käyvää vastausta, mutta se ei tuottanut mitään tulosta.
Lopulta sain sanotuksi vain, ”Öh, ei mitään..” ja päätin varmistaa oliko se varmasti hän joka oli siellä.
Sadie avasi oven ja kurkistin varovasti hänen olkansa yli. ’Voi hyvä luoja… Ei se voi olla hän! Minun on pakko päästä täältä pois kenenkään huomaamatta…’ ajattelin hätäisesti ja otin askeleen taaemmas. Sadie oli juuri astumassa sisälle, ja toivoin että hän ei olisi kuullut minun jalanaskeleitani. Mutta tietenkin hän kuuli ne ja otti kädestäni kiinni vetäen minut sisälle mukanaan. ”Dem tule! Täällä on se uusi hoitajakin~” hän melkein kiljahti innokkaasti. Yritin pysyä paikoillani, mutta Sadie riuhtaisi minut mukanaan sisälle. Lopulta luovutin ja kallistin päätäni sen verran, että hiukset peittäisivät silmäni, ja suuntasin lähimmälle paikalle joka oli vapaa, Sadien istuen viereeni. Viimeisten potilaiden saavuttua sisälle ovi suljettiin jämäkästi, aivan kun he tietäisivät minun äskeiset suunnitelmani. Heidän tullessaan sisälle toivoni katosi ja epätoivo tuli tilalle.
*Harryn näkökulma*
”Päivää kaikille! Tässä näyttääkin olevan jo kaikki paikalla joten me voimmekin jo aloittaa,” naispuolinen hoitaja ilmoitti, jatkaen, ”Kuten jotkut teistä ovat huomanneet, meille on tänään tullut uusi hoitaja!”
Hän hymyili, kääntyen katsomaan minuun. ”Harry, esittelisisitkö itsesi?”
Nyökkäsin pienesti ja astuin yhden askeleen eteenpäin. Katsahdin kaikkiin hymyillen ja aloitin, ”Hei kaikki, eli olen Harry Styles ja tulen olemaan uusi hoitajanne!”
Päätin aloittaa pitämällä nimikierroksen kirjoittaen muistiin paikalla olijoiden nimiä. Aloitin kirjaamisen kysyen nimiä. ”Josh, Ed, Eleanor, Katy, Jade, Alex,Tyler…” kertasin nimiä mielessäni samaan aikaan kun raapustin niitä vihkoon. Nimien kirjaus meni aika hyvin mielestäni, mutta pian jono pysähtyi. Nostin katseeni vihosta ylös, ja katsahdin tuohon vaaleanruskea-hiuksiseen tyttöön joka peitti silmänsä otsahiuksillaan.
Yskäisin, yrittäen saada hänen huomionsa, jonka seurauksena hän kohdisti katseensa minuun. Mutta kun hän nosti katseensa maasta huomasin kyyneleiden viruvan alas hänen poskiaan pitkin. Nousin ylös ja kävelin häntä kohti ottaen hänen olkapäästä kiinni, ja kysyen,
”Anteeksi, onko kaikki hyvin?”
Hän ilmeisesti säikähti kosketustani, sillä hän sätkähti ja läppäisi minua poskeen. Tunsin pistävän kivun poskellani ja toin käteni ylös hieroen poskeani, katsoen häntä shokissa.
*Demin näkökulma*
Katsoin vuorotellen kättäni ja Harryä. Katsoin hänen kasvojaan ja huomasin hänen olevan aivan shokissa. En ollut yllättynyt, sillä olinhan itsekin aika yllättynyt. Huomasin Sadien katsovan minua huolestuneena sivusilmälläni, ja juuri kun olin pyytämässä anteeksi,
kaikki pimeni.
A/N Moikka:) eli tässä ois 3 luku ja ensimmäistä kertaa Harryn näkökulma:)
Toivottavasti tykkäätte tehtiin tätä aika pitkään...:3 *hehe*
